Kukkapäivä

Olen vaihtanut karkkipäivän kukkapäivään. Saan ostaa yhden kukan tai kimpun viikossa, mutta se saa maksaa enintään 3 euroa. Tämän viikon kukka alitti sen onneksi. Vanha kunnon Santtu! Kukkien väri on todella tumman punainen ja lehdet mustat, ihanan synkkä. Hong Kongista tämä yksilö.

Kävin pihalla tuulessa huojumassa. Jäniksen käpälänjälkiä risteilee, tarkastan aina mihin ne pysähtyvät ja mitä on syöty. Ketunkin sieviä jalanjälkiä näkyi, näin sen oikaisevan pihamme poikki. Kohtaavatkohan nuo kaksi koskaan?

Otin pihakuvia eilen ennen lumimyräkkää.

Punapeikonpähkinä on kaunis talvellakin, tätä syötiin kovasti ekana talvena kun en hoksanut suojata. Nyt ei maistu enää jostain syystä.

Piipposet joutuivat lumen saartamaksi (en tiedä mitä ovat, mutta epäilen pikarililjoiksi...)

Ruukussa kasvaa toista talveaan Virpiangervo

Ja sinkkiämpärissä kasvihuoneen kulmalla toista talvea Norjanangervo

Minipuutarha on aika lailla jäätynyt...

Mahonia ja jouluruusut ovat peittyneet lumeen

Kärhössä (Snow queen) on pulleat nuput, vähän utuisen sameat tosit kun näpit jäätyvät ulkona kuvatessa

Tuoksuköynnöskuusama on onnistunut säilyttämään osan vihreistä lehdistään tuija-aidan suojissa pergolan luona, taustalla oleva puu on koristeomppu Makamik

Irikset ovat nousseet saunaneduspenkissä värjöttelemään

Ikuisuusvihreä kasvi Japaninsara

Peittokurjenpolvi ja valkoiset sammaleimut ovat onneksi vihreitä, eivät maistu jänöille toisinkuin Neilikat

Pikkutalviota ja sen ikivihreyttä rakastan vuosi vuodelta yhä enemmän, ensi kaudella otan taas hulluna pistokkaita ja levittelen joka paikkaan...

Kivimuurin kolossa on jänis nukkunut, kivet on parhaita asioita maailmassa, suovat turvaa ja lämpöä kasveille ja eläimille. Ja ihmisiäkin lohduttavat olemuksellaan. 

 Amerikanjuudaksenpuu paisuttelee jänniä kukkanuppujaan, kukintaa odotellessa....

Onneksi uuvuttava tammikuu on miltei loppusuoralla. Helmikuu on tosin usein vielä pahempi kun on niin kovia pakkasia. Mutta luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Mietin raaskisiko katkaista Onnenpensaan oksan maljakkoon. Puuhaakin vielä olisi, pitäisi ehkä ottaa pelaquista pistokkaita. Ensiksi harkitsen kuitenkin tarvitaanko...Orvokit ovat itäneet (itävät ilman kylmäkäsittelyäkin, kuistilla +15). Jos ei kevät tule niin tehdään se!

Lathyrus odoratus

Tuoksuherne. Sweet sweet pea. Ainoa kesäkukka jota kylvän takuuvarmasti joka vuosi. Minulla on ikuinen rakkaussuhde tuoksuherneisiin. Jo pienenä ihailin ja rakastin, silloin niitä tosin kutsuttiin hajuherneiksi. Kuvaava nimi, hajulla varustettu hernehän se oikeastaan on. Mieleen tulee muisto ensimmäiseltä luokalta kun hienosteleva luokkatoverini sanoi hävenneensä minua (vastattuani opettajan kysymykseen miksi olin pois koulusta) kun vastasin olleeni mahataudissa. Vatsatauti olisi ollut tyylikkäämpi termi. Vähän sama juttu kuin hajuherneen suhteen. Tyylikäs nimi tai ei, kasvi on vaatimaton pikku kaunotar. Keräsin kuvia tuoksuherneistä eri vuosilta.

Ennen kylvin tuoksuherneet huhtikuussa, nykyisin olen myöhäistänyt kylvöt toukokuun alkuun (en ole huomannut eroa kukkimisajankohdan alkamisessa vaikka aiemmin aloittaisi). Tarkistin kuva-arkistoista kukinnan alkavan miltei joka vuosi 20.7. Jännä juttu, tuskin kuitenkaan olen kylvänyt siemeniä samaan aikaan joka vuosi. Kukinta jatkuu pitkään lokakuulle asti. Ensimmäiset pakkaset nipistävät kuoliaaksi. Lannoittaa pitää, yleensä tavallisella kastelulannoitteleella kerran-pari viikossa. 

Laitan herneet ennen kylvöä aina veteen likoamaan päiväksi pariksi, välillä ollut viikonkin mukissa odottamassa kylvöinnostusta. Kylvän tavalliseen multaan isoon sinkkivatiin, peitän herneet mullalla ja noin viikossa tai parissa alkavat taimet nousta. Välillä kylvän muovisiin kaupan tomaattiastioihin. Mitä sattuu olemaan, ei ole väliä. Kesäkuun alun hallaöiden jälkeen vien ulos, siirrän usein syvän paakun kanssa uuteen astiaan, olen huomannut etteivät oikein tykkää jos juuria rassaa. Minulla ovat kasvaneet ihan tavallisessa ruukussa tai missä tahansa oikeastaan. Hauskinta on kun voi ripotella sinne tänne, eri kesäkukkaruukkuihin (köynnöstuki pitää olla).

Ahtaasti ruukussa, juurella kesäkukkia

(Bouquet pink)

Muutamana vuotena olen kokeillut kääpiömuotojakin, mutta niissä ei ole samanlaista tunnelmaa kuin sekasotkuisissa ja kiipeilevissä tuoksuherneissä.

(Royal Scarlet)

Tuoksu on herkullinen, hieman kieloon vivahtava ehkä. Maljakossa kestävät vain hetken, mutta ovat sitäkin ihanampia. Löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä, lajikkeita on hurjan paljon. Viime kesänä kylvin ensimmäistä kertaa värisekoituksen johon ihastuin aika lailla (hyvä ratkaisu kun ei osaa päättää väriä). Oli mukava kun värit vaihtuivat sattumanvaraisesti. Heinäkuussa sinistä, elokuussa roosaa ja tummanpunaista ja lokakuussa vaaleaa lilaa. Kukkia voi nipsiä jatkuvasti maljakkoon, stimuloi vaan tekemään lisää. Jos antaa tehdä palkoja niin saa ensi vuodelle siemenet. Minä en raaski (kukinta taantuu) ja muutenkin tahdon vaihtaa väriä vuosittain.

Ensi keväänä voin vihdoin toteuttaa unelmani ja kylvää tuoksuherneitä paljon, paljon! Sain syntymäpäivälahjaksi tämän itsetehdyn köynnöstukisysteemin joka on kuin tehty tuoksuherneille ja siihen mahtuu enemmän kuin aikaisempiin viritelmiin.

(Royal rose pink)

Tuoksuherneiden monivuotinen sukulainen on Ruusunätkelmä (Lathyrus latifolius), tässä valkoisena. Kukoisti minulla monta vuotta, mutta viime kesän oudot & vaihtelevat säät tappoivat kai. Ei hätää, siemeniä on jemmassa, kylvän niitäkin keväällä. Ruusunätkelmässä ei ole tuoksuherneiden herkkutuoksua, mutta muutoin on aika saman näköinen, kukinto minusta tosin hieman orkideamaisempi.

Täksi kevääksi olen ostanut Fire and Ice-lajiketta, yhdistelmä kalpean vaaleanpunaista ja karmiinia. Lisäksi olen ostanut lajiketta "Almost black" joka on nimensä mukaisesti miltei musta ja vielä pussillisen lajiketta"Wiltshire ripple" (valkoinen kai kastanjanvärisin aksentein, en ole koskaan nähnyt luonnossa). Jälkimmäisen säästän myöhemmäksi, tänä vuonna pitäydyn roosa-musta-yhdistelmässä . Suloinen lajike on myös Arthur Hellyer, pastellisen vaalean laventelinlila. Minulla oli sitä yhtenä vuotena mutten löytänyt kuvaa tähän hätään.  Sen sijaan löysin aivan ihanan sivuston josta löytyy tietoa eri lajikkeista ja kuvatkin vielä kaikista

http://rpsweetpeas.co.uk/CatIndex.htm

. 

Himoan vielä lajiketta "April in Paris" (jo nimenkin vuoksi), on väriltään valkoinen laventelinliloin siveltimenvedoin. Hihkaiskaa ihmeessä jos näette jossain myynnissä. 

Siemen & kevätkukkakaupoilla

Vuoden ensimmäinen kerrottu esikko (viimevuotinen samanlainen, mutta vaaleanlila on pihalla jossain lumen alla). Plantagenissa oli muuten paljon erilaisia sipulikukkaruukkuja, helmihyasintteja, pikarililjoja, monivanaisia hyasintteja ja vaikka mitä. Jos kaipaatte kevättunnelmaa. Ja 5 siemenpussia neljän hinnalla. 

Kuistilla vielä Iriksiä nousee mullasta hissukseen, lumikellot ovat etanamaisen hitaita näköjään

Taustalla vielä ihana pinkki hyasintti tuoksuu

Mullasta nousee vielä jotain, olisi nyt pikarililjoja? On luksusta odotella näitä pikkusipuleita talven keskelle, tästä täytyy tehdä perinne

 Olen jäänyt koukkuun leikkokukkiin, se pikkuisen harmittaa...tässä jo kuihtunut sekoitus tulppaaneja ja ruusuja. Jotenkin niin säälittää katkaista hieno kukinto vain muutamien päivien ilon vuoksi. Vaikka sen onkin katkaissut joku muu. Olen toivoton pehmo. Pienenä peittelin kammat ja harjatkin yöksi ettei niille tulisi kylmä.

Kruunuvuokoissa ensimmäisiä kukkanuppuja, ihanaa jos saisi pian maljakkoon. Ovat neilikoiden ohella lempikukkiani maljakossa

Viikko sitten kylvetyt orvokinsiemenet ovat hieman turvonneet, ehkä näistä tulee jotain, astiat ovat ihan kosteanhuurteisia, tuuletan aina välillä niitä

Odotan muutenkin jännityksellä mitä tapahtuu kun huomasin Juudaksenpuussa olevan pienet kukkanykeröt. Näytän teille sitten kukkia jos vaan innostuu avaamaan 

 Ulkona on lumista ja tuulista, Viikuna avaa noin yhden lehden viikossa...

Kirvojen sielunelämään olen paneutunut viime aikoina. Jännä juttu muuten, että punaisessa jouluruusussa kirvatkin ovat punaisia. Kukkakauppareissulta (jonne jälkikasvu oli kiristetty pelikonelupauksella, mutta heillä olikin kivaa leikkiä agenttileikkejä hyllyjen väleissä) sain vihdoin kirvoille jotain outoja puikkoja ja syyllisin tuntein laitoin ne multiin. Nyt tuntuu vähän pahalta kirvojen suhteen, toivottavasti eivät kidu kauaa. Lidlissä ei ollutkaan vielä siemeniä joten ostin kalliimmat tuoksuherneet. Tutkiskelin sieluani ja sieltä löytyi kevätväreiksi yhdistelmä musta-hempeän (mieluiten liukuvärjätty) vaaleanpunainen. Jotenkin ihana yhdessä, sen todistaa ainakin Mustaselja Black Lace. Muutoin tunnen itseni vähän tylsäksi kun en kokeile mitään uusia siemenjuttuja. Nuorena sitä innoissaan kylvi mitä vain, nyt tuntuu helpommalta pitäytyä  vanhoissa & varmoissa.

Mustavalkoisen Sinisievikin ajattelin laittaa roosan Tuoksuherneen kanssa samaan isoon ruukkuun

Meillä on tälläinen huvittava maailmanpyörämuffinsteline. Kun kahvittelimme ja katselimme ruokapöydälle jäänyttä eiffeliä & maailmanpyörää niin mies sanoi, että miksei tehtäisi pikku Pariisia pihalle....ihana ajatus...taidan tosiaan tehdä sellaisen pienoismaailman johonkin paikkaan. Hauska idea. Seine-joen voisi toteuttaa vaikka sinisistä kukkasista. Kai sitä hullumpaakin on tullut tehtyä joskus.

Kasvotusten

Bonsain nostin mamman kaapin päälle. Hankalaa ehkä kun vaatii kastelua joka päivä... Haaveilen tälläisestä pienoisomenapuusta. Mistähän saisi ihan pieniä omenapuun taimia?

Tällä viikolla olen kaivannut erityisen paljon kevättä. Pakkanen paleltaa eikä aurinko ole näyttäytynyt.  Luin juuri pitkän ajan sääennusteen ja Suomeen luvattiin normaalia kylmempää helmi-maalis-huhtikuuta. Kevään tulon epäiltiin viivästyvän tänä vuonna. Hui.

Yhdestä viime vuotisesta hyasintista (jonka istutin joskus alkusyksystä ruukkuun) on tullut viherkasvi..nyt näkyy pieni kukka-aihio vihdoin tuuheiden lehtien uumenissa

Minipuutarhan jätin kuitenkin tilanahtauden vuoksi ulos ovenpieleen, pienoismaailmassakin on huurretta ja kumisaappaat jätetty huolimattomasti ruukkujen lomaan (valitettavan yleistä myös tosielämässä). Lankaköynnös kuolee varmasti, mutta toivon, että minihavu selviäisi. Muutaman kuunliljan taimen laitoin tänne myös

Viimeksi hourailin odottavani krookusten kukintaa, taitaa kylläkin olla lumikelloja tulossa seuraavaksi, valkoinen pilkahdus näkyy

Lidlistä ostin ekan ruukun  Tête à Tête -narsisseja (ranskasta suomennettuna kasvotusten). Viime vuonna oli niin leutoa ja aikainen kevät, että tammi-helmikuu meni kuin rasvattu salama. Nyt kaipaa kevätkukkia ihan eri lailla. Taustalla hopeahapsinen Corokia.

Kuluttaminen kasveihin ja lapsiin ei tunnu niin tuhlaukselta. Ne kun kasvavat ja tuottavat iloa. Huolta ja murhetta myös, on taas epätietoisuuden aika, vielä kun ei tiedä mitkä kasveista selviävät hengissä talvesta. 

Ekan multapussin raahasin kainalossa kotiin, en ole ennen huomannutkaan luomumultapusseja

Pihalla on tekolumen oloista hitusta, tänään pitäisi tulla taas kunnolla lisää. Ruusujen alla on koko penkki täynnä mehikasveja, ei oikein sovi yhteen sitten millään. Ehkä joskus tulevaisuudessa kukkapenkkiä voisi muokata, jotain kuivuutta & paahdetta kestävää kuten Mirrinminttua

Saunaneduspenkissä perhe piipposet..näiden on pakko olla pikarililjoja, lisäksi kurjenmiekat kurkistavat mullasta

Laikkukirjokanukan punaiset oksat olisivat edukseen jossain muualla kuin vasten tuija-aitaa, mutta kesällä valkokirjavuus on vaan niin kaunista tummaa havua vasten

Kasvihuone on huurteinen, odotan jo kevätkylvöjä..aion taas kylvää perennoja reippaalla kädellä suoraan isohkoihin astioihin

Jouluruususta (Double Ellen Red) ei tiedä aikooko kukkia vai ei, kinokset hällä niskassaan

Kruunuvuokot oli tarkoitus istuttaa suurempaan ruukkuun, mutta ehtivät lähteä uuteen kasvuun, taidan viedä ne kevääksi kasvihuoneeseen isoon sinkkipaljuun. Tähän väliin ostosvinkki: huomasin Clas Ohlsoniin tulevan isoja & kauniita sinkkipaljuja myyntiin, olisivat tosi näppäriä kasvihuoneessa. Lisäksi pitäisi kerätä ideoita kasvihuoneamppeleihin ja ripustusratkaisuihin. Saisi tilan paremmin hyödynnettyä.

Atsalea avaa uusia suloisia kukkia 

Hyasintilta on tulossa jo neljäs jälkeläinen, pakko kokeilla istuttaa pihalle näin vahvakasvuinen

Viherpeukaloiden kasvien nettiin päivitystä olen vähän seurannut. Viikonloppuna haaveilen käynnistä siemenkaupoilla. Tarvitsisin tuoksuherneitä ja kelloköynnöksen siemeniä. Ensi syksynä aion kokeilla kelloköynnöksen talvettamista kuistilla. Tuoksuherneistä voisi toki kerätä aina siemenet, mutta mukavinta on kun voi valita joka vuodelle uuden värin. Tämän vuoden trendiväri Marsala eli ruskeaan taittuva viininpunainen tai burgundinpunainen (oma tulkinta) ei minusta oikein istu kevääseen. Olen miettinyt kevään teemaväriäni. Viime vuonna se oli vaaleansininen. Tämän vuoden väriä en ole vielä löytänyt, pitää tunnustella hissukseen.