Kävin aiemmin taimistolla katsomassa mihin käyttäisin vuoden minipuutarhabudjettini. Oli hyvät alennusprosentit. Hypisteltyäni tyyliin kaikki kasvit päädyin koristeomenapuuhun, josta olen haaveillut taimistoilla käydessäni ja käynyt ihastelemassa sen kukintaa. Sille oli paikkakin jo katsottu valmiiksi. Ihme juttu, että se oli nyt alessa.
Malus 'Van Eseltine'
- tausta: Malus arnoldiana ja Malus spectabilis -risteymä (risteyttäjä: Glen Parker Van Eseltine, the New York State Agricultural Experiment Station 1930) eli Arnoldinomenapuun ja Kiinanomenapuun risteymä
- muoto: maljakonmuotoinen latvus
- kukinta: suuret ja kerrotut hempeän valko-roosansävyiset kukat
- erityistä: tuoksuva
- koko: pieneen puutarhaan sopiva
- olosuhteet: I vyöhyke, arka
Suomessa kasvatetut koristeomenapuut ovat yleisemmin valkokukkaisia paratiisiomenapuuristeymiä (Malus prunifolia) tai punakukkaisia kanadalaisia risteymiä (Rosyblooms), tai eurooppalaisia punakukkaisia purppuraomenapuita (Malus Purpurea). Purppuraomenapuita lienevät tutuimmat taimistoilla myytävät puut. Monet muista koristeomenoista ovat meillä liian talvenarkoja.
Kanadalaisia talvenkestäviä koristeomenoita risteytti erityisesti hortonomi Isabelle Preston, jonka jäljiltä on olemassa paljon muitakin kauniisti kukkivia lajeja, kuten syreenejä, ruusuja ja siperiankurjenmiekkoja. Siinäpä vasta nainen erityisen miehisessä kasvattajamaailmassa. Kanadalaiset Prestonin punakukkaiset koristeomenat ovat risteymiä (Malus pumila var. Niedzwetzkyana eli punakukkainen tarhaomenapuu ja Malus baccata). Talvenkestävyyttä niille antaa siperianomenapuutausta (eli jälkimmäinen baccata). Maailmalla näitä risteymiä kutsutaan myös nimellä "rosybloom crabapples". En valitettavasti löytänyt täydellistä listaa täältä peräisin olevista koristeompuista ja niiden lukumääräkin vaihteli lähteistä riippuen 15-22 lajikkeeseen. Mutta Prestonin risteyttämiä rosybloomeja ovat ainakin kanadalaisten järvien mukaan nimetyt Makamik, Royalty, Hopa, Cowichan, Nipissing, Almey ja Geneva. Vaikuttaa siltä, että uusia lajikkeita syntyy alueella tehtävän risteytystyön ansiosta edelleen, vaikka Preston on jo kauan aika sitten mennyt tuonpuoleiseen.
Suomen oloissa kasvavat koristeomput ovat peräisin sotien jälkeiseltä aikakaudelta. Kirjanpito ajoilta on heikkoa, joten tarkkaa alkuperää taikka valikoimaa on vaikea jälkikäteen varmentaa. Helsingissä istutettiin ulkomailta tilattuja koristeomenoita kaupungin puistoihin. Jälkikäteen lajikkeita on laajalti tutkittukin. Talvenkestävyys on ainakin tullut testiin vuosikymmenten aikana. Onneksi näitä on meilläkin kaupan taimistoilla.
Pikkuisessa puutarhassani koristeomput ovat koristekirsikoiden ohella tärkeimpiä täällä kasvavia puita. Hedelmäpuiden kukinta on yksinkertaisesti niin ihanaa, mutta mitään riesaksi asti olevaa omenatarhaa ei ole tarkoitus perustaa, joten kokonsa, kauneutensa & helppoutensa vuoksi koristeomput sopivat tänne hyvin. Pienistä omenoista pystyy hyvin valmistamaan sopivan määrän marmeladia ja hilloa, tai jättää lintujen syötäväksi jos ei huvita. Omenankukkien tuoksu on lisäksi valloittava.
Kuunliljapenkereessä riippakoristeomenapuu Cheal´s weeping on aika matala ja söpö. Lajike on kotoisin UK:sta (Joseph Cheal & Sons, Lowfield Nurseries, Crawley) 1800-luvun lopusta. Tarkempaa lajikemääritystä en löytänyt, mikä on aika tyypillistä.
Nyt sinnikkyyttä tarvitaan, kun pimein kausi on alkanut. En millään meinaa jaksaa nousta aamulla aikaisin sängystä töihin. Yritän hakea lohtua puiden tulevasta kukinnasta. Ehkä tästä oli vähän apua.