Heinäkuu

Voi kiitos teille lohdutuksesta ja vertaistuesta heikolla hetkellä ♥ Se tuli tarpeeseen. 

Lainakameralla olen operoinut, mutta sitten sekin vietiin. Jouduin hetken elelemään ilman kameraa, mutta sitten osui jackpot kohdalle ja sain käytetyn kameran kirpparilta. Sitä opettelen nyt käyttämään, malli on kyllä superbasic, joten onneksi voin tarvittaessa syyttää kameraa jos kuvat ovat huonoja :) 

Kiirus olisi kahlata blogitkin läpi, en ole yhtään ehtinyt lukea ja olo on sen vuoksi ontto! Kesä on ollut kelien puolesta luokaton. Kukinta on reippaasti myöhässä sen vuoksi. Mutta heinäkuiset päivät ovat mielikuvissani aina kuumia ja aurinkoisia, niin täynnä elämää...valo on täydellinen, lämmin ja syleilevä.

Kuunliljapenger on nyt uhkeimmillaan kuunliljoja. Ovat niin tylsiä kasveja, mutta ovat kuitenin aika näppäriä kuihtuneiden sipulikukkien rumien varsien kätkijöinä. Tähän etualalle reunaan olen jatkanut pionipenkkiäni, pionit saavat tapella elintilastaan kuunliljojen kanssa. Joskus aiemmin istuttelin sekaan myös korkeita alliumeja, mutten oikein ole innostunut niistäkään, joten jotain muuta pitäisi keksiä...

Swensons red -viiniköynnös on rehevöitynyt vuosien saatossa

Kirsikkaluumu, tuo kuunliljapenkereen väripilkku. Alppikärhö on napannut siitä kiiinni ja asetellut haluamaansa muotoon

Joskus siemenestä kylvetyt tädykkeet ovat mitä sinisintä sineä, huikea väri

Keijunmekko on puolessa välissä sisäänkäyntiä. Yleensä juuri kun se on saanut verhottua molemmat pylväät, tulee ensipakkasen puraisu. Ah tätä pohjolan ilmastoa

Pylväshaapa on aika pridehenkinen tänä vuonna

Unelmani saavuttamattomuudesta ja yksityisyydestä elää: pergolan suuntaan on enää pieni kurkistusaukko Pallovaahteran, Rusotuomipihlajan, Sulkahernepuun ja alppikärhön välistä. Neilikat kukkivat parhaillaan ja Japaninvaahtera on aina yhtä tummanpunainen

Ruosteviini on myös kasvanut vuosien mittaa osittain katoksi pergolaan. On hyvin kaunis

Kukkalaatikosta putosi pohja. Onneksi Ikeasta löytyi mustaa pitsiä ja syntistä yöntummaa verbenaa lootaan

En muista ken hän on, mutta hyvältä näyttää ruusun tie. Talvehti ylös asti vihreänä

Ruusuntuoksua tarjoaa Duchesse de Nemours -pioni. On lempipionini sen tuikitavallisen Sarah Bernhardtin ohella. Kermankeltainen, pienehkö, hyvin kerrottu, hyväntuoksuinen, täydellinen! 

Juudaksenpuu on elpynyt ja nyt sitä koristaa tumman purppuraiset sydämet, on hyvin sievä. Talvenarka on hyvinkin, palelluttaa aina paljon oksiaan ja tänäkin keväänä lähti kasvuun hurjan myöhään pitkittyneiden pakkasten vuoksi. Tämä tulevaisuudesta ei kyllä tiedä jos pitkät talvet jatkuvat.  

Pallohortensiassa on pieniä kukkaryppäitä

Paraatipenkin keskivaiheilla, siinä epätyydyttävässä kohdassa, kukkii tähtiputket. Lajikenimeä en lähde edes arvailemaan, on sellainen mielikuva, että näitä viininpunaisia myydään tusinalla eri nimellä. Maasta on noussut myös vuosia sitten kylvetyt punaluppiot. Tässä kohdassa pitäisi olla punaista...Liljoja näkyy myös, miten jännittävää, en muista mitä istutin

Kasvihuoneeseen olin lykännyt kaupan päälle saamani liljansipulin. Huh kun on säpäkkä punainen

Paraatipenkin keskivaiheilla vasemmalta oikealle: Tähtiputkia, valkoista myskimalvaa, Kurjenpolvia, Rodgersia eli Valeangervo, Valkolatva (tuo tumma keskivaiheilla), edessä tummalehtistä maanpeittäjää Rentoakankaalia (niin ärsyttävä nimi!) ja limenvihreä on Poimulehti. Pian kun sinisyys lakastuu, alkaa punainen kausi palavanrakkauden ja verenpunaisten japaninhanhikkien myötä

Pakkomielle on saada jotain tummuutta mukaan, niin ja ruusuja. Istutin tänne siis Japaninvaahterankin. Ja sen vieressä kasvaa Madame Hardy -ruusu ja taustalla on hunajaruusu lykkefund, ne kukkivat pian

Taustalla on myös tummuutta tuomassa Royalty -koristeomena ja oikealla puolen pari tummaa Syyskimikki. Väreissä yritän sekoitusta tummaa purppuraa, valkoista ja vihreää

Kasvihuoneen luona on viime kesän tuotos minikukkapenkki, jossa on reunuksena Iisoppia, keskellä Ruusupioni, jonka alle kylvin viime kesänä kissankelloja ja Sinipellavaa valkoisena. Tässä tavoittelen jonkin sortin rappioromantiikkaa & villeyttä

Olen kuljeskellessani miettinyt istutustyyliäni ja tullut siihen tulokseen, että luonnonmukaisen villi sekaistutus miellyttää eniten. Värien pitäisi sointua yhteen ja mieluiten istutuksissani suosisin pitsimäisen keveitä kasveja ja vastavoimaksi jotain robustimpaa. Istutustyylini on siis tälläinen, tai on vuosien vieriessä mennyt siihen suuntaan. En ole varma onko se kovin kaunista (ainakaan ei tyylikästä) ja ujostelen hieman omaa tyyliäni. Ehkei se ole ihme, juuri lähipiirini ihminen katsahti kukkapenkkejäni ja lausuhti, että on kyllä aika sotkuisen näköistä. Olen muuten ollut aistivinani, että luonnonkukat olisivat muotia. Että omia valintoja säätelevät varmasti tiedostamattomat trendit yhtä lailla

Tälläinen suloinen tähtililjakin siellä kasvaa

Kissankellot ovat lapsuuteni lemppareita (ruukussa on kellarissa talvehtinut Syyssyrikkä)

Sillä välin paraatipenkissä on liikettä

Paljon hopeanhohtoa (Hopeamaruna, Silver scrolls -keijunkukka & Nukkapähkämö)

Hopeaa ja tuoksua: neilikoita, tässä Pispalan neito, kerrottu neilikka

 

Nämä pienet söpöset ovat mukamas napolinlaukkoja, mitä hieman epäilen, koska ovat vaaleanpunaisia. Yhdestä Keijunkukasta on tullut tosi punainen. Vihreät lehdet kuuluvat Syysvuokoille. Tässä penkissä on monet lempikukistani, syysvuokot, nukkapähkämö, neilikka jne. Värimaailman suhteen tavoittelen hopeaa, tummaa purppuraa ja lilaa. Pian sitä tule lisää kun ruusut avautuvat (Nuits de young-sammalruusu ja ranskanruusu Merveille)....homma on vielä vähän kesken tässä, pitäisi jatkaa penkkiä kohti leikkimökkiä. Saaripalstalta sain ihanaa Harmaaminttua, jonka istutin ruusujen viereen. Loppupäähän siirsin Helminukkajäkkärää & Villanukkajäkkärää. Näitä lajikenimiä saan muuten muistella nykyisin pitkään ennen kuin välähtää..lisää jännittävyyttä elämään tuo kun heitin keväällä kaikki kasvieni nimilaput roskiin ennen kuin olin kirjoittanut ne ylös...en vain halua, että yksityiselämäni on myös luetteloita, numeroita ja tilastoita. Pääsen toteuttamaan sitä puolta ihan riittävästi työelämässä. 

Penkin keskellä on tämä kääpiöperuukkipensas. Olen miettinyt puutarhani tulevaisuutta ja muutama asia on selkiytynyt. Ainakin se, että tahdon hiljalleen eroon kaikista kurjenpolvista, en pidä niistä lainkaan. Kuunliljojen elintilaa tulen yhä kaventamaan. Alppiruusut ei ole myöskään mieluisia, joten yhdestä jossain vaiheessa vielä eroon. Sen sijaan tahtoisin valkokukkaisen atsalean, mutta en ole vielä raaskinut ostaa, kun ovat niin kalliita. Kaariportteihin olen hieman koukussa, joten yhden lisää tahtoisin. Luonnonkukkien määrää puutarhassa lisäisin mieluusti. Tuoksuvia kasveja olisi ihana saada lisää puutarhaan. Ostoslistalla on tietysti vielä kirsikoita

Pikkuisen ruusuntuoksuakin on ilmassa...ranskanruusu Duchesse de Montebello. Rakastan näitä ruhtinatar -nimisiä kasveja, kuin myös viiniin liittyviä kasvin nimiä

Siitä puheen ollen, Heisiangervo Summer wine kukkii nyt juuri kauniisti. Kesäviini. 

Vaaleanpunaiset varjoliljat ovat lopettelemassa kukintaansa, ne muut erikoisvärisemmät eivät ole edes avautuneet vielä, odotan niitä niin...

Jasmikkeet aloittivat kukintansa hetki sitten, tämä on kerrottukukkainen Snowbelle, Kameliajasmike. Pihan perällä on myös Minnesota snowflake-lajike. Pitääkin käydä tsekkaamassa se. 

Impropenkkien satoa: kuivalle eteläpuolelle rakentelen kivikkokasvipenkkiä, tässä kasvaa erivärisiä ajuruohoja ja Tarhalaukkaneilikoita. Maa on kiveä ja hiekkaa

Tämä ihanuus kukki jo ohi. Single cherry -ruusu. Olipas se unelma, terälehdet kuin paperinohutta silkkiä ja väri kirsikanpunainen. Se supersuosittu Tove Jansson on tämän ja Poppiuksen risteymä muuten. Jotenkin vaikea ymmärtää miten kahdesta niin eri näköisestä ruususta tulee punainen! Tove on siis punainen siinä missä tämä on enemmän kirsikanpunainen. Nimi on nappivalinta, tuskin ruususta olisi muutoin tullut yhtä suosittu...muumimamma on niin helposti lähestyttävä. Single Cherry on alunperin skotlantilainen ruusu ja vanha kuin hauta (1899). 

Keski-ikäistymisen merkki: aurinkokennovalot ovat alkaneet kiinnostaa. Illan tullen ovat aika hienonnäköisiä paviljongissa. Väriä vaihtava timantti! Otin nämä kuvat eräänä iltana, kun puutarhassa jytisi Tuska -festareiden rokki. Pikkuisessa puutarhassa kuuluu yllättävän hyvin kaikki cityn ulkomusiikkikeikat. Hupia.