Syksyn pieniä/suuria aarteita

Harmaiden syyskuun päivien jälkeen aurinko. Ihanaa viikonloppu ja lepoa. Aikaa nauttia yhdentymisestä puutarhan kanssa ja haistella syysilmaa, jossa tuoksuu sienet (yök) ja makoisat omput. Puutarhan absolut viimeiset kukkijat aloittavat ja on hauska kulkea tutkailemassa sipulikukkia, joita maasta nyt nousee. Tämä pikkuinen on colchicum alboplenum (syysmyrkkylilja), valkoinen ja kerrottu. Syksyn sipulikukkien kanssa on ihan sama juttu kuin keväällä, on yhtä innoissaan, toiveikas & ilahtunut jokaisesta pienestäkin nykeröstä, joka mullasta kurkistaa ilostuttamaan pimeneviä päiviä

Ihan edellisen vierestä pitäisi nousta pilkullisia syysmyrkkyliljoja, agrippinum. Sipuli on aarteeni, johon olen tosi ihastunut...tänä syksynä jätän myrkkyliljan istuttamisenkin väliin ja nautiskelen näistä jo olemassaolevista

Muutamasta paikasta nousee myös silkkisiä kerrottuja Waterlily-syysmyrkkyliljoja, joilla on jo lähemmäs 10 vuotta ikää

Syyskrookuksia (crocus speciosus) eri väreissä hivuttautuu esiin mullasta. Rakastan syyskrookuksia lähes enemmän kuin kevätkrookuksia. Näistä oli iloa pitkälle syksyyn viime vuonna, joulunpyhinäkin poimin muutaman maljakkoon. Tähän kasvihuoneen sisäänkäynnin reunaan upotin myös kesällä kylvetyt Dieramat (enkelikaari). Itsellenikin on arvoitus miten muistan olla kitkemättä ruohon näköiset kasvit pois...tai sitten ne kuolevat Suomen talvessa pois

Pieniä päitä kurkistelee sieltä täällä, tässä kohtaa on vielä arvoitus mitä näistä muotoutuu. Puutarha on täpösenään sieniä. Kukat ja sienet on omituinen yhdistelmä ja paras syysharrastukseni onkin kulkea pihalla potkiskelemassa sieniä kumoon. Samalla nautiskelen syysvärien energisoivasta vaikutuksesta

Mahonia, Kivikkoalvejuuri & kaunis ja korkea Perhoangervo. Hoivailen puutarhan ohessa flunssapotilaitani, itse vielä tanakasti pystyssä. Syyslomaan on yhä kolme pitkää viikkoa. 

Puutarhassa oikeastaan ei ole enää mitään järkevää tekemistä kuin lehtien putoamisen seuraaminen. Ajatukset ovat jo suuntautuneet sisäkasveihin  ja sisäsipulihommiin. Ensimmäisen amarylliksen sain hoivailtua multiin ja ikkunalle kasvamaan. Tässä on amarylliksen lapsia liuta. Mitään kevätsipuleja en jaksa nyt ruukkuihin ährätä.

Puutarhan toiseksi viimeisiä kukkijoita ovat:

Syyskimikki Brunette alkoi viikolla kukkimaan. Sen tuoksu on voimakas ja minun nenuuni haisee aivan esanssiselta vessanpesunesteeltä, hyh. Yksittäiset kukat ovat kyllä hurjan sieviä, kuin pieniä kirsikankukkia.

Eikö ole ihana pikkusyreenin väritys?

Pinkki lumimarja (Mother of pearl) on myös ylisöpis syysväreissään ja pinkkine marjoineen. Muutoinhan on melkoinen risukasa koko puska

Viimeisiä ruusunkukkia viedään, Fairy-maanpeiteruusu

Muutama hassu vielä aloittelisi, nämä ovat ruusuja, jotka normaalikesinä kukkivat heinäkuun puolessavälissä. 

Kuka tämä on? -En ole varma

Syysmaksiksia ja viimeisenä himalajanmaksaruoho...ihan vähän olen koukussa näihin maksaruohoihin, vaikka ovat tosi mitättömiä niin kuitenkin jotenkin välttämättömiä puutarhassa. Muutoin puutarhan vikat kukkijat jatkavat kukintaansa...

Monet lehdetkin ovat nyt kuin kukkia koreissa väreissään. Koreanperhosvaahtera

Katsura

Korallikanukka

Juudaksenpuu

Tähtimagnolia on oikea hölmöläinen, kun jatkaa kasvuaan liian innokkaana näin myöhään, nyt on räväyttänyt uudet kukkanuputkin

Huiput väriyhdistelmät tarjoilee heisiangervot Lady in Red, Diabolo, Summerwine & Sirotuomipihlaja

Sirotuomipihlaja varistelee lehtiään ja tuoksari kukkii yhä

Lehtiurakka on vielä edessäpäin

Pihan perällä on lakastunutta tunnelmaa, salaisessa lehdossa.

Suuren kukkapenkin lopussa on rappio. Oikealla parhaat lumikello- ja talventähtipaikat, suoraan edessä jouluruusut..

söpö himalajanjalkalehti

Ja iloinen yllätys: callicarpa bodnieri (helmimarja) elää ja hengittää. Luulin sen kuolleen. 

Onnellista syysviikonloppua toivotellen..