Draaman kaari

Alkukesän hottiksia: queen of night -tulppaanit

Sen minkä kirsikat toukokuun alussa aloittavat, koristeomenat vievät huippuunsa kuun loppupuolella. Hempeyden vastapainoksi tarvitsee vähän tummaa draamaa. Sitä tarjoilevat jotkut kasvit, kuten esimerkiksi Moskovan kaunotar-syreenin taustalla oleva Musta Rudolf -koristeomena 

Uusi kokeilu viime syksyltä: persianpikarililja. Hauska tuttavuus, tummansuklaan väriset kukat

Japaninvaahteran on isketty poimulehtien keskelle

Liuskoittuneen japaninvaahteran viininpuna on vähän kirkkaampi, puska, jota jänikset pääsivät myös järsimään talvella. Omasta mielestäni suojasin aika hyvin kaiken, mutta lumi painoi varmaan verkkoja. Ensi talvena aion olla supertarkka.

Kaunis käppyräinen punapeikonpähkinä

Sitten on vielä kaunista kukintaa hieman jäljellä..

Mustaluumussa on valtavan hieno kukinta ja tuoksu on todella herkku

Riippakoristeomena on jo lakastunut ja tulppaanit myös, haikeaa

Helmipensaat kukkivat, suojaisessa pergolassa asusteleva kasvaa ja kukkii paremmin kuin kukkapenkin puolella

Syreenit kukkivat, ilmassa on alkukesän taikaa...kerrottu Madame Lemoine

Pihan perällä on toisenlaista draamaa, valon leikkiä lehtomaisella pikkualueella. 

Kielojen tuoksu kietoutuu syreenien tuoksuihin

En malta olla keräilemättä syreenejä. Joillain on mennyt aika kauan kun kukkivat, esimerkiksi odottelen vielä, että Charles Joly kukkisi. Olen pari viikkoa ihastellut Helsingin puistojen syreenejä ihastuneena. Poika otti jopa luokkaretkellään minulle kuvia Suomenlinnan syreeneistä. 

Peruukkipensas on söpö! Arkojen kasvien tarkistuskierros on vielä tältä vuodelta tekemättä, se on vähän ahdistava juttu.

Koristeomppu Erstaa kukkii ensimmäistä kertaa näin runsaasti, kukat ovat valtavan isoja ja tähtimäisiä. Fantastinen! Hiljalleen alkaa näkyä sen vanhemmiten riippuva muoto, on jotenkin kaunis. Nyt terälehdet ovat jo varisseet maahan

Koristeompuista on saanut nyt muutenkin nauttia, tämä on puolikerrottu Aamurusko

Ja tämä riippaomena Cheal´s weeping, ja ne kaikki muut mitkä jäi kuvaamatta

Paraatipenkissä on värejä, pidän kovasti tälläisistä mausteisista sävyistä, rykelmässä kukkii Tuoksumatara, Japaninvaahtera ja Kääpiöperuukkipensas tuovat väriä cappuccino -keijunkukan ohella...Lemmikit luonnollisesti mukana

Orvokit olivat superkukkivaisia lämpöisenä keväänä. Perhosorvokki Rubra. Tuoksuorvokit kukkivat myös jo aiemmin kauniisti. Pidän niin paljon tuoksuvista kasveista, puutarhassa oleminen on niin paljon antoisampaa kun saa nautiskella kukkien tuoksuista

Tuoksua löytyy myös Sammalleimuista, jotka penkereellä kukoistavat, bambusängyn sisällä pionihujopit

Tässäpä juttu, jota jännitän: kylvin vuosia sitten siemenestä c. tanguticaa (kiinankeltakärhö) ja viimein kukkia nähtävillä. Näyttääkö keltaiselta? No ei...kiinnostavaa nähdä mitä tästä kehkeytyy

Alppikärhöt kukkivat parhaillaan, viime vuonna ostettu Country rose kotiutui Hopa-koristeomenan juurelle. Kiipeilee nyt jo puolivälissä puuta

Sitten on näitä pikarililjoja erilaisia. Olin joskus innostunut niistä, nyt se on aika lailla laantunut. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin hankittua joitakin...kuten fritillaria pontica. 

Akileijat aloittivat kukintansa...

Ja Kullerot ja narsissit lopettivat...

Tumma Kaunotar, ihana

Laikkukirjokanukat ja kielot..

Varjohiipat

Kauniin kirsikkapuun kukinta meinasi mennä kokonaan ohitse huomaamatta. Uusin kirsikkaperheen jäsen viime keväältäkö? Kerrottukukkainen Schalininkirsikka, joka on vasta noin metrin mittainen...

Eiffelin tienoo näyttää parhaillaan tältä

Jouluruusut ovat lakastuneet ja kuunliljat nousseet peittämään niitä

Aamun ensi säteet paraatipenkissä, jossa Tuoksumatara kukkii ja Nukkapähkämö nousee 

Tiarellat kukkivat herkkänä kielojen seassa, omenapuiden kukkien terälehdet ovat sataneet niiden ylle kuin lumi

Illan valo leikittelee pienoislehdossa

Sellaista sekalaista, eikä jutuissa ole päätä eikä häntää.  Mutta nautin niin hulluna tästä kesästä ja niin tekee myös puutarhani, joka on tottunut aurinkoiseen paahteeseen. En todellakaan kaipaa sadetta, vaikka olisi kuinka tahansa kuivaa. Neljä edeltävää kesää on etupäässä satanut. Puutarhan kuivuudenkestoa nostaa huomattavasti tiiviit istutukset, täällä ei näy multapaikkoja juuri missään. Sama systeemi suojaa myös talvivaurioilta muuten. Minä ja puutarhani suosittelemme lämpimästi edellä mainittua metodia.

Mutta tätä suorituskeskeistä maailmaa vihaan ja kaikenlaisia väkivalloin runnottavia sotehankkeita, jotka pyrkivät säästämään yhteiskunnan heikommista, vanhuksista, vammaisista, lapsista ja mielenterveysongelmaisista (tarkistin tämän listan, se on soten todellinen sisältö). Nauroin kylläkin erään sote-uutisen perässä olleelle kommentille "Juha - tää maa ei ole sun firma!". Se on ihan totta, ei kaikesta voi tehdä bisnestä ja laskelmoida tuottavuutta. Mitä me ihmiset oikein täällä planeetalla teemme?

Ei auta kuin mennä ulos nauttimaan kesästä (kuinka paljon voi oikeasti rakastaa vihreää, joinakin päivinä tuntuu, että voisin seota, koska luonnossa on niin kaunista ja ihanaa!). Olen hajottanut hiljalleen suorituskeskeisyyden itsessäni, joten en ole tehnyt puutarhassakaan juuri mitään, katsellut ja ihastellut lähinnä. Poiminut kukkia ja katkonut kuihtuneita kukkavarsia. Juuri ja juuri selviän normiduuneista kesälomaan asti. Draamaa on ollut puutarhassakin tällä viikolla. Mustarastaat tekivät pesän paraatipenkkiini (arvasin ettei hyvä juttu). Harakat tappoivat toisen poikasen vaikka juoksin pyykkinarulta nopeasti hätiin kiljunnan kuullessani. Itkuhan siinä pääsi. Viimeisen hengenvedon suloinen poikanen henkäisi kukkien alla leväten. Nyt olemme hälytysvalmiudessa koko perhe suojelemassa toista poikasta ja harakat vaanivat naapurin puiden latvoissa. Hui.