Pergolassa on vihdoin kivilattia. Mielestäni sopii meille hyvin tämä auroralaatta (Lakan betoni). On suuri helpotus kun sain kukkapenkin pois seinustalta, pääsen kesälomalla paikkaamaan ja maalaamaan sokkelia. Laitan jotain kaunista kiveä seinustalle.
Istutin tänne säleikköön nojailemaan rusokirsikan. Täytyy vielä istuttaa jotain ja siistiä paikkaa muutenkin. Haaveilen myös amppelikasveista tänne. Sain ystävältä viehättävän amppelin, laitan siitä myöhemmin kuvia. Pyykkinarun paikkaa pitää myös vielä miettiä..
Minimetsäpuutarhassa kielot ovat aloittaneet kukintansa ja tuoksuvat voimakkaasti. Kalvaspikarililja on kaunis.
Dolgo ja muutkin koristeomenat ovat aloittaneet kukintansa
Luonto on lähellä..perjantai-illan, kuten kaikki muutkin illlat vietän kyyhkysten kanssa. Ne eivät pelkää minua enää ollenkaan, kuuluu vain kahahdus ja laskeutuvat suoraan viereen.
Paljon vietän aikaa myös oravanpoikasten parissa. Yhden pentueesta tappoi varis ja harakka yhteistuumin, nyyh.
Pergolassa on kahdessa pylväässä taasen linnunpoikasia, joten siellä pitää olla hiljaa. Yhdessä pylväässä on mehiläisten pesä. En arvannut pergolaa pystyttäessä millainen monitoimilaitos siitä tulee. Aika ihanaa. Tuo kolo pylväässä on oviaukko ja sen yllä lintuäiti minua komentaa poistumaan.
Pakko ottaa väliin aurinkoisia kuvia, en kestä muutoin enää. Pergolassa köynnökset ovat heränneet vasta näin myöhään. Kärhöt, amurinviini ja kiinanlaikkuköynnös.
Myöhään viime syksynä siirsin mongolianvaahteran kivikosta toiselle puolelle pihaa. Luulin, että se kuoli, mutta onneksi ei. Tämä on pieni vartettu versio.
Ah ihanaa..valkohikkori selvisi ekasta talvestaan. Valeakaasia on myös oikein hyvässä kondiksessa vaikka onkin talvenarka puu.
Kaksi katsuraani ovat kärsineet viime kesän kuivuudesta, mutta hengittelevät eteenpäin.
Päärynä on taas kasvanut ja aloitti kukinnan jokin aika sitten jo, aika pörinä tässä kävi niinä päivinä, joten saamme varmaan taas päärynöitä.
Kauneimmat tuomipihlajat, on niin ikävä jo näitä nyt kun terälehdet varisevat maahan kuin lumi. Olen kerännyt siementaimia ympäri pihaa ja täydennysistuttanut.
Tuomipihlajat ja onnenpensas kivikossa
Japaninverivaahtera on jo kymmenvuotias
Pergolan Prunus Kanzan aikoo kukkia jälleen, paraatipihan tuulisella paikalla kasvava ei kuki koskaan.
Olen vieläkin shokissa tästä talvesta ja keväästä, kuin myös kasvini. Kaikki eivät herää koskaan vaan vaipuvat ikiuneen. Yhtä dramaattinen herääminen ja syksyinen lakastuminen on tarhavarjonhiipalla, joka herää kevääseen mustana.
Aina viimeisten joukossa kevättä katsomassa: Fagus sylvatica
Acer pseudosieboldianum - koreanvaahtera
Rusotuomipihlaja. Oikeasti palvon näitä tuomipihlajia.