Syysloma - mikä ihana tekosyy!

Syysloma - syyskimppu ystävältä -mykistyin ja ihastuin. Nyt on kiva istua keittiössä jättikimpun alla. Kimpussa on havuja, ruusunmarjaisia oksia, aroniaa ja kuihtuneita perennoja ja se on minusta valtavan kaunis!! En olisi ikinä itse keksinyt kerätä näin hienoa enkä valitettavasti myöskään ottaa hyvää kuvaa.

Lomalla voi käydä joutessaan vaikka taimistolla ja ostaa sieltä seiskytprossan alennuksella hopeakuusi (Picea Baby blue). Ruukku jäässä, ehkä maakin vähän, mutta toiveikas mieli riittää. Rautakangella ensin vähän rutistelin rutikuivaa maata ja salaisen lehdon uumeniin tuli hopeanhohtoa kertarysäyksellä. 

Viime syksyn viimeinen ostos (isänpäivänä) oli hopeanhohtoinen kartiovalkokuusi (etualalla), nyt sille tuli kaveriksi toinen kuusi. Näiden vierelle olen istutellut vuokkoja

Niiden välissä tämä pikkuinen vastaistutetu happomarja, löysin nyt lapunkin nimestä (viimeksi annoin tälle väärän nimen), kyseessä on Mahoniahappomarja Red Jewel

Loma on myös loistava syy leipoa, ulkoilla ja juoda kuumaa glögiä (uusi Blossan vuosikertaglögin maku Earl Grey testattu, oli namia). Pallesorvarinpensas ei ole oikeastaan lainkaan punastunut, toivottavasti saa vielä sen ominaisen huikean kirkkaanpunaisen syysvärin. 

Kuivakukaksi muuttui mysteerikukkanen kivikon reunalla, kivan näköinen kuihtuneenakin. Tänään haravoitiin kaksi tuntia, huomenna jatkuu...olen laskenut keskivertosyksyn lehtikuormaksi 99 kottikärryllistä.  

Mahonian huomaan aina syksyllä, se on niin loistava talvivihreä pensas

Ilta-auringon viimeiset säteet Pilvikirsikassa jonka funktio on täyttynyt neljässä vuodessa, sen piti peittää naapurin antenni ja nyt se on tapahtunut! Pakkaset eivät ole haitanneet sitä kuten Rusokirsikkaa, onkin paljon talvenkestävämpi

Ystävältä sain kerran tuliaisiksi hienon vanhanaikaisen kyltin Metsänkylän navetasta, ruuvattiin se kesällä leikkimökin oviaukkoon (joka on todellisuudessa kaikkea muuta; pikkuisen homeessakin, sitäkin pitäisi fiilata jossain vaiheessa)

Japaninvaahtera on saanut ensimmäistä kertaa pakkasvärejä, kuin liukuvärjättyjä beigejä viiruja. Kaunis.

Pikkuinen riesa alkaa olla Kurjenpolvet joita tupsahtelee sieltä täältä

Hauska Akebian syysväritys kivikossa

Jännä kuivuusperiodi ollut tässä syyspuolella, ehkä tasoittaa kesän liiottelevia sateita. Kuivatan edelleen pyykkejä ulkona raikkaan tuoksun vuoksi. Siemenet ovat saaneet luonnollisen kylmäkäsittelyn, karistelin niitä talteen Harmaamalvikeista.

Iltapuhteina kirjoittelen kaudella istutettujen kasvien nimiä vihkoon (olen istuttanut hirveän paljon kasveja, nyt on pidettävä välivuosi). Kaksi haastetta odottaa myös vastauksia.

Puutarha nukkuu

Puutarha on lähinnä loppusiivousta vailla. Tylsää. Eikä sieltä saa oikein poimittua enää kimppuja.

Paitsi enää lumimarjoja. Ruukussa on vielä valkoinen syysmyrkkylilja, odotan josko innoistuisi sisällä kukkimaan. Toin sen vilpeältä kuistilta sisään lämpenemään. S-marketista löytyi viimein budjettiini mahtuva kurpitsa, reilun euron. Jotenkin olen hulluna näihin kurpitsoihin.

Puutarhassa on jäistä. Kapealla ja suojaisalla eteläpuolella kasvit voivat vielä paremmin. Viikko on tarjonnut shokkistartin pakkasiin. Mustaselja ja Tarhavarjohiippa voivat vielä toistaiseksi ok.

Seinää vasten köynnösruusu ja vuorikärhö ovat vielä säästyneet. On siellä seassa yksi omppukin josta tulee säleikköpuu. Pitäisi muistaa suojata se jäniksiltä.

Innovatiivisia suojauspuuhia ollaan harrastettu muutenkin. Vanha aurinkovarjon runko on sopiva japaninvaahteralle ja peruukkipensaalle. Yhdelle mustikalle täytyisi vielä keksiä suojus, verkot loppuivat kesken. 

Ruska on ollut aika vaatimaton tänä syksynä. Ensin oli liian lämmin ja sitten liian kylmä. Rusokirsikka on jo ruskeanpunainen, pian muisto vain.

Lamohietakirsikka ehti vähän vain punertua.

Samoin kävi Pylväspihlajalle

Japaninvaahtera on säilynyt vielä kauniina

Kastelukannut odottavat kevättä

Pakkanen on piirtänyt jääkukkia kasvikupuun, se pitää pelastaa kasvihuoneeseen heti kun sulaa

Haapojen helinä on rauhoittavaa, ne pudottavat lehtensä niin myöhään, ihan viimeisenä oikealla näkyvä tammi, usein vasta joulukuussa. 

Kelloköynnös jäätyi, en viitsinyt irroitella sitä sisään

Puutarhassa kukitaan enää vähän, lähinnä betoniruusuja..pieni akileijan lehti kuuluu klematiskukkaisille kesällä kylvämilleni akileijoille. Ihana jos ne joskus kukkivat. Nauratti kyllä kovasti kun keväällä tein ties mitä lämpötilansahaustemppuja yms. jotta sain akileijat itämään ja kesällä heitin loput siemenet multiin kasvihuoneessa ilman mitään kommervenkkejä ja kaikki itivät. 

Köynnösruusu kukkii vielä eteläpuolella

Waterlily -syysmyrkkylilja ei hätkähtänyt pakkasista

Ja ihan viimeisten joukossa salaisen lehdon uumenissa valkoinen syysleimu vasta aloittaa 

Kuistille pelastin viime tipassa Keijunmekon, kiva kokeilla talvehtiiko sisällä

Kaamoksista selviää valon avulla, pienet valosarjat ovat huippuja

Varsinkin kukkien kanssa

Huhuu. Puutarha nukkuu ja minä odotan ennätysaikaisin kevättä. Se on kai sallittua. Suunnittelin jo vähän mitä kukkia kylväisi ensi kesänä. 

Katkeransuloinen ensipakkasen puraisu

Se tunne kun aikaisin aamulla menee ulos ja jo ovea avatessa tuntee kuinka pakkanen nipistää poskea ja kaikki näyttää vähän nahistuneelta, mutta toisaalta hurjan kauniisti kimmeltävältä. Silti, kurkkua kuristaa jo, näin aikaisinko puolivuotinen talvi alkaa. Tiarellaa lämmittää vielä aikainen aamuaurinko. Onneksi,  sillä sen iho on aivan kananlihalla. 

Pikkumetsässä on vielä keltaista, lehdet puussa, kullankeltaista

Honorine Jobert kukkii nyt huurteisena, pariisin reissuista jäi mieleen siellä joulukuussa kukkivat syysvuokot, ihana näky oli

Ja Syysmyrkkyliljasta osa lakosi kylmästä Keijunkukkien saadessa hopeareunukset. Lajike on Colchicum Autumnale Album, valkoinen syysmyrkkylilja. Kartutan nyt myrkkyliljoja yhden sipulin vuosivauhdilla. Harmi, että näiden valikoimat ovat niin suppeat. 

 

Jäisiä mustavadelmia...

Urheasti pystyssä hän on...kehäkukkanen

Mantsurian jalopähkinä ei tykkää pakkasesta lain

Lammenrannalla aamuauringossa, kulahtanutta kauneutta. Tuossa keskellä pieni kyltti merkitsee liljan paikkaa, laitoin yhden orkidealiljan siihen, roosansävyinen pilkuilla. 

Kun katselin kimmeltävää puutarhaani leijui niskaani rapisevia, jäätyneitä koivunlehtiä. Syyskimikki yrittää vielä.

Keijunmekko selvisi pakkasyöstä toistaiseksi, en saa sitä irroitettua tuosta pylväästä

Kasvielämää kuistilla - lohdukkeeksi. Laitoin jo tasetit soraan kasvamaan vanhaan lasiastiaan. Haitanneeko tuo vaikka kukkisi jo karmeimman marraskuun aikana. Olisi ehkä jopa helpotus. 

Sipulit ovat vastustamattoman söpöjä. Ja tuoksuvat keväiseltä. Onneksi näitä ei tarvitse kuoria ja pilkkoa (Olen nyt hommannut uimalasit niiden oikein sipuleiden pilkkomispuuhiin).

Sisään tulivat myös Hortensia ja Hernesypressi. Ruukut ovat Kukkatalosta (isompi maksaa 2 euroa ja pienempi euron). 

Kellarin pimeyteen ja kylmyyteen valmistautumassa. Plantun alesipulit, kerrotut helmililjat. Jos onnistuvat niin kaivetaan taas esiin tammikuun kevätkaipaukseen. 

Pari tasettia jäi ylikin. Hollannista tilattuna tälläinen 10 sipulin pakkaus maksoi saman verran kuin täällä 5 sipulin.

Ja deppei-ostoksia Siwasta, laitoin nämäkin multiin toivekkaana

Tämä tummempi käenkaali on ollut minulla jo kahdeksan vuotta

Saniaisen pelastin viime hetkellä, melkein tahdoin siitä luopua, sotkee koko talven ravistelemalla kuivia lehtiään. Kesät ulkona tekevät sille hyvää.

Poutapilvet ja pelargonit siirtyivät kuistille

Niitä on nyt joka puolella, enää ei mahdu penkillekään istumaan

Perintöpelargonit jatkavat kukintaa

Puutarhasta löytyi kissanpää..lasten patsas hajonnut, kostea kesä ja pakkanen oli sille liikaa. Kissaprojektimme eteni sen verran, että kävimme eläinsuojeluyhdistyksellä kissoja katsomassa. Kaikki oli jo varattu, erityisesti kissanpennut. Niillä oli toinen toistaan erikoisempia tauteja, yksikin muistutti köynnösruusuni nimeä.