Lathyrus odoratus

Tuoksuherne. Sweet sweet pea. Ainoa kesäkukka jota kylvän takuuvarmasti joka vuosi. Minulla on ikuinen rakkaussuhde tuoksuherneisiin. Jo pienenä ihailin ja rakastin, silloin niitä tosin kutsuttiin hajuherneiksi. Kuvaava nimi, hajulla varustettu hernehän se oikeastaan on. Mieleen tulee muisto ensimmäiseltä luokalta kun hienosteleva luokkatoverini sanoi hävenneensä minua (vastattuani opettajan kysymykseen miksi olin pois koulusta) kun vastasin olleeni mahataudissa. Vatsatauti olisi ollut tyylikkäämpi termi. Vähän sama juttu kuin hajuherneen suhteen. Tyylikäs nimi tai ei, kasvi on vaatimaton pikku kaunotar. Keräsin kuvia tuoksuherneistä eri vuosilta.

Ennen kylvin tuoksuherneet huhtikuussa, nykyisin olen myöhäistänyt kylvöt toukokuun alkuun (en ole huomannut eroa kukkimisajankohdan alkamisessa vaikka aiemmin aloittaisi). Tarkistin kuva-arkistoista kukinnan alkavan miltei joka vuosi 20.7. Jännä juttu, tuskin kuitenkaan olen kylvänyt siemeniä samaan aikaan joka vuosi. Kukinta jatkuu pitkään lokakuulle asti. Ensimmäiset pakkaset nipistävät kuoliaaksi. Lannoittaa pitää, yleensä tavallisella kastelulannoitteleella kerran-pari viikossa. 

Laitan herneet ennen kylvöä aina veteen likoamaan päiväksi pariksi, välillä ollut viikonkin mukissa odottamassa kylvöinnostusta. Kylvän tavalliseen multaan isoon sinkkivatiin, peitän herneet mullalla ja noin viikossa tai parissa alkavat taimet nousta. Välillä kylvän muovisiin kaupan tomaattiastioihin. Mitä sattuu olemaan, ei ole väliä. Kesäkuun alun hallaöiden jälkeen vien ulos, siirrän usein syvän paakun kanssa uuteen astiaan, olen huomannut etteivät oikein tykkää jos juuria rassaa. Minulla ovat kasvaneet ihan tavallisessa ruukussa tai missä tahansa oikeastaan. Hauskinta on kun voi ripotella sinne tänne, eri kesäkukkaruukkuihin (köynnöstuki pitää olla).

Ahtaasti ruukussa, juurella kesäkukkia

(Bouquet pink)

Muutamana vuotena olen kokeillut kääpiömuotojakin, mutta niissä ei ole samanlaista tunnelmaa kuin sekasotkuisissa ja kiipeilevissä tuoksuherneissä.

(Royal Scarlet)

Tuoksu on herkullinen, hieman kieloon vivahtava ehkä. Maljakossa kestävät vain hetken, mutta ovat sitäkin ihanampia. Löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä, lajikkeita on hurjan paljon. Viime kesänä kylvin ensimmäistä kertaa värisekoituksen johon ihastuin aika lailla (hyvä ratkaisu kun ei osaa päättää väriä). Oli mukava kun värit vaihtuivat sattumanvaraisesti. Heinäkuussa sinistä, elokuussa roosaa ja tummanpunaista ja lokakuussa vaaleaa lilaa. Kukkia voi nipsiä jatkuvasti maljakkoon, stimuloi vaan tekemään lisää. Jos antaa tehdä palkoja niin saa ensi vuodelle siemenet. Minä en raaski (kukinta taantuu) ja muutenkin tahdon vaihtaa väriä vuosittain.

Ensi keväänä voin vihdoin toteuttaa unelmani ja kylvää tuoksuherneitä paljon, paljon! Sain syntymäpäivälahjaksi tämän itsetehdyn köynnöstukisysteemin joka on kuin tehty tuoksuherneille ja siihen mahtuu enemmän kuin aikaisempiin viritelmiin.

(Royal rose pink)

Tuoksuherneiden monivuotinen sukulainen on Ruusunätkelmä (Lathyrus latifolius), tässä valkoisena. Kukoisti minulla monta vuotta, mutta viime kesän oudot & vaihtelevat säät tappoivat kai. Ei hätää, siemeniä on jemmassa, kylvän niitäkin keväällä. Ruusunätkelmässä ei ole tuoksuherneiden herkkutuoksua, mutta muutoin on aika saman näköinen, kukinto minusta tosin hieman orkideamaisempi.

Täksi kevääksi olen ostanut Fire and Ice-lajiketta, yhdistelmä kalpean vaaleanpunaista ja karmiinia. Lisäksi olen ostanut lajiketta "Almost black" joka on nimensä mukaisesti miltei musta ja vielä pussillisen lajiketta"Wiltshire ripple" (valkoinen kai kastanjanvärisin aksentein, en ole koskaan nähnyt luonnossa). Jälkimmäisen säästän myöhemmäksi, tänä vuonna pitäydyn roosa-musta-yhdistelmässä . Suloinen lajike on myös Arthur Hellyer, pastellisen vaalean laventelinlila. Minulla oli sitä yhtenä vuotena mutten löytänyt kuvaa tähän hätään.  Sen sijaan löysin aivan ihanan sivuston josta löytyy tietoa eri lajikkeista ja kuvatkin vielä kaikista

http://rpsweetpeas.co.uk/CatIndex.htm

. 

Himoan vielä lajiketta "April in Paris" (jo nimenkin vuoksi), on väriltään valkoinen laventelinliloin siveltimenvedoin. Hihkaiskaa ihmeessä jos näette jossain myynnissä.