Aurinkoenergiaa - sininen taivas & nuppuja

Elämän pienet ilot ovat pieniä puutarhassakin. Helmipakkaset alkoivat. Nykyisin tuntuu tosin, että ne kylmimmät yöt koetaan maaliskuussa. Mutta kunhan pääsee pihahommiin ja on kylliksi valoa saatavilla niin olen onnellinen. Helmikuinen aurinko lämmittää toista poskea ja viima jäätää toista. Säilyy hyvin tasapaino. Jänöt ja muut metsän eläimet ovat mutustelleet ja oleskelleet puutarhassa, jälkiä ja jätöksiä löytyy joka pensaan alta. Tässä Punapeikonpähkinän alla. Nuorempia oksia oli hieman maisteltu. Minulle suurinta hupia on nuppujen ja silmujen tarkkailu, hitaasti ne valmistautuvat kevääseen talven keskellä.

Leikkelin pensaita ja tuija-aitoja suurella innolla. Aurinko tuo niin paljon iloa ja potkua. Nyt käsiä korventaa, mutta ainakin se johtuu fyysisestä työstä. Tunnen kuinka talven kangistama ruumiini huutaa, kiljuu ja mouruaa puutarhatöiden perään.  Lunta on vielä aika lailla, mutta pälvipaikoissa voi tavata vanhoja tuttuja kuten vaikkapa tämän sinivuokon, hieman pakkasen pureskelemana. Vanhojen, jo unohtuneiden ystävien näkeminen ravitsee myös sielua. Riehaannuin jo niin, että ripustin kesäverhotkin ikkunaan.

Talven lempinäkymiä on kasvihuoneen sisääntulon luona paviljongille päin (johon yritän tehdä luonnonmukaista porttia kahdesta valkokukkaisesta syreenistä). Syreeni on ehdottomasti paras talvipensas, se antaa niin paljon toivoa vihreine nuppuineen. Jostain syystä jäniksetkin ovat aina jättäneet ne rauhaan. 

Toinen yksi harvoista, kullanarvoisista pensaista on Näsiä (tämä ihan luonnonkantaa oleva), siinä jo lila kukkanen hieman kurkistaa avautuneena, on niin hirmuisen aikainen kukkija. Pensaani on äidin Näsiästä otettu pistokas, teki juuret pelkkään keppiin. Lisäyksen pitäisi siis olla suht helppoa. 

Taikapähkinän kukinta jumiutui jouluiseen, kukka-aihiot ovat samassa kuin tuolloin. Suloinen se on silti. Haaveilen aina mielessäni talvella kukkivista puista ja pensaista, se vasta olisi ihmeiden ihme täällä pohjolassa. 

Leikkuusarkaa löytyy vielä vaikka kuinka, kuten ikuisuusprojekti Rusokuusamista. Ovat aina vähän epäsiistin ja sotkuisen oloisia talvella, mutta puhkeavat hyvin aikaisin lehteen. 

Minulla on kokonainen tylsä penkki täynnä Mehitähtiä. Ovat kyllä kauniita huurteisina. Mukavinta on kun voi poimia alkuja ruukkuihin tarvittaessa. 

Betonimuuria vasten paistattelee Köynnöshortensia ja paisuttelee nuppujaan. Tämäkin tulee hurjan aikaisin lehteen, varmaan johtuen lämpimän muurin tuesta. 

Paviljongin tuolin alta löytyi pieni kaistale vihreää sammalta, sain tästä hurjan paljon riemua

Eiffelkin kurkistaa jo lumen keskeltä, muutoin kaikki piipposet ovat peittyneet rapean lumen alle

Tähtimagnolialla on oma turkki päällä, se onkin hyvin viisas kasvi. 

Black Tulip -magnolia -ressukka on raottanut turkkiaan, en usko, että se on kovin hyvä idea vielä...en yllättyisi jos se on kuollut

Sisääntuloluiskan luota lumi sulaa aikaisemmin ja yksi aikaisemmista puskista lehteentulon suhteen on Lamoherukka. Muutoin en ole hullusti näiden fani, mutta aikainen vihreys on tietysti tosi tervetullutta

Yksi puolikuntoinen Varjorikkoni on tehnyt kaksi vauvelia, iloinen perhetapahtuma

Aikaisimpien joukossa köynnöksissä on Tuoksuköynnöskuusama. Viime talven se säilyi kokonaan lehdessä ja vihreänä, mutta tänä perustalvena ei siitä ole puhettakaan. 

Pidän pään kylmänä, mutta sydämen lämpimänä.