Talvea, muistoja & tapettihaaveita

Voi ei, täällä ei tapahdu mitään...ulkona lumipyry, talven neljäs kuukausi menossa. Miten pitkältä tuntuu puutarhan jälleennäkemisen odotus. Hirveä helmikuu on täällä pakkasineen. Yritin kuitenkin ulkoilla tänään (lumityöt), otin samalla muutaman kuvankin helmikuisesta puutarhasta. En jaksa enää suunnitellakaan, tahdon tehdä jo. Listat ovat valmiina, enää materiaali puuttuu. Olen lähellä repsahtaa tilaamaan kaikkea kasvia mitä netistä löytyy. Ruusupömpelissä on lumista, takaa pilkistää naapurin syksyllä tekemä aita, se on tosi hieno ja olen syvästi kiitollinen heille kun tajusivat maalatakin sentummanruskeaksi, sulautuu kauniisti ympäröivään luontoon. 

Omenapuuhun likistelin jokin aika sitten näitä mistelin tahmeita marjoja, toistaiseksi muutama on pysynyt. 

Paraatipenkissä kasvaa pilarikataja, joka lähtee ensi kesänä talon toiselle puolelle pergolan eteen aurinkoon ja hiekkaan. Tähän paikalle istutan uuden kirsikkapuun, joka täytyy hankkia tilalle. Näin päätin eräänä päivänä kun tässä seisoskelin ja katselin näkymiä. Talvella saa kyllä välillä uusia ideoita, se myönnettäköön.

Magnolia Susan tässä hei..

Meidän pihapiirin (omia ja naapurin) suuret puut, turvalliset ja rakkaat, talvella tekevät erityisen onnelliseksi. Vasemmalta: koivu, kuusi, mänty ja tammi.

Yli satavuotias koivumme, ihana...

Istuin hetken toppapöksyissäni ruusupömpelissä haaveilemassa...

Korallikanukan punaiset oksat pömpelin taustalla ja kaksi ihanaa vaahteraa myös: Mongolianvaahtera ja Niverävaahtera. Rakastan siis myös vaahteroita. 

Tapettihaaveita yläkerran porraskäytävään: vasemmalla Boråstapeterin ja oikealla Sandbergin

Metsämansikkainen ja Vanamoinen, Sandbergs tapeter (pidän näistä ruotsalaisista eniten eikä vähiten siksi, että niillä on järjettömän helppo tapetoida). Ollaan ehkä päätymässä tuohon Vanamoon. Kertokaa ihmeessä mielipiteenne, jos nyt näistä kuvista mitään tolkkua saa (lainasin kameraa niin pääsin bloggailemaan).

Vanhoja kasvikuvia ripustelen somisteeksi, taustalla näkee pilkahduksen edellisen asukin valitsemaan tapettia. 

Tässä oli vielä pari kandidaattia, jotka kyllä putosivat pois, Pieniä kukkia ja lehtiä. 

Tähän porraskäytävän seinämälle tapetti tulee, eka pitää vähän säästää...

Tapetin pitäisi sopia tähän liitoskohtaan (arg miten inhoan sydämeni pohjasta puolipaneeleja, mutta se hyvä puoli niissä on, että säästyy kallista tapettia)

Boråstapeterin Garden party -mallistosta tämä teille jo tuttu eteisen tapetti. Peilistä näkee palasen kuistia. Tapettimallisto oli muuten poistunut valikoimista, nyyh.

Pinkkejä kirjaunelmia kuistilla...

Olen miettinyt miten puutarha säilyttää tuoreuden ja kypsyyden välisen tasapainon. Ja samalla miten monista ihmisistä on tullut niin näköalattomia ja väsyneitä (minä mukaanlukien) ?  Kaivelin vähän kesäkuvia muutaman vuoden takaa piristykseksi mukaan, jottei mene täysin synkäksi.

Ketoneilikkaa paraatipenkissä, haaveilen neilikoista! Ehkä pitäisi varata niiden siemeniä kesäkylvöihin.

Ja vähän krookuksistakin jo, nämä ovat Crocus Tommasianuksia, niitä pieniä ja aikaisia

Perinteisiä taivaansinisiä scilloja...

Tuoksuköynnöskuusaman tuoksua ikävöin 

Syreenien kukkia (moskovan kaunotar) sisäänkäyntipenkissä, tässä penkissä tahdon vähän rymsteerata ja siirtää jotain pois ja ostaa uuden marjakuusen tilalle. Näitä moskovan syreenejä on puutarhassa kaksi, minusta syreenejä ei voi olla liikaa...

Pienesti olen hurahtanut myös näihin tarhavarjohiippoihin

Tämä taitaa olla lempitulppaanini, Bleu aimable, se kukki monta, mutta viime talvi teki siitä selvää. Minusta vastustamattoman ihana Mustaseljan ja Katsuran kanssa!

Tahdon lisää alppikärhöjä sinne tänne kiipimään. Niin helppoja ja reheviä ja kauniita. Tämän sinisen olen ostanut aikoinaan ilman lajikenimeä, mutta näitä sinisiä samannäköisiä on tosi paljon, esimerkiksi Georg.

Alkukesästä ihana hetki kun Tuoksumatara ja liljatulppaanit kukkivat yhtäaikaa

Mustaa ja valkoista, liljatulppaaneja Sapporo ja perinteinen Queen of night

Tähdikkien tähtikukkasia

Kurjenpolvi Raven, olen tullut siihen tulokseen, että en pidä kurjenpolvista, vastedes jätän ne kauppaan. Lehdissä on paha tuoksu. Ja raivostuttava kasvutapa. 

Pikkuisen kadun tästä pohjantähtiruususta luopumista. Sehän oli ihana...miksen tajunnut ajoissa

Ruusuja ottaisin lisääkin jos osaisin niitä hoitaa..Munstead wood on upea

Lempparipioni Duchesse de Nemours, se ruusuntuoksuinen

Sisäänkäyntipenkistä olisi siirrettävä pienoiskasvihuone pois....jaloruusut kituvat

Äääh, suren menetettyjö yhdistelmiä, tuo ihana Sailan rusopäivänlilja ei viihtynyt, tai ei ainakaan kuki, täällä on sille varmaan liian kuivaa. Oli jotenkin upea viiruhelven & mustaseljan kanssa

Talven aikana suurin osa riippapelargoneista on kuollut, nyyh...

Viime sadekesä tappoi 7-vuotiaan verililjapuun (ovenpielessä)

Black beauty -keijunkukka etualalla...ihku

Onneksi on varmoja nakkeja kuten tämä Pihajasmike

Pitsikukat ovat rodgersian, taustalla marjakuusia

Tähtiputki Claret, tahtoisin paljon tähtiputkia lisää

Helmipensas, tulppaaneja (flaming flag), alliumeja ja kuunliljoja. Tähän päättyy retrospektiivinen kierros. 

Jotenkin kaipaan sitä alkuvuosien poltetta millä aloin puutarhaa tekemään. Mutta ilman tätä kokemusten tuomaa tietoa en osaisi vetää omaa linjaa, enkä varmaan uskaltaisikaan. Vähän sama kuin ikääntymisessä, jotenkin haikeaa kun ei tule koskaan enää nuoruuden intoa, mutta toisaalta on hyvin kiitollinen siitä ettei poukkoile epävarmana ympäriinsä. Elämässä on pakko oppia olemaan joustava.

Kasveja on tullut ja mennyt, joitain on jäänyt kaipaamaan, toisia tuskin muistaa. Sama pätee elämän aikana kohdattuihin ihmisiin. Nikottelen, mutta yritän hyväksyä sen.