Herttoniemen kartanopuutarha

Herttoniemen kartanon puisto & Herttoniemen kartano Itä-Helsingissä oli ollut vuositolkulla käyntilistalla. Vihdoin kävin.

Lainattua tekstiä:

Herttoniemen kartanopuisto rakennuksineen ja lähiympäristöineen on valtakunnallisesti merkittävä rakennetun kulttuuriympäristön kohde. Kartanon muotopuutarha ja englantilainen puisto ovat edelleen Suomen komeimpia ja parhaiten säilyneitä historiallisia puistokokonaisuuksia.

Ja olihan se huikea - olin vaikuttunut. Sori, että nyt näitä julkaisemattomia juttuja taas tupruaa. Kuten sanottu, maksuttomat historialliset lähikohteet ovat juttuni. Muotopuutarha, kartanopuisto, puistometsä, lampia, huvimaja, rantapuisto ja meri, tuulimylly - kaikkea on! Tyyliltään puutarha on säännönmukaisen barokkipuutarhan ja englantilaistyylisen puiston välimuoto.

    Sivuilta löytää tarkempaa historiaa, mutta ultralyhyt versio seuraa tässä. Herttoniemen kartanon merkkisukuja kronologisessa järjestyksessä: Wetter-Ehrensvärd-von Spången-Cronstedt-Bergbom.

 Rakennus on nyt Svenska Odlingens Vänner i Helsinge r.f. -nimisen järjestön hallussa, mutta puisto kuuluu Helsingin kaupungille. Ja kuten hyvin tiedetään, kaupunki hoitaa puistonsa hyvin. Alue on kunnostettu huolella 90-luvulla. 

Kuvista ei välity puiston julmettu koko, se oli mieletön! Keskikäytävä kulkee kartanolta antiikin temppeliä muistuttavalle huvimajalle. Ympärillä avautuu suuri muotopuutarha, joka on perustettu 1800-luvulla. Suora akseli, jota halkovat diagonaalikäytävät. 

Muotoon leikatut valtavat pensaat olivat elämys. Nurmikko oli paikka paikoin kuin vihreää samettia. 

Muita kävijöitä ei vierailuhetkellä ollut, vain puistotyöntekijöitä näkyi työssään.

Ihana keskikäytävä muotopuutarhassa. Käytävän molemmin puolin olivat valtavat pionipenkit, kuvan ottohetkellä jo ohikukkineet. 

Muotopuutarhassa on barokki-istutuksia. Puiston kasvillisuus on kiehtovaa, vanhoja lehmuksia, vanhoja syreenilajikkeita ja jalopuita. Lajikirjo on iso. On mieletöntä nähdä näin isoja ja monta sataa vuotta vanhoja kasveja. Pitkässä syreeniaidanteessa kasvaa harvinaista ’Prince Nottger’- lajiketta. Tänä kesänä näin vihdoin muutenkin monta isoa syreenimajaa eri paikoissa. Niin ihania. 

Näkymä huvimajalta kartanolle, tuolla loppupäässä pilkottaa huvimaja. Valtavien lehmusten reunustama puukujanne oli vaikuttava näky.

Olimme tässä oikealla pehmeällä nurmella picnicillä. Vaikka ilmassa väreili helle, oli suurten puiden siimeksessä miellyttävää olla. Mansikoita ja korvapuusteja. On helppo ymmärtää mikä merkitys kasvillisuudella on kaupungeissa.

Huvimaja. 

Puiston suora pääkäytävä johtaa huvimajaan, jonka on piirtänyt Helsingin empirekeskustan pääarkkitehti Carl Ludvig Engel (1778–1840). Olen aina ollut suuri Engelin fani, joten on erityisen ihanaa nähdä hänen piirtämiään kauniita rakennuksia. Onnekseni olen päätynyt töihinkin yhteen Engelin kynästä olevaan rakennukseen. Ne elämän pienet ilot. 

Pääkäytävää täydentävät poikkiakselit, joiden varrella löytyy lampia, ruusuja ja metsää. Kartanon hedelmätarha on kärsinyt eniten ajankulusta, mutta täältä löytyy muun muassa Suomen suurin päärynäpuu. 

Muotopuutarhaa täydentää villimpi puulajipuisto, "maisemapuutarha". Täällä kasvoi kauniita luonnonniittyjä, joissa lenteli satapäin perhosia. Unenomainen näky. En jaksanut borrelioosin pelossa kömpiä kuvaamaan. Alueella on vielä viljelyksessä oleva alkuperäinen peltokin. 

Puistoa ympäröivät valtavan upeat 1700-luvun kiviaidat. Aidan takana on koulu. Jossain näillä main pitäisi kasvaa myös Suomen suurin tsaarinpoppeli, mutten onnistunut varmuudella sitä löytämään. Rantapuistossa en muistanut ottaa kuvia. Se oli kuitenkin hyvin kaunis, pitkä rantaviiva. 

Tällaiselle puita rakastavalle ihmiselle vanhat kartanopuistot ovat aina parasta. Paksut ikiaikaiset rungot ovat itsessään jo nähtävyys. Tätä puuta kutsutaan nimellä "Cronstedtin lehmus" ja se on istutettu 1800-luvun alkupuolella. Olen kuullut, että täällä puistossa on erityisen jännittävää syysmyrskyillä, kun vanhat puut pitävät elämää. Kaupunki varoittelee menemästä puistoon myrskysäillä. 

Puistossa on kolme lampea, joissa oli paljon vesilintuja. Täällä elää myös ainutlaatuinen lepakkopopulaatio. Tuli fiilis, että haluaisin palata tänne joskus halloween-tunnelmaa aistimaan.

Englantilaisesta puistosta, kalliolta, löytyy toinen huvimajoista, kahdeksankulmainen rakennus, joka on myös Engelin suunnittelema ja edustaa uusklassista tyyliä. Mustavetinen lampi on dramaattinen kumppani huvimajalle. 

Ympäröivä metsä on rehevää lehtoa.

Metsäpuistosta löytyy muun muassa harvinainen koivuarboretum ja tervaleppäkaari. Tyttäreni ei valitettavasti jaksanut tarpoa sinne asti. Puisto onkin tosiaan valtava kooltaan (15 hehtaaria). 

Toinen lammista.

Pellon merenpuoleisessa reunassa kulkee tiivistunnelmainen puukujanne, jota kutsutaan lemmenpoluksi. 

Saniaiset sopivat kartanotunnelmaan erityisen hyvin.

Vielä kerran: upea käytävä. Kartanossa on harvakseltaan auki oleva museo ja alueella on pehtoorin tuvassa sijaitseva ravintola Vanha Mylly. Kannattaa käydä jos osuu kulmille. Ihana paikka.