lauantai 27. syyskuuta 2014

Viimeiset kukat

Epätodellisen eksoottinen kerrottukukkainen Syysmyrkkylilja avautui eilisen myrskyn jälkeiseen tuuliseen & aurinkoiseen päivään. Luin muuten, että syyssahramin ja syysmyrkkyliljan erottaa helposti heteiden määrästä (ulkonäöllisesti ei välttämättä muuten ollenkaan). Siinä missä sahramilla on 6 hedettä kukassaan niin myrkkyliljalla vain kolme. Kerrotut ovat tietysti asia erikseen, niitä ei sahrameissa juuri olekaan. 

Ostin aikoinaan vain yhden juurakonpalasen josta on vuosien (noin viisi vuotta ) saatossa tullut kaksi kukkaa, ei enempää, mutta kukkii uskollisesti syyskuun lopulla. Tämä syksy on ollut poikkeuksellinen, yleensä kaikki muu on jo lakastunut kun myrkkylilja kukkii. Vielä on vaikka mitä vihreää. 
Kuunliljat puolestaan saavuttavat kulminaatiopisteensä, kellastuvat ja muuttuvat limaksi. Tänä vuonna ehdin jo istuttaa tulppaanitkin tuonne lehtien alle. "Kuunliljalima" toimii hyvänä suojana sipuleille ja Tähtimagnolialle talven ajan, annan aina lehtimoskan jäädä talveksi paikoilleen ja siivoan vasta keväällä. 
Vanhaa betonimuuria vasten taustalla villiviini, Köynnöshortensia, Kartiovalkokuusi, Keltajapaninangervo, heinää ja Syyshortensia. Nautin näkymästä, minusta on kuin maalaus. 
Kurkistus Heisiangervojen alle paljastaa Japaninsaran & Kangasajuruohoja ja Mätäslaukkaneilikkoja. Liuskekivikäytävän toista reunaa.  Niiden yllä kaariportti johon olen istuttanut kaksikin Kärhöä, kumpikaan ei kovin virkeästi ole kasvanut. Pitäkää peukkuja jotta ensi vuonna vihdoin. Kaipaan rehevyyttä lisää koska kyseessä on naapuriraja. Olen surkea kärhökasvattaja, ei voi mitään. 
Pilkahdus valkoista Syyskimikin kukinnossa, ehkä jo huomenna voi nauttia sen valkoisesta kukinnasta
Muovimattomme alkaa olla luonnon muovaama, sammaleinen. Rakastan näitä luonnon pieniä valtauksia. 
Syysvuokoissa uusia helminuppuja, toivottavasti syksy jatkuu vielä eikä käänny talveksi
Ja kuistilla koelabra johon sain onnekseni kivat neuvot Sailalta ja Sarilta, yhden viime vuotisen hyasintin hatutin multaan ja kaksi muuta asensin hyasinttilasiin. Enkä lopulta malttanut vaan kaadoin koristekivien päälle vettä ja annan taustalla olevien tasettien kukkia tänä vuonna etuajassa. Ei se ajoitus jouluun ole niin tärkeää. 

Olen tähän asti ollut oikein positiivisella mielellä, nauttinut ruskasta. Mutta tänään se iski, tulevan puolen vuoden puutarhattomuuden masennus. Talvi on kyllä hieno juttu, mutta niin hurjan pitkä. Pelottaa kovasti. Miten te muut selviätte pimeän & puutarhattoman kauden ylitse? Vertaistuki olisi tarpeen...

5 kommenttia:

  1. Vielä on syksy pitkään, toivotaan:) ja pihalla katseltavaa ja tekemistä.
    Tykkään joulusta, sen odoteksesta ja valmisteluista. Mutta sen jälkeen kaivan viimeistään puutarhakirjat ja - lehdet esiin, niiden voimalla jaksaa odottaa... Youtubesta löytyy myös puutarha-aiheista katseltavaa:)

    VastaaPoista
  2. Talven pimeinä auttaa ajatus tulevasta keväästä. Palaan usein kesän aikana otettuihin valokuviin ja melkein tunnen kukkien tuoksun ja kesän lämmön.

    VastaaPoista
  3. Upea tosiaan tuo muurin edusta, tykkään! Aurinko paistoi eilen vielä niin lämpimästi, joten ei tässä nyt vielä kannata luovuttaa talvelle! Viime talvi oli mukava, muistan sen varmaan aina siitä kun istutin puksin vielä joulun pyhinä<3

    VastaaPoista
  4. Tuntuipa tutulta tuo puutarhattomuuden masennus! Minulle lähtölaukaus synkkyyteen on syksyn kurkiaurat, vaikka ilmat jatkuvatkin yleensä hienoina pitkään kurkien lähdön jälkeenkin. Sitä paitsi tykkään kovasti syksystä, varsinkin syksyn tuoksusta pihassa ja metsässä.

    Talven pimeydessä on mukava kaivaa esiin vanhat puutarhalehdet ja -kirjat ja suunnitella tulevaa kesää. Ja syventyä näihin mahtaviin puutarhablogeihin. Kaikkein kurjimmilla ilmoilla on ihana katsella ulos ikkunasta ja ajatella, että onneksi täällä sisällä on lämmintä ja mukavaa eikä tarvitse värjötellä tuolla ulkona. Suihkussakin ajattelen aina, että mikä onnen potku, että asun täällä kylmässä Pohjolassa ja lämmintä vettä tulee aina, kun vain hanasta vääntää.

    Kylläpä muuten on ihana tuo betonimuuri! Harmittaa niin, kun näkee paljon paljaita ja ankeita betonimuureja, kun toisinkin voisi olla.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille ideoista ja vinkeistä, ne tulevat tarpeeseen!

    Pioni, onneksi tosiaan joulu on ensin. Tammi-helmikuu on sitten raskaampaa jo..

    Riitta, ihanasti sanottu tuo, että tunnet kesän tuoksut.

    Minna, ihana puksi, viime joulu olikin upean leuto.

    Postimerkkipuutarha, kiitos visiitistäsi! Syksy on ihana, kyllä. Pitää tosiaan muistaa olla kiitollinen (tosin lämpimässä maassa kaipaisi sitä lämmintä vettä niin kovasti, hih). Kiitos kommenteistasi!

    VastaaPoista