ღSalaisen puutarhan ihanuusღ

 Onkohan sulaa hulluutta yrittää tehdä salapuutarhaa pienelle kaupunkitontille? Eikös ne aidot salaiset puutarhat ole kartanopuutarhoja lähes? Jos estää itseään olemasta olla niin rajoittunut ajatuksissaan....yhä edelleen olen valtavan innoissani siitä, että vuosi vuodelta puutarhasta rakentuu yhä enemmän salapaikka, suojaisa soppi ja yksityinen paratiisi.

Salaisen puutarhan tunnusmerkkejä mielikuvissani ovat kukkivat puut. Korkeat aidanteet, paviljongit, kaariportit, kujanteet, salaiset istuinpaikat. Rehevä vihreys.

Tuoksuvat ruusut, pensaat, puut...pienet sievät yksityiskohdat ja villeys. Kivimuurit, kiviportaat, hiekka, sora...liuskekivet, luonnonkivet. Vanhan puutarhan tuntu. Minun salaisessa unelmapuutarhassa olisi paljon rautaa ja kiveä. Luonnonkukkia.

Salaisessa puutarhassa on myös villejä kukkapenkkejä, pikaistuksissa tehtyjä improvisaatioistutuksia

Pieniä yllätyskukkatuppaita siellä täällä, joita pitää kumartua ihastelemaan

On ehkä helpompi sanoa mitä salaisessa puutarhassa ei ole. Siellä ei ole puuterasseja eikä uutuudenkarheita betonikiviä. Ei koristekatetta, ei kantattuja reunoja ja supersiistiä. Se on luonnonmukainen ja villi. Ruusunpiikkejä täytyy väistellä ja varoa tallomasta kukkasia. Sellainen puutarha ei ole tyylikäs tai trendikäs, vaan enemmänkin kodikas. 

Salaisessa puutarhassa haaveillaan ja sinne paetaan maailman melskeitä. Sinne tervetulleita ovat linnut ja eläimet, siili tuhertaa lehtikasassa ja orava napostelee käpyä. Kuuluu linnunlaulua.

Selvää on,  että salaisen puutarhan rakentaminen vie aikaa. Se ei synny hetkessä. Puiden ja pensaiden pitää ensiksi kasvaa ja pionien juurtua. Puun peittää näkymiä naapuriin.

Salaisessa puutarhassa mutustellaan kakkua ruusuntuoksussa kuluneella penkillä, käden voi ojentaa ja napata suuhunsa metsämansikan tai viinimarjan. Luulisin, että salaisessa puutarhassa olisi hyvä myös voida ojentautua päivänöppösille torkkupeiton kanssa. Salainen puutarha tuoksuu, maistuu ja tarjoaa silmäniloa. Se on rakkauden tyyssija. Rakkaudesta kasveihin ja luontoon.

Unelmieni salainen puutarha tuottaa iloa eikä vaadi paljoa, antaa enemmän kuin ottaa. Se on pieni ja täpötäysi.

Siellä on paljon kevätsipuleja

Puita ja pensaita

Oikeasti salaiseen puutarhaani on jo uponnut euro jos toinenkin. Ja aikaa ja vaivaa tonneittain. On se tuottanut iloakin miljoona kiloa! Miten hauska harrastus onkaan puutarhanhoito kun oikeasti saa toteuttaa unelmiaan? Ja välillä repiä tukkaa päästään kun mikään ei mene niin kuin toivoo. Salaisen puutarhan puutarhanhoito ei ole niin nokonuukaa eikä missään nimessä liian vakavaa.

Unelmapuutarhassani on pergola

...ja villiruusupenkki...

Salaisia sopukoita ja  kukkasia

...ja pikkuisen tummuuden tuomaa dramatiikkaa...

Salaisessa puutarhassa on luonnollisesti paljon tuoksuvia syreenejä

...köynnösten verhoilemia kaaria, puita ja tunnelmia

Ja paviljonki

Tämän kesän projekti. Salaisen puutarhan ihannointi kulminoituu lehtimajan suunnitteluun. Piirsin jopa pitkästä aikaa kuvan. Paviljonki saa siis kasviseinät hiljalleen. Olen aivan kiihdyksissä tästä lehtimajan rakentamisesta. Ehkäpä valmistumiseen menee useampi vuosi, mutta visio on syntynyt. Etsin vielä niitä oikeita kasveja.

Salaisessa puutarhassa rakentelen myös pieniä maisemastillebenejä

Vaalin valoa ja varjoa

Kasvattelen pioneja bambusängyssä

Sellainen on unelmapuutarhani. Kiitos kun kävit  ღ