Kuivuutta kestävä hopeinen kukkapenkki

 Täydellisen kuuma kesä on tulossa päätökseensä. Hyvästelen haikeana kesäpäivät viikonloppuna, arki alkaa. Olen rakennellut hopeista kukkapenkkiä yli viisi vuotta. Tavoitteena oli kuivuutta kestävä, liukuvärjätty & puuterinen hattarapenkki. No, ihan vielä ei siellä olla, mutta hyvän matkaa on jo tullut kuljettua. Sopiva hetki pohtia kuivaa kesää retrospektiivisesti, kun sadekausi on juuri alkanut. 

Pikkuinen puutarhani on kuuma ja aurinkoinen, talo on rakennettu kallion päälle. Siinäpä aika monta syytä miksi olen erityisen kiinnostunut kuivuutta ja aurinkoa kestävistä kasveista. Kuivan paikan kasvit ovat muutoinkin mielestäni todella upeita. Vaikka kuinka opiskelisi oppaita niin kasvien kuivuudenkestoa ei kuitenkaan voi tietää muutoin kun kokeilemalla. Kasvit, jotka soveltuvat juuri oman puutarhan oloihin on testattava itse. 

Uusin tulokas kukkapenkissä on Syystamariski (Tamarix ramosissima). Ensimmäinen kesä on ollut sille rankka, kuten voi huomata ruskistuneista "neulasista". Jännä nähdä talvehtiiko tämä pensas. Sillä on vaaleanpunaiset pienet kukat. Juurruttuaan pitäisi kestää hyvin kuivaa. 

 Tähän kukkapenkin kohtaa paahtaa aurinko suurimman osan päivästä. 

Hopeapenkki on kauneimmillaan heinäkuussa, kun lämmin auringonvalo kimmeltää hopeisilla lehdillä. Tähän etureunaan tulee uusi pensasreunus (lisää jäljempänä). 

Hyvin on kestänyt kuivaa myös Weigela florida My Monet, tarhakotakuusama (myydään Suomessa usein väärällä lajikenimellä Monet). Pensas on kääpiömuotoinen. Äitini rakastaa näitä weigeloita, joten olen saanut useamman hänen varttamansa pistokkaan puutarhaani ja innostumassa hieman itsekin näistä. Taimistolla näin kesällä aivan ihania kotakuusamia, mutta kykenin olemaan ostamatta niitä (huh). 

Hyperhyvä kuivuuudenkesto on peruukkipensaalla. Tämäkin on kääpiömuotoinen Kääpiöperuukkipensas. Eli useimmat pensaat tässä penkissä ovat kääpiöitä. Ei pelkoa siis, että kasvaisivat liian isoiksi..

Nukkapähkämö on aina kaunis! Lempiperennani, ja pörriäisten. 

Ihana puulilja Friso, niin kaunis. Mielestäni istutin toisenkin viime syksynä, mutta siitä ei näy mitään...

Lisäksi penkissä kasvaa kaksi roosansävyistä Annabelle -pallohortensiaa

Yllättävän hyvin kesti puutarha kuivuuden. Paikka paikoin aika rapisevan kuivia kohtia, yhtään en ole kastellut. Kaikki kukintakin on aivan normaaliajassa, ihmeellistä. Olin niin onnellinen lämmöstä ja sateettomuudesta. 

Ja hopeamarunaa, helminukkajäkkärää, ruusuruohoja (kylvin viime kesänä aimo läjän eri värisiä, ehtivät jo kukkia), villanukkajäkkärää ja pari liljaa & ruusua. Toisesta reunasta ei ole nyt kuvia, mutta siinä kasvaa iso pallohortensia ja keijunkukkia, joilla on kyllä aivan mahtava kuivuudenkesto. 

Viime kesänä onneksi istuttelin heinäkuun vesisateissa kauniita roosansävyisiä siankärsämöitä. Lajike on Vintage Wine.

Perhoskasveja ovat. Lajike on Summerberries. Sain ystävältä upeaa persikansävyistä siankärsämöä, jonka istutin aprikoosin sävyiseen kohtaan paraatipenkissä.  Tänä kesänä kylvin kasvihuoneeseen myös Siperiankärsämöä hennossa hattaransävyssä, itivät hyvin ja siirrän ne syksyllä kukkapenkkiin.

Syksyllä penkissä kukoistaa  Syysalpi, Lysimachia fortunei 'Autumn Snow'. On niin kaunis. Taustalla kasvaa sitä talon alkuperäistä keltaista tarha-alpia, tykkään siitäkin kyllä. Syysalpin kuivuuden kesto ei ole ihan priima, mutta on toistaiseksi mennyt. 

Taustan alpin keltaisuutta olen hieman häivyttänyt vaaleanpunaisilla kukilla, kuten tällä preeria-angervolla. Takaosassa penkki päättyy betonimuurin edustalla kasvaviin puihin: koristeomenapuu Musta Rufolf, Moskovan kaunotar -syreeni ja Sihteerikkömagnolia Susan. Hopeaa taustalla tuo hopeakuusi. 

Viime syksynä sain jakotaimen syreenileimua, perinneperennaa. Sopii hyvin tähän penkkiin. Sävyinä puuteriset pastellit sopivat niin hyvin hopeiseen mielestäni.

Hopeapenkin toinen pää on täynnä hopeasyysvuokkoja, jotka kukkivat aina myöhään (happy siitä). Syksyllä kukkivia hopeanhohtoisia kasveja on aika vähän.

Yhden uuden kasvin olen istuttanut tänä kesänä, vaaleanpunakukkaisen perhoangervon, jolla lehdistö on tummempi ja tummanpuhuva syysvärityskin pitäisi olla. Olen ihan perhoangervofani, joten ilahduin kun löysin vaaleanpunaisenkin. 

Hopeapenkki edistyy hieman syksyllä. Yritän hiljalleen päästä kurjenpolvista ja esikoista eroon, eivät oikein ole juttuni. Joten kaivan rivin verikurjenpolvia pois ja istutan tilalle rivin koristetyrni Hikulia (kuvassa). Pallomainen ja hopeinen pensas, jolla on upea hopeaväri koko kauden. Verikurjenpolvista itse asiassa pidän ja alkukesästä kasvavat kauniin pallonpyöreinä, mutta ensimmäisen sateen jälkeen retkottavat maassa nöyryytettyinä. 

Hopeapenkki päättyy leikkimökkiin ja kuunliljoihin. Viime vuonna siirsin vähän helminukkajäkkärää tännekin kuunliljojen viereen. Rakastan nukkajäkkärää nimittäin ja se on niin hurmaavan helppo, nykäisee vain pois jos on levinnyt liikaa. Olen aivan hulluna itsekseen leviäviin kasveihin muutenkin. Aikaisin keväällä tässä kukkii jouluruusut ja lumikellot. Yhden pienen näsiän siementaimenkin löysin tänä kesänä. Taustalla on se uusi valkokukkainen japaninatsalea (ei näy kun on niin pieni) ja noin viisivuotias neidonhiuspuu. Atsalea kukki todella kauniisti, pitää laittaa siitä kuva tänne myöhemmin. 

Kiitos kaunis kesä 2021, olit täydellinen! Nyt ulkona on kesämyrsky...tilaan kukkasipulit ensi kevääksi..mikä onni 🌱