Kaunis kesä. Villi ja vapaa puutarha.

Olen ollut niin väsynyt - työn ja perheen pyörremyrskysekoitus vie voimat. Mutta niinhän se on, ettei uni täysin pelasta kun mieli on väsynyt. Väsymykseen auttaa vain tuleva kesäloma ja irtautuminen rutiininomaisista velvollisuuksista. Alkukesä on ollut hyvin kaunis ja lämmin. Puutarha on villiintynyt täysin. Olen oppinut nauttimaan tunteesta, kun ovella on vastassa hallitsematon kasviryöppy ja vie mukanaan. Oma yksityinen viidakko. Kuvassa valeakaasia, töyhtöangervo ja piippuköynnös (joka on taas täynnä niitä hassunnäköisiä piippuja) ovat yhdessä vihreä mix. Olin vähän toivonut, että valeakaasia kukkisi, mutta ei se taida onnistua näillä leveyspiireillä. Ruotsissa opiskellessani näitä ihastelin ja tuoksuttelin, puulla on hyväntuoksuiset valkoiset kukkatertut, jotka muistuttavat kultasateen kukkia. Mistä muistinkin, että kultasade kuuluu menetettyjen listalle. Vaikka se on ainoa ystäväni huolella ja hyvään paikkaan istutettu kasvi. Itsehän olen käsittämättömän p**** istuttaja, hädin tuskin saan oikean kokoisen kuopan edes kaivettua. Ihme kun ei enemmän kupsahtele kasveja. 

Alkukesän sateista ja lämmöstä vihdoin havahtunut viiniköynnös Swenson red kukkii parhaillaan paviljongissa. Tämä on jo paksurunkoinen ja vanhempi, pienempi kasvaa vieressä, se on paljon myöhemmin istutettu. Juuri nyt en kuollakseni muista onko lajike Riesling vai Chardonnay, toisen niistä ostin siskolleni nimittäin.

Tässä suunnilleen koko maailmani juuri nyt

Isossa ympyränmuotoisessa (tai oikeammin puoliympyrän) kukkapenkissä on aika paljon työtä, mutta ennen kaikkea hohtoa kun voi istua täydellisen vihreyden ympäröimänä kuin metsässä

Sama paviljonki penkereen suunnasta, joka pylväässä kasvaa nyt hyvin kärhöt ja ruusunätkelmät. Tästä tulee se salainen paviljonki. Nyt olen saanut kaivettua nurmikot pois puoliympyrästä ja tilalle on istutettu kirsikoita ja kauniskukkaisia pensaita. Syksyllä voi helposti kätkeä multaan kukkasipuleja. Eikä tarvitse leikellä ja kaivella rikkaruohoja paviljongin pylväistä, huh. 

Puoliympyrään istutin myös uuden Japaninstoraksin (Styrax japonicus Pink Chimes). Miten kaunis kasvutapa sillä onkaan, kukat riippuvat koristekirsikkamaisesti ja ovat hennon kauniita. Valkoisia, joissa pieni häivähdys hentoa roosaa. On niin talvenarka, ettei talvehtimisesta ole takeita. Toinen talvenarka Prunus autumnalis rosea plena on tässä rivistössä jo istutettuna. Nyt jännitetään...Ajatus on vain niin houkutteleva; paviljonki jossa ympärillä kauniskukkaisia pensaita. Olen aina ihannoinut mummoloiden syreenimajoja, tässä nyt se oma versioni sitten on. 

Kukkapenkissä peruukkipensas, nukkapähkämö ja korkeat varret kuuluvat dänmiekkaliljalle (Gladiolus impricatus). Taustalla koreanperhosvaahtera. Akileijat kukkivat jo ohitse. 

Talon sisäänkäynnin yhteyteen olen innoissani touhunnut aamukahvipaikan. Pikkuprojekti, johon olen todella satsannut. Yritin tehdä tästä keitaan. Kukkapenkistä kuunlilja, tuoksumiekkaliljat nuo korkeat ja kellarista toin kaksi syyssyrikkää tähän, lisukkeeksi kesäkukkia. 

Cittarista löytyi unelmien kesäkalusto edullisesti.

Olen niin tyytyväinen tähän minipergolaan, maalasin sen mustaksi, samoin penkin (joka kerran meinasi jo lähteä Sortti-asemalle). Ja mustia orvokkeja tietysti, musta on niin pirteä kesäväri...

Aamukahvittelupaikassa on ruukussa valkohikkori, sille pitäisi löytää syksyllä loppusijoituspaikka. Upeat nuo lehdet. Syysvärin pitäisi olla keltainen.

Kesäkukissa yritin panostaa sellaisiin eksoottisempiin jotka voin talveksi viedä kuistille. Havaijifiilistä tuo rungollinen kiinanruusu, niin ihana. Lisäksi suklaakosmosta ja neilikkaa. Kärsimyspassio roikkuu yli laidan.

Kukkakaupassa sattui pieni 10 euron hintainen repsahdus. Piti ostaa joku kesäkukka, mutta tulikin Acer campestre, niverävaahtera. Nyt ruukussa patiolla. Syksyllä pitää antaa varmaan tämä pois..

Penkereen ruusupenkki on tosi ihana kun juhannusruusut ja vartettu syreeni Palibin kukkivat yhtäaikaa. 

Ehkä olen suopealla päällä muutenkin, koska mielestäni varjopenkki on kummiskin aika kiva. Tässähän on sillisalaattia kaikkea (imikkää, varjohiippaa, jouluruusua, saniaista, morsiusleinikkiä, valkokletra jne.). 

Voi apua, että oli fantastista ripustella pyykkiä pergolassa jokin aika sitten (pergola hohtaa valkoisuutta kun sain sen vihdoin maalattua). Helmipensas on niin kaunis. Suojainen paikka sopii sille parhaiten, kukkarunsaus on huikea. Meillä saa väistellä kasveja joka kulmalla. Lapset kutsuu tätä paikkaa pyykkishokkeloksi. Ripustelen pyykkejä kuivumaan myös koristeomenoihin. 

Schalininkirsikka kukki aiemmin. Kerrotut valkoiset kukat - wow. 

Lisää kerrottuja söpöstelijöitä: Prunus glandulosa Rosea Plena eli mantelikirsikka

Ja sama valkoisena, Prunus glandulosa Alba Plena. Ihan ensimmäinen puutarhamessuostokseni.

Viime syksyn aleostos, kirjava villiviini. Söpöä nuo pinkit osat lehdistä.Istutin männyn juurelle, toivottavasti kiipeää siihen. 

Salaisessa lehdossa valkoinen alppiärhö on juuri sellainen kuin haaveilin, kiipeilee havuissa ja rusokuusamissa. Rusokuusamat retkahtivat aika pahasti myrskyssä, joten leikkasin aika paljon niistä pois. 

Pallomatara, on nätti luonnonkukka

Japaninvaahterat, voiko näitä väriläikkiä puutarhassa olla rakastamatta?

Luulin, että ottaisi nokkiin kovasta talvesta, mutta taikapähkinä kasvaa ja on pian liian suuri tähän paikkaan. Apua.

Myöhäinen sipulikukka: Unkarinsinililja eli dalmatiansinililja (Scilla litardierei)

Salaisessa lehdossa Neidonhiuspuu nauttii puolivarjosta ja suojaisesta kasvupaikasta. Parasta on erikoiset lehdet.

Kaunis pioni Avant garde kukki jo

Paratiisililja aloitti juuri kukinnan. Kesän tuoksut ryöppyävät tuulen mukana puutarhan ylitse. Syreenien parfyymiä. Ovi repsottaa koko päivän auki ja yöllä kääntyillään hikisillä lakanoilla. Pyykit kuivuvat tuulessa hyväntuoksuisiksi hetkessä. Aamutapaamisia lintujen kanssa. Oman puutarhan kukkakimppuja maljakossa. Juuri näitä juttuja talvella kuumeisesti odottaa ja haaveilee.