１１． Ｓｙｙｓｋｕｕｔａ ~

Maisema muuttuu hiljalleen. Pimeys on täällä. Sumeat päivät seuraavat toisiaan & sade vyöryy ylitse jokaisena päivänä. Puutarha on tavallaan syksyisen kaunis ja rähjäinen. Koristeomppujen pauloissa olen aina keväisin ja syksyisin ihastelen yhtä lailla niiden hedelmiä. Useimmilla purppuraomenilla on hyvin tummat omenat, mutta Tummalla kaunottarella hennon roosat. Yöt ovat aika viileitä.

Kirsikkasorvarinpensas on jo hennon roosa. Verkot ovat fasaania varten, mutta niissä olikin liian isot välit..jotain uutta pitäisi keksiä, jottei se taas syö kaikkia sipulejani.

Syysasetelmia olen väkerrellyt piristykseksi

Ostin Jyskistä makeat ruukut, joista en ole ihan varma ovatko ne tyyliäni, mutta yritän muutenkin uudistua monella tapaa. Istutuksessa kahta erilaista tädykettä ja hopealanka

Toinen ruukku on valtavan iso, tähän mahtui muratti, koristeheinä, hopeatammea, sypressi, hopealanka & havucalluna

Ihan viimeisiä kukkijoita, jalokello fuji blue

Joinakin aamuina taivas on vesivärein maalattu

Kreivinkellokanervana kasvi myytiin, todella nätti.

Tammisaaren ensimmäiset omenat, teen näistä vielä sosetta

Ruusunätkelmät kukkivat yhä, nyt jo pimenevissä illoissa, korkealla paviljongin katossa

Dolgon omenista tulee paras sose, oikealla oleva hopeinen kasvi on siemenkylvös Koiruoho, en tajunnut, että se on noin korkea kasvi. Mutta jotenkin kiva se on, pikkulinnut syövät tätä talvella!

Ensimmäinen syysmyrkkylilja lakastui jo, ovat aikaisessa tänä vuonna

Ruudullinen Colchicum aggrippinum lukeutuu aikaisiin syysmyrkkyliljoihin

Kuitenkin se kaunein kaikista on syksyllä Amurinviini

Olohuoneen ikkunasta pergolaan

Rusokirsikka vaihtaa väriä hiljalleen

Maksaruoho Stardust

Rakastan luppioita, niitä tummanpunaisia erityisesti ja varsinkin leikkokukkina. Tässä kuitenkin valkoinen alba

Perhoset rakastavat punahattuja

Taistelen pimeää vastaan tunnelmavaloin

Hopeasyysvuokko on lempiperennani🍂

Katsuran syysvärit & alla kasvavan posliinihopeaviinin kirjavuus

Ilmassa aamuisin aivan syksyn tuoksu. Haikeutta menneestä kesästä. Lintuparvia lentämässä ylitse, lintuparvia sähkölinjoilla. Kokoontumassa hetkeä ennen poislähtöä. 

Prunus accolade keittiön ikkunan alla

Yksi unelma toteutui: paviljongissa roikkuu pieniä viinirypäleterttuja, lajike on Swenson red, Minnesotalaisen Elmer Swensonin risteyttämä. Maun pitäisi muistuttaa mansikkaa, pitäisi maistaa

Havahduin taasen tuen tarpeeseen kesän mittaan - niin kuin joka ikinen kesä. Sateen pieksämät kasvit retkottavat pitkin pituuttaan. Nykyiset tuet eivät riittäneet. Itse väkerretyt tuet ei ole ole esteetikon silmään mieluisia, joten ei auta kuin etsiskellä kaupasta sopivia ja kauniita. Onneksi on näin pikkuinen puutarha. Muutenkin olen puutarhafilosofiassani tullut siihen tulokseen, että vain kiveä ja rautaa tähän puutarhaan. Kestäviä juttuja, joita ei tarvitse olla kokoajan huoltamassa ja uusimassa. 

Lahjaksi sain tämän kauniin ruosteisen ruusutuen, joka toimii heti Rosa madame Plantierin telineenä

Japaninvaahtera on muuttunut sateiden myötä vaaleammaksi

Syyskimikki on ollut tässä jamassa jo kuukauden päivät

Samaa tukisarjaa (Plantagenista) löytyi ruosteiset tukikepit liljoille. Olen näihin ihan valtavan ihastunut. 

Ruosteteema lähti kahdesta viiniköynnösten tukiseinämistä. Niiden kohdalla on kasvamassa erityisen ihania juttuja, käppyrä peikonpähkinä, pieni Prunus Avium (oikealla, josta Sailalle kiitokset!), keväisiä kukkasipuleja ja metsänätkelmiä, jotka ehkäpä jo ensi vuonna ovat kunnon kasvussa (kolmas kesä alkaa niillä)

Kukkivat nyt ensimmäistä kertaa (Lathyrus sylvestris). Hentoisempia kuin Ruusunätkelmät eivätkä ihan niin korkeita. Fanitan suuresti nätkelmiä 🙝 Seuraavat nätkelmän siemenet ovat jo varattuna ensi kesää varten. Edellä mainitusta syystä en kitke kovin ahkerasti hiirenvirnaa ja niittynätkelmää puutarhassani...Tänä kesänä kylvin vain yhtä perennaa, etelänruusuruohoa hennoissa pastellisävyissä, Knautia macedonica pastel shades. Taimia tuli hurjan paljon. Istutin ne kukkapenkkeihin sinne tänne, toivottavasti sopivat.

Paviljonki on nyt onnellisen vihreä

Vielä sokerina pohjalla: rautaiset pionituet. Nyt voi hetkeksi huokaista helpotuksesta, kun tuet on paikoillaan. 

Tänä kesänä keksin hauskan uuden harrastuksen - paviljonkikävelyn. Paviljonki on nurmikolla ja sitä ympäröi kukkapenkki, joten voi kulkea ympäri kukkia haistellen ja ihastellen. Nyt on ollut erityisen ihanaa suorittaa iltakävelyjä liljojen tuoksussa.

Punahatut & syysleimut kukkivat

Auringonkukista saa niin paljon iloa. Kylvin vaaleankeltaisia tänä vuonna, ensimmäinen on Ice Cream

Ja kokonaan vihertävänkeltainen Jade Green

Oli sateinen alkuvuosi, kesä ja syksy, seuraavaksi sateinen talvi edessä. Kestävyyttä vaaditaan.

Kelloköynnös kilkattelee sisäänkäynnin luona

Pienen kukkanupun löysin tästä perennasta, joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Kasvi on Vernonia, asterin sukulaiskasvi. Tämän pitäisi kukkia valkoisena.

Tulimarja on ihana kasvi, voi kunpa se viihtyisi puutarhassani jatkossakin

Katsuran sydämiin on mukava päättää syksyinen pihakierros 🌻 

Kiitos seurasta 🌻