Van Eseltine 🍏

Pitkästä aikaa koristeomenapuuasiaa. Hassusti näin myöhään syksyllä. Marraskuun eka päivä. 

Kävin aiemmin taimistolla katsomassa mihin käyttäisin vuoden minipuutarhabudjettini. Oli hyvät alennusprosentit. Hypisteltyäni tyyliin kaikki kasvit päädyin koristeomenapuuhun, josta olen haaveillut taimistoilla käydessäni ja käynyt ihastelemassa sen kukintaa. Sille oli paikkakin jo katsottu valmiiksi. Ihme juttu, että se oli nyt alessa.


                            Malus 'Van Eseltine' 

(kuva netistä, otin puusta kuvankin, mutta unohdin siirtää tänne...)

• tausta: Malus arnoldiana ja Malus spectabilis -risteymä (risteyttäjä: Glen Parker Van Eseltine, the New York State Agricultural Experiment Station 1930) eli Arnoldinomenapuun ja Kiinanomenapuun risteymä
• muoto: maljakonmuotoinen latvus
• kukinta: suuret ja kerrotut hempeän valko-roosansävyiset kukat
• erityistä: tuoksuva
• koko: pieneen puutarhaan sopiva 
• olosuhteet: I vyöhyke, arka

Perehdyin taas koristeomenatietouteen. Disclaimer: nyt seuraa jaarittelua koristeomenoista (engl. crabapples). Oli kiehtovaa! Koristeomenat symboloivat rakkautta. Historian osalta selvisi koristeomenapuiden olevan kotoisin Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta (jenkeistä risteymät). Aasialaisia koristeomenoita edustavat kiinanomenapuu (Malus spectabilis), siperianomenapuu (Malus baccata), koralliomenapuu (Malus sieboldii) ja japanilainen ruusuomenapuu (Malus floribunda). Koristeomenoiden tiedetty historia on "vain" reilun sadan vuoden mittainen. 

Suomessa kasvatetut koristeomenapuut ovat yleisemmin valkokukkaisia paratiisiomenapuuristeymiä (Malus prunifolia) tai punakukkaisia kanadalaisia risteymiä (Rosyblooms), tai eurooppalaisia punakukkaisia purppuraomenapuita (Malus Purpurea). Purppuraomenapuita lienevät tutuimmat taimistoilla myytävät puut. Monet muista koristeomenoista ovat meillä liian talvenarkoja.

Kanadalaisia talvenkestäviä koristeomenoita risteytti erityisesti hortonomi Isabelle Preston, jonka jäljiltä on olemassa paljon muitakin kauniisti kukkivia lajeja, kuten syreenejä, ruusuja ja siperiankurjenmiekkoja. Siinäpä vasta nainen erityisen miehisessä kasvattajamaailmassa. Kanadalaiset Prestonin punakukkaiset koristeomenat ovat risteymiä (Malus pumila var. Niedzwetzkyana eli punakukkainen tarhaomenapuu ja Malus baccata). Talvenkestävyyttä niille antaa siperianomenapuutausta (eli jälkimmäinen baccata). Maailmalla näitä risteymiä kutsutaan myös nimellä "rosybloom crabapples". En valitettavasti löytänyt täydellistä listaa täältä peräisin olevista koristeompuista ja niiden lukumääräkin vaihteli lähteistä riippuen 15-22 lajikkeeseen. Mutta Prestonin risteyttämiä rosybloomeja ovat ainakin kanadalaisten järvien mukaan nimetyt Makamik, Royalty, Hopa, Cowichan, Nipissing, Almey ja Geneva. Vaikuttaa siltä, että uusia lajikkeita syntyy alueella tehtävän risteytystyön ansiosta edelleen, vaikka Preston on jo kauan aika sitten mennyt tuonpuoleiseen.

Suomen oloissa kasvavat koristeomput ovat peräisin sotien jälkeiseltä aikakaudelta. Kirjanpito ajoilta on heikkoa, joten tarkkaa alkuperää taikka valikoimaa on vaikea jälkikäteen varmentaa. Helsingissä istutettiin ulkomailta tilattuja koristeomenoita kaupungin puistoihin. Jälkikäteen lajikkeita on laajalti tutkittukin.  Talvenkestävyys on ainakin tullut testiin vuosikymmenten aikana. Onneksi näitä on meilläkin kaupan taimistoilla. 

Pikkuisessa puutarhassani koristeomput ovat koristekirsikoiden ohella tärkeimpiä täällä kasvavia puita. Hedelmäpuiden kukinta on yksinkertaisesti niin ihanaa, mutta mitään riesaksi asti olevaa omenatarhaa ei ole tarkoitus perustaa, joten kokonsa, kauneutensa & helppoutensa vuoksi koristeomput sopivat tänne hyvin. Pienistä omenoista pystyy hyvin valmistamaan sopivan määrän marmeladia ja hilloa, tai jättää lintujen syötäväksi jos ei huvita. Omenankukkien tuoksu on lisäksi valloittava. 

Kukkiessaan koristeomenapuut tekevät puutarhasta jotenkin satumaisen. Kaiken arkisen tuskastuttavan vastapainoksi on saatava käyskennellä ruusuisissa unelmissa. Siksi olen ripotellut koristeomenoita vähän joka kulmalle pienessä puutarhassani. Keinun ja kasvihuoneen luona kukki Hopa. Jännä ajatella, että tämäkin puu on Prestonin tuotoksia. 

Suuressa kukkapenkissä Royalty, joka on siis myös kanadalaisen joen mukaan nimetty. 

Pergolassa lisää Prestonin rosybloomeja: Makamik

Pergolassa Tumma Kaunotar, jonka alkuperää ei niin tarkkaan tunneta, joten sitä pidetään kai kotimaisena lajikkeena (löytynyt Linnanmäen omenankukkapuistosta).

Sisäänkäynnin luona marjakuusien kanssa polvenkorkuinen, samaisesta puistosta löytynyt Linnanmäki. Jänis on niin monesti tunkeutunut verkkojen sisään syömään tätä puuta, mutta vihdoin pari talvea on sujunut paremmin ja "Lintsi" kasvaa hyvin taas. Ihanat kaksiväriset kukat. 

Pikkuisen puutarhan koristeomenat tekevät ahkerasti jälkeläisiä ja uusia puunalkuja putkahtelee eri paikoista. Jännittävää nähdä mitä niistä tulee. Ehkä emme pääse enää täällä pian liikkumaan kun puita on niin pirusti joka paikassa. 

Kuunliljapenkereessä riippakoristeomenapuu Cheal´s weeping on aika matala ja söpö. Lajike on kotoisin UK:sta (Joseph Cheal & Sons, Lowfield Nurseries, Crawley) 1800-luvun lopusta. Tarkempaa lajikemääritystä en löytänyt, mikä on aika tyypillistä. 

Malus Tammisaari on tietysti löytynyt Tammisaaresta. Minulla se kasvaa ruusukaaripenkissä. Olen ihan hulluna sen malvanvärisiin kukkiin. Syksyllä puussa on tosi tumman purppuraiset ja näyttävät omenat, jotka pysyvät pitkään oksissa kiinni. 

Dolgo on jo valtava, istutin sen ekana vuonna tässä puutarhassa. Puu tekee parhaimmat hillo-ja marmeladiomenat. Kukinta-aikaan se on täynnä valkoisia suuria omenankukkia. Dolgo on paratiisiomenapuu (Malus prunifolia). Paratiisi-sanana on houkutteleva. Koristeomenoista usein kirjoitetaan eri lähteissä, että osa niistä ei kukkisi joka vuosi, mutta täällä ainakin ovat kukkineet ahkerasti ja säännöllisesti. 

Aiemmin puutarhassa kasvoi myös Erstaa -koristeomenapuu, mutta se jostain syystä menehtyi. Halusin tilalle jonkun muun koristeomenan ja harkinnan kautta päädyin Malus baccata - marjaomenapuuhun sen runsaan kukinnan vuoksi. Puu on vielä aika pieni, mutta todellakin kukkii reippaana ja tekee suloisia pikkuomenoita. 

Upea väriyhdistelmä purppuraa ja roosaa, luonnon väriyhdistelmät ovat parhaita. 

Kukinta päättyy aina alas sataviin vaaleanpunaisiin terälehtiin. Niin romanttista 💗

Nyt sinnikkyyttä tarvitaan, kun pimein kausi on alkanut. En millään meinaa jaksaa nousta aamulla aikaisin sängystä töihin. Yritän hakea lohtua puiden tulevasta kukinnasta. Ehkä tästä oli vähän apua. 

Löysin täältä blogista luonnoksista monia kirjoituksia, jotka unohtuneet julkaista. Haittaako jos tulee välissä kesäjuttuja? 

❦❧ Syyslomailua puutarhassa ❦❧

Nyt se alkaa, kauan odotettu syysloma! Syyslomalla perinteisesti aina haravoidaan. 99 kottikärryllistä on lehtien määräksi arvioitu jonkun vuoden koelaskennassa. Pihapiirissä isoja koivuja, haapoja ja tammia. Teen nykyään haravoinnin kertarysäyksellä hermoja säästääkseni, kun lähes kaikki paksummat lehdet ovat pudonneet. Hyvää niska-hartiajumppaa. Kulunut viikko on ollut säiden puolesta hurja. Katselin kun meri vyöryi Kauppatorilla ja täytti jalkakäytävät. Ensimmäistä kertaa elämässä tiukasti käsissä pitämäni sateenvarjo karkasi taivaalle tuulenpuuskan mukana. Jäin vain toivomaan, ettei se osu ketään päähän. Seuraavana aamuna kaupungin keskusta oli täynnä rikkinäisiä hylättyjä sateenvarjoja, puiden paksuja oksia & isoja lätäkköjä. Myrsky on taas noussut hetken tyvenen jälkeen ja riepotellut puutarhaa. Mutta silti; luonto on kaunis ja voimakas. 

Leivon ihan koko ajan (siis useasti viikossa - onneksi en syö omia leipomuksia) ja odotan jo reseptit kourassa, että ehdin leipoa vielä enemmän lomalla. Puutarhassa kasvialueet pitää verkottaa loppuun ja asentaa korkea portti peurojen pysäyttämiseksi. Jäniksiä se ei tietenkään pidättele, joten verkotushommia on aina tehtävä. Haikealta tuntuu vieläkin, ettei ole istutettavia sipuleja, mutta yritän keskittyä siihen mitä on sen sijasta, että surisin sitä mitä puuttuu.

Kuvia tekee mieli ottaa oikeastaan vain aurinkoisilla ilmoilla, jolloin puutarha on kauneimmillaan. Nyt on ollut paljon harmaata. 

Viime vuosien ainut projekti Pikku Provence on tuuhevoitunut kesän kuluessa. Tähän paistaa aurinko suurimman osa päivästä. Toivon, että kasvit viihtyvät. Tyrnit tekivät kuitenkin jonkin verran marjoja, vaikka toisin toivoin. Tähän istutukseen ei tullut nyt syksyllä mitään uutta vaikka olin suunnitellut niin.

Hollywood-niminen kirsikkaluumu on ihanan värinen, sekin teki joitakin luumuja, jotka linnut ehtivät syödä. Matjuynin-kirsikkaluumu teki reippaamman sadon myös, joten selvästi pölytyskaverista on ollut hyötyä. 

Ihastelen niin paljon tätä valeakaasiaa.  Vaikka siitä on tullut paikkaansa jo liian suuri, ja joudun pitämään puuta kurissa leikkaamalla. Lisäksi se on alkanut tehdä lapsia. Mutta on valtavan upea ja tuo puutarhaan ihan uutta eksotiikkaa kaartuessaan jo korkealla.

Tässä kuvassa akaasia kurkistaa oikealta yläkulmasta. Ihana on. Luulin sen jäävän pieneksi, kun on niin talvenarka. Pitäisi muistaa laittaa kuvia tänne myös sen kukinnoista. 

Värikäs sesonki jatkuu vielä tuomipihlajien avustuksella

Kanukoissa enemmän roosaa..

Ja ennenkaikkea kirsikoiden punastukset ovat ihania..

Uskomaton perenna, joka kukkii ihan talveen asti ...Rudbeckia 'Goldsturm'. Ostin joskus vuosia sitten enkä ole joutunut katumaan. 

Nämä värit 👀

Paviljonkiin on tullut kiva reunus kylvetyistä kaunokaisista. Keltaisena hehkuu taikapähkinä ja punaisena pienin rusokirsikoista & sorvarinpensas. Taikapähkinästä on tullut iso, mutta en saanut sitä maasta irti kun yritin siirtää.

Kylvetyt kaunokaiset kukkivat ihan koko ajan - aikaisesta keväästä myöhään talveen asti

Pergolassa on värikkäitä kasveja, persikkaisia happomarjoja ja kirkuva punaisia japaninvaahteroita ainakin. Hetkinen, mikä siintää taustalla?

Sehän on kukkakanukka Cornus kousa var. Chinensis. Kunpa tämä joskus vielä kukkisi. Ja sen vieressä kasvava punamarjakanukka myös.

Olen pienestä asti rakastanut värejä. Tässä ryppäässä pallesorvarinpensas, pikkutöyhtöangervolla on korealaisten kasvien tapaan ihana syysväri. 

Kurkistus paviljonkiin rusokirsikan takaa. Siellä taustalla nojailee vielä uusi portti.

Kärpässienet ja syyskrookukset kasvavat hassusti yhdessä.

Olen usein pohtinut sitä, että pääkaupunkiseudulla on mitä kaunein ruska, koska se alkaa aikaisin ja kestää pitkään. Lisäksi täällä kasvaa luonnonvaraisena ja puistoihin tarkoituksellisesti istutettuina monia sellaisia lajeja, jotka pohjoisemmassa eivät menesty. Monet ovat lisäksi istuttaneet pihoihinsa rusokirsikoita ja muita värikkäitä lajeja, jotka kuorruttavat luonnon väreillä. Syksy on siksi erityisen kaunista aikaa täällä. Tavallaan ruskamatkoja kannattaisi tehdä myös  pääkaupunkiseudulle.

    Plantagenia tulee muuten ikävä 💔

Persikkainen syksy

Syksyn kohokohtia; taikapähkinä kukkii

Hurjan myrskyn jälkeen paistaa aurinko. Nyt on niin paljon herkullisia syysvärejä puutarhassa ja ympäröivässä luonnossa. Ystävän kanssa tehtiin puutarhakierrosta ja ihasteltiin kuinka tänä syksynä monet kasveista ovat saaneet persikan sävyjä. Japaninvaahtera näyttää mallia. 

Mantelikirsikka, japaninvaahtera & happomarjat ovat aina tosi cool syksyllä. Mantelikirsikan syysväritys on silkkaa persikkaa. 

Punamarjakanukka on myös yksi näistä persikkaisista syksyn tullen. Se ei vielä kukkinut, mutta joka kevät odotan..Muutoin saunan luo tekemäni kukkapenkki missä kanukkakin oleilee oli vähän floppi, ei kovin onnistunut. Pitäisi ehkä purkaa se vain pois. Toisen seinustalla olleen kukkapenkin purin tänä kesänä pois. Laittelen siihen hissukseen kivetystä. 

Rusotuomipihlaja on todella kaunis ja  lämpimänsävyinen tänäkin syksynä. Se on vihdoin ottanut kasvuspurtinkin, huolimatta surkeista kasvuolosuhteista soralla. 

Pihan perällä, leikkimökin takana on jotain ihanaa - se on Kiinasta kotoisin oleva Kellokuusama. Aasialaisilla on kyllä aina näteimmät syysvärit. 

Villiviini on myös tänä syksynä persikansävyinen. 

Varjopenkin yllä jotain jännittävää; värinvaihtaja

Koreanvaahtera ♥️

Kaikki sorvarinpensaat ovat syksyllä kirkkaanpunaisia ja upeita. Pallesorvarinpensas. 

Helmimarja ei kukkinut tänä kesänä, mutta kukoistaa muutoin. Syysväri on aika herkkä. 

Amurinviini on yhä mieletön. Pinkkiä, punaista & persikkaa. Näkyy kivasti pergolasta olkkariin. 

Rusokirsikat hehkuvat punaisina

Yläkerran makkarista näkyy kirpakkaa punaista

      Keltaista ja punaista. Elämä ilman puita olisi tylsää. 

Leiskuvat värit antavat energiaa ja piristävät mieltä.

Syksyn ainut aleostos: upea heinä, jolla pronssinsävyiset lehdet (Sara 'Prairie Fire'). Talvenkestosta ei ole tietoa tosin. Hinta pari euroa. 

Budjettikransseja puutarhasta.

Ihan minipieni kurpitsa omaa tuotantoa, hädin tuskin näkee. Jätän blossan maistelun väliin tänä vuonna. Whisky ei ole minun juttuni. 

Puutarha on reilussa 15 vuodessa kasvanut niin, ettei kuistia enää näy puskien keskeltä, onnenpensaan välistä kurkistellessa. Joka päivä vastassa on uusi maisema, kun värit vaihtuvat.