Täällä mä oon niin kauan kun viimeisen kerran kaadun

Tiedättekö tuon mahtavan biisin? Reino Nordinin Antaudun...vaikka tuntuu olevan muuten aika pelle jätkä (päihdeautoiluista päätellen ainakin) niin biisi on kaunis. Mietin juuri tänään, että olisipa mukava lähteä tästä puutarhasta jalat edellä. Tuskin niin kuitenkaan käy, elämä muuttuu ja me vanhenemme...raihnaiset luut eivät kestä enää kiviportaita ja elämää kolmessa kerroksessa. Elämä on tässä ja nyt ja kuinka helppoa se onkaan kun on kesä. Juhannusviikko on alkamassa ja juhannusruusu on aloittanut kukintansa, oudosti tällä kertaa vaaleanpunaisena

Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut kärsimättömyyden pistoksia. Yritän muokata ison paraatikukkapenkin keskivaihetta ties kuinka monetta vuotta. Siitä ei ikinä tule kivannäköistä eivätkä kasvit tunnu viihtyvän. Taas kaivoin ja siirsin muutaman kasvin ja istutin juurakkoina keväällä ostetut Tähtiputket tyhjään koloon. Ja tietenkään juuri nyt ne eivät näytä miltään. Ehkä ensi kesänä saa pienen maistiaisen siitä miltä kokonaisuus näyttää. Vuosi on niin pitkä aika odottaa.

Puutarhassa on paviljongissa verhot heiluvat, kirsikka kasvaa...toivottavasti

..ja pylväisiin istutetut kärhöt kasvavat, kuten tämä Mary rose

Paraatipenkin kaarre on yhtä sotkua

Salaattia olisi, kun vain muistaisi hakea

Kylvökset kasvavat, vaikka meinasivat viikolla hukkua rankkasateisiin. Tässä on kaliforniantuliunikkoja, pompon-unikkoja, lupiineja & leukoijaa

Tuoksuköynnöskuusama aloitti kukinnan ja tuoksu hyökyy tuulenpuuskien mukana

Hassut Alliumit, osa on niin lyhyitä, että kätkeytyvät kuunliljojen sekaan ja osa taas korkeita hujoppeja. Niidenkin kukinta on lähes ohitse nyt, kuin myös tulppaanien, nyyh

Saunalta kiviportaita pitkin etupihalle, reitti jota tallaan usein kun ripustelen pyykkejä pergolassa (eilenkin 8 koneellista). Luonnonkivi on ikuinen, ei kulu vaikka tässä ottaa juoksuaskeleita...oikealla muurilla vielä sammalleimut ja valkokukkainen kivikkokilkka muurin rakosissa. Vasemmalla on Valkotäpläimiköitä ja Hopeatäpläpeippiä (joka ei leviä kuten toivoisin). Pensas on valkoinen kaarisyreeni ja sen vieressä Jasmike. Lisäksi tuijien ja pensaiden välissä kasvaa kolme kärhöä, Alba Luxurians, Lumikärhö ja puutarhani toinen Albina Plena. En edelleenkään ole minimalisti vaan tahdon, että on paljon kaikkea

Tämä Jalava on kasvanut jo hurjan suureksi, hihii. Toivoin niin, että saisin tähän ison puun, joka näkyisi kirjastohuoneen ikkunasta, mutta paikka on niin ahdas (naapurin talo vieressä) etten uskaltanut istuttaa...jalava tuli kuitenkin aivan itse ja on viidessä vuodessa kasvanut isoksi...pian ollaan pulassa 

Helmipensaan kukinta alkaa olla ohitse, se kukki kauan tänä vuonna...sen edessä kukkii (vasemmalla) valkokukkainen Tarhalaukkaneilikka. Keväällä istutin sen viereen samanlaisia vaaleanpunaisia.  Liuskekivien väliin olen istuttanut neilikoita ja ajuruohoja

Kuunliljapenger ja kiviportaat. Reunassa on pionipenkkini, jota jatkoin viime kesänä pidemmälle. Ostin aikoinaan yhden (!) Tähtiputken tuohon reunaan pionien eteen ja nyt niitä on siinä koko rivi. Ja kiviportaillakin. Uskomaton leviämisvoima, mutta onneksi rakastan tähtiputkia kovasti

Leikkimökin luona on syreenintuoksua (puistosyreeni)

Lisää tuoksua luvassa pian neilikoiden myötä, pulskaneilikka Pispalan neito on kuvassa

Leikkimökin katolla kaarisyreeni retkuilee

Kesällä en käy enää salaisessa lehdossa juurikaan, se on ryöpsähtänyt, mutta valo siellä on kaunis, puiden latvojen siilaama. Hyttyssyötiksi joutuu jos sinne menee. Olen kyllä enemmän aurinkoisen puutarhan ystävä kuin varjon, kannattaisi harkita siis tarkemmin kun istuttelee korkeita kasveja

Puutarhaystävältä saatu hempeä Lehtoängelmä

Tänä vuonna akileijoissa on paljon tummaa liilaa

Yksi lempisipulikukistani on Sarjatähdikki, sillä on ulkoa vihreäkuvioiset kukat

Ruohonleikkuu sujuu meillä lapsityövoimalla, yleensä juosten. Nurmikkohan on etupäässä rikkaruohoja ja sammalta. Rinnetontti on sinänsä näppärä retroruohonleikkurin kanssa: juoksee vaan täysillä alamäkeen ja homma hoituu kuin itsekseen. Naapurit eivät varmaan arvosta ruosteesta kiljuvaa manuaalimasiina, mutta toisaalta minäkään en pidä heidän pörisevistä ruohonleikkureistaan, joten aika tasoissa ollaan

Saniaiset ja tähdikit sisäänkäynnin luona

Vaaleanpunainen Mantelikirsikka kukkii sittenkin, en ollut huomannut...Prunus glandulosa rosea plena

Pariisissa tänään: hopeanhohtoa & lilaa

Hempukoita akileijoja

Syreenejä kukoistuksensa huipussa: vaaleanpunainen Moskovan kaunotar ja valkoinen Madame Lemoine, kerrottuja kumpainenkin

Selvästi harvempikukintoisempi ja suomalaishenkisempi, mutta omalla tavallaan kaunis...Holger -syreeni

Tänään totesin olevani surkea puutarhuri ja hieman masennuin. Ötökät ja rikkaruohot ovat vallanneet koko pläntin enkä voi niille mitään. Ei riitä taidot, aika eikä energia. Alkukesän kuherruskuukausi puutarhan kanssa on selvästi ohitse. Ehkä se vanhainkoti kerrostalossa on sitten ihan hyvä idea. Onkohan vanhainkodeissa parvekkeita? Kaikissa blogeissa on täydellisen kauniita puutarhoja joihin verratutna oma tuntuu lähinnä kaatopaikalta. Kaiken negatiivisen fiilistelyn lisäksi postimies oli taas viikolla ajanut toisen kauhurinteen muussiksi, sinne katkesi Purppuraheisiangervot, auto kuopi mukanaan vihdoinkin rinteeseen kauniisti levittyneen suikerovihman ja muut istutukset. Ja tämä oli jo toinen kertaa...että onko tässä mitään järkeä. Miten postimies pystyy ajamaan pystysuoraa rinnettä ylös, on todellinen arvoitus. Lisäksi juuri nyt tuntuu, ettei se loma ala koskaan. Tekopositiivisuus on ainakin tänään out. Onneksi on olemassa sellainen ihastuttava vanhempi täti-ihminen nimeltään neiti Marple❤