Ruususen unia puutarhassa

Nukun ruususen talviunta, yhdessä puutarhan kanssa. Kuistilla on sen sijaan elämää, kukat kukkivat vielä, tällä hetkellä Käenkaali

Narsisseja marraskuussa, ihana ilontunne

Lumi suli pois ja se oli oikeastaan helpotus. On helpompi työntää rattaita aamuyön pimeydessä kun ei tarvitse puskea kinosten läpi. Pimeän aikaan en jaksa mitään ylimääräistä, karsin kaiken normaalikuvioiden ylitse menevän pois. Rahjustan töihin ja takaisin ja puserran kotityöt minimissään. Kylässä käyn harvakseltaan, introverttiydyn. Jätän väliin vanhempainillat ja kaiken maailman kissanristiäiset -olen vain ja nukun sen sijaan. Pidän lasta sylissä. Uppoudun lukemiseen, raahaan selkä vääränä kirjastosta kirjoja. Kytäjän kartanosta luin ja väliin Messukylän veriteosta, ennen ruusukirjaan palaamista. Ulkoilen seuraavan kerran kun kevät koittaa.

Keväällä herään jälleen elämään ja nauttimaan luonnosta. Marraskuu on synkistä synkin, musta asfaltti kiiltää ja vesi ropisee räystäistä. Joulukuu on jo astetta mukavampi. Tammi- ja helmikuu ovat koetinkiviä elämän polulla. Päivä kerrallaan kohti kevättä.

Kukkien voimaa ja voimalla eteenpäin. Amarylliksiä hamsteroin. Miten hieno nimi onkaan punastuvalla morsiamella (citymarketista)

Ulkona on kova tuuli, varminta on pitää kynttilää kasvihuoneessa, joka on kuin suuri lyhty itsessään. (kallein ostamani lyhty).

Pakkaset ja lumi eivät nujertaneet kaikkia. Pergolassa kilkat kilkattavat

Herttakellot tekevät kukkia

Ruusut avaavat uusia lehtiä. Ovat ne sitkeitä sissejä, tämä on Duchesse de Montebello

Jouluruusun nuppu paisuu pulleammaksi 

Syyskrookukset ovat nousseet lumen alla pintaan

Ruusupömpelin luona uusi välttämätön drinkkiteline Elsan Lempituolista. Näen tässä jo skumppalaseja ja kukkamaljakoita kuumana kesäpäivänä! En tiennyt tarvitsevani tälläistä, mutta nyt jo tiedän sen olevan tuikitärkeä.

Japaninköynnösruusu on säilynyt vihreänä kinoksista huolimatta, ei pitäisi aliarvioida luonnon voimaa.