Syksyn pinksut

Kuukausi miltei hurahtanut ohitse. Uskomaton elokuu ollut, hyvin erilainen kuin mitä osattiin odottaa. Lähes jokaikinen päivä on satanut ja useana päivänä on ukkostanut rajusti. Sademäärät ovat olleet mielettömiä. Lapsikin kysyi, että voikohan tällä maapallolla enää elää? Kylmän henkäyskin on ehtinyt käydä puutarhassa puutarhassa. On aika viritellä kaamosvalot ja laittaa puutarha valmiiksi talvea varten. Eilen oli kaunis ilta ja kuvasin pitkästä aikaa puutarhaa. Ihana, kaunis ja täydellinen amurinviini, josta tulee syksyn tullen uskomattoman pinkki. Rypäleitäkin siitä roikkuu. Somistaa pergolaa upeana. 

Toinen yhtä ihana pinksu on Kirsikkasorvarinpensas. Sorvarinpensaita löytyy puutarhasta muitakin. Aurinkoisessa puutarhassa syysvärit puhkeavat kun lämpötila droppaa kerrankin. Tänä syksynä se on jo tapahtunut. 

Syksyn pinkit. Tarhakotakuusama My Monet. Pikkuinen kääpiöpensas, hirmuisen talvenarka..mutta nuo värit ovat niin herkulliset. 

Taikapähkinä (Hamamelis) on kasvanut taasen hurjasti, vastapuhjenneet lehdet ovat viehättäviä poimulastuja. Tästä tulee vielä myöhemmin värikäs. 

Puutarha elelee omaa elämäänsä sateiden pyörteessä. Kuukauden saldona yksi iso puu kaadettuna. Luovuin harkinnan jälkeen suklaakirsikkapuusta. Ja itse asiassa monesta muustakin kasvista. Kill your darlings, todella. On taas tullut aika jättää hyvästit puutarhakaudelle. Kaikki on jotenkin niin kaunista ja haikeaa. 

Kynäjalava lähti penkereen päältä wanna-be-arboristin toimesta (tehdään kaikki itse, myös ne jutut mitä ei osata, mikä on oikeasti ihan kirous). Tosi vaikea oli luopua, mutta murensi hiljalleen juurineen kivimuuria ja oli paikkaansa aivan liian iso..itsekseen kylväytynyt viaton pikkutaimi oli muutama vuosi sitten...puiden kasvuvoima on häkellyttävää seurattavaa.

Puutarhassa eletään toiseksi viimeistä kukintakierrosta. Punahatut.

Rusokirsikat & aroniat, syksyinen näky

Paviljongin pikkuinen rusokirsikka ei ole vielä kasvanut oikein, tällä ikää puutarhassa 3-5 vuotta.

Valeakasia on tänä kesänä kasvanut isoksi. Upeat lehdet. 

Lempiperennani hopeasyysvuokko kukkii ja rakastanrakastan tuota herkkyyttä

Olin unohtanut, että minulla on tälläinenkin kasvi, muistaakseni terttuaralia. Löytyi kun raivailin pois perennojen korsia. Valo siivilöityy puiden lehvästöjen lävitse pehmeänä.

Myöhäisistä myöhäisin puutarhassani (ennen syyskrookuksia ja syysmyrkkyliljoja) punalatva, nojailee rennosti royalty-koristeomenaan, joka sekin on kasvanut pituutta tänä kesänä. Kaikki koristeomenat itseasiassa ovat tehneet kasvuspurtin. Ehkä rakastavat lämpöä.

Joitakin vuosia sitten hankin kullankeltaisia korkeita perennoja - onneksi - nämä kukkivat myöhään ja ovat hyvin kauniita. Isopäivänsilmä Heliopsis 🌻 Taustalla kurkistaa Kallionauhus

Omppujen posket punertavat, mutta ilmassa tuoksuvat ällöttävät sienet. Erstaalla on ihanat pinkit omput!

Koristeomenat tekevät syksyistä juhlaa pikkuisine söpöine omppuineen, eri väreissä (nämä ovat cheal´s weepingin)

Kerrassaan hurmaavat verenpunaiset Tammisaaren omput

Katsura on kasvanut valtavasti! Puutarhassa on kaksi katsuraa, kummallakin puolen pihaa. Se pihanpuoleinen tuoksui jo heinäkuussa hattaralle, lakastui kuumuudessa, mutta on jo kasvattanut uudet lehdet tilalle. 

Viiniköynnös & valmis tuotos paviljongissa. Lajike on tosiaan sellainen erikoisuus kuin Swenson red jenkeistä. Nyt maistoin, kyllä siitä mansikka maistuu kuten sanottu on. 

Metsäretkillä löysin vaaleankeltaista korkeaa maksaruohoa (diagnosoin tämän vahamaksaruohoksi) jota otin muutaman mukaan ja istutin toiveikkaana puutarhaani. Tämä oli niin upea korkean kallion päällä isona kenttänä! Olen useana syksynä kärsinyt aivan maksaruohokuumeesta.

    

Elokuisina aurinkohetkinä (niitä on ollut aika vähän) olen kipaissut puutarhaan, koska rakastan syksyä! Hetket ovat pieniä, mutta sitäkin arvokkaampia. Kylvin keväällä paljon auringonkukkia syksyn iloksi. Upea kerrottu lajike  'Double Dandy'

'Claret' , uhkea ja tumman punaruskea

Tummin kaikista: Black magic

Amppelit ei ole oikein juttuni mutta yritän uudistua. Ostin tälläiset kauniit ruosteiset Wikholm Formin amppelit. Ainakin hopealanka on nätti ryöpytessään ylitse. Toisessa ruukussa kasvaa talvella ostettu riippaorvokki. Vielä muutama muisto kesästä...

Monen vuoden tauon jälkeen kasvatin taas tuoksumiekkaliljoja, ah nämä ovat niin kauniita ja hyväntuoksuisia..älyttömän pitkä kukinta-aikakin ollut

 Dahlia Fleurel kasvoi portailla 

...ja oli hyvin uhkea. Huomaatko lehdellä jotain..?

Monta viikkoa toukka köllötteli tuossa, niin söpö. Selvitin perhosen nimenkin, mutta ehdin jo unohtaa sen..

Cornus Kousa Chinensis, pensas on palautunut kuljetuksen rasituksista ja on täynnä tuoreita vihreitä lehtiä, onhan kyllä todella kaunismuotoinen. En ole vielä päättänyt mitä tehdä tämän kansssa; istuttaako vai viedä kuistille talveksi

Keväällä kylvämäni mustat orvokit kukkineet kauniisti koko kauden. Kylvin kahta erilaista mustaa lajiketta, osan istutin jo maahan kukkimaan

Laatikot saivat jatkoaikaa öljykäsittelyillä, laatikoista tuli kuin uudet

Tälläinen pikkuinen asuu nyt meidän pihassa. Aamuisin sen löytää oven takaa, iltaisin kukkapenkistä nukkumassa. Niin suloinen. Ihan pikkuisen reppana, ei pelkää ollenkaan vaan tulee vaikka kädelle. 

Upea kehäkukka Sunset buff

Kesäpatio muuttui syksypatioksi jättikokoisen verbenan myötä (alesta tietysti)

Sisäänkäynnin luona on hiekkaa, joten tähän ei oikein voi istuttaa mitään. Olen kasvatellut kesäköynnöksiä ruukuissa, mutta nyt kokeilin istuttaa termoruukkuun villiviinin. Olisi kiva jos se kasvaisi tässä joka vuosi. En jaksa oikein enää pelehtiä kesäköynnösten kanssa. 

Jyskin alesta löytyi todella kiva hylly ulos, olen karsinut kamaa pois lisää ja haluan jatkossa luopua kesäkukkaruukuista muutoin kuin pari näyttävämpää istutusta per kesä. 

Kulunut tuoksuhernelaatikko sai uuden maalin pintaansa. Riivin jo tuoksuherneet pois ja muutkin kesäkukat.

Kesän ainoa perennakylvös on Siperiankärsämö Love parade, taimia tuli varmaan sata. Suloinen vanhan roosan sävyinen kukka.

Puutarhan toiseksi viimeinen kukintakierros on käynnissä. Se viimeisin on myrkkyliljat ja syyskrookukset. Puutarhassa on paljon punahattuja kaikkialla.

Liljat, kuten etualan Miss Feya (ensikukinta)

Loch Ness -mustavadelman marjat eivät aina ehdi kypsyä, toivotaan parasta (vanha kuva, nyt jo tummemman punaisia onneksi)

Syksyn herkkuvärejä alkaa hiljalleen etsiytyä paljonkin puutarhaan, ihastuttava Mustaluumu. Tummasta tulee vaalea. 

Syyskukat ovat jo tovin olleet

Olen niin onnellinen tästä kiveyksestä jota aloin asentamaan monen vuoden odotuksen jälkeen pergolaan. Lopulta kivetkin vaihtuivat kun löytyi vielä parempi laatta. Auroralaatta nimeltään, mustaharmaa. Löytyi viimein käyttökohde mustalle sorallekin jonka ostin joskus euron pussi. 

Puutarha on tarjonnut herkkuja tänäkin kesänä. Laitoin verhot imeläkirsikoiden suojaksi ja saimme syödä ne itse, hiton hyviä ovat. 

 

Ruusunätkelmät ovat kukkineet aivan koko kesän

Tosi ihanat pylväissä yhdessä erilaisten kärhöjen kanssa. 

Tämä kuva on eiliseltä, vieläkin kaunista

 Clematis Mary Rose (viticella)

Clematis Heather Hershell (integrifolia × viticella) on ekaa kertaa päässyt ylös asti. Kellokukat tuoksuvat ihanalle. Tiukukärhö, viini- ja kellokärhön risteymä siis. Kärhöjenkin suhteen on tullut väsymys, en ole ollenkaan innostunut niistä tällä hetkellä. Pikku hiljaa luovun myös esikoista ja kurjenpolvista. 

Ihanaa tummuutta tarjoilee veripyökki

Istutin sen viereen tämän valkohikkorin (miniatyyri arboni)

Alesta löytyi vielä Prunus tomentosa (nukkakirsikka) Lumikki. Tein tästä hieman tutkimusta, koska olen harkinnut hankintaa varmaan 10 vuotta (välillä raivostun itselleni tästä yliharkitsevaisuudesta). Pensas, joka tekee siis valkoisia kirsikoita, joiden pitäisi olla makeita (oikeastaan enemmän luumu kuin hapankirsikka). Kaunis kukinta tietysti pääsyy. Tämä on ´nanking cherry`. Maailmalla myydään lajikenimillä Leucocarpa tai White Ninja, Suomessa saanut nimen Lumikki. Suomessa väitetään itsepölytteiseksi, mutta kansainvälisissä lähteissä sanotaan tarvitsevan pölyttäjän. Joten saapa nähdä. Istutin paviljongin kirsikkakaareen. 

Mutta palatakseni otsikkoon..on monta kasvia, joista aion luopua. Ränsistyneet kaariportit saavat myös lähteä. Etualan romahtaneen rinteen tilalle olen suunnitellut muurirakennelmaa ja pyydän tarjouksia. Olen haaveillut tästä muutoksesta jo 13 vuotta, joten toivottavasti unelma nyt toteutuisi. Tekijää tuntuu olevan vaikea löytää. Mielestäni jyrkkiin rinteisiin tarvitaan ammattitekijä eikä mitään itse väkerrettyä, joten siksi asia on levännyt pitkään. On ollut aikaa pohtia.