Havukuume

Havukuume iskee aina kasvukauden loppuessa. Pienessä kaupunkipuutarhassa on ihan ehdottoman tärkeää, että ylipäätään havuja. Puolet vuodesta on talvi, joten näkösuojaa ja silmäniloa on pakko olla. Ei sillä, etteikö puiden siluetit olisi talvellakin kaunista katseltavaa, mutta jos sieltä takaa kurkistaa jonkun vähemmän rakkaan naapurin naamataulu niin ei naurata. Olen ostanut lähes kaikki havukasvit alesta, yleensä lokakuussa. Ihan ongelmitta ovat juurtuneet vaikka muuta väitetään. Koska kauhurinteeni on ollut yhtä kamala vuodesta 2008, mutta ensi keväänä rinnettä aletaan vihdoin työstämään niin alesta oli taasen lunastettava havu. Aion nimittäin istuttaa uuteen rinnerakennelmaan etupäässä havuja. Alennusprossat ovat onneksi korkeita, että suurikokoisetkin havut ovat edullisia. 

Eli tattadadaa..Abies concolor - Harmaapihta. Niin pehmoiset neulaset ja muistuttaa kovasti joulukuusimallia, jonka meille aina hommaan (abies nordmanniana). Pihtakuusien ystävänä olen puutarhanlaiton ensipäivistä haaveillut omasta puutarhajoulukuusesta ja tässä hän nyt on. 

Hopeakuuset ovat myös lemppareitani (näitä löytyy aina alesta tosi halvalla). Sinikuusi, Picea pungens 'Baby blue' ja 'Baby Blue Eyes' löytyvät pihan perältä. Kun aurinko osuu kuusiin, hehkuvat ne hopeista. Itselläni osittain hieman liian varjoisella paikalla kasvavat. Muutoin nämä lajikkeet ovat tosi samanlaiset, mutta Blue Eyes on paljon tuuheampi. Näitä kutsutaan monilla nimillä; hopea-, sini-, ja okakuusiksi. Todennäköisesti siirrän toisen näistä uuteen rinnerakennelmaan, jossa se saa kasvaa yksittäiskasvina. 

     

Kivikko on hieman retuperällä, pitäisi uudistaa. Vartettu lehtikuusi Larix decidua 'Kornik' on kasvanut aivan hurjan muhkeaksi ja pusertaa katajaa kasaan, se on pakko siirtää. Kornikin piti olla hidaskasvuinen, mutta ainakin minulla hurahti nopeasti. Vasemmalla on ihana jättikokoinen onnenpensas Forsythia x intermedia 'Week End' (Komeaonnenpensas). Tämän piti myös olla pienikokoinen ja talvenarka, ja vielä mitä. Iso rotjake. Tätä voisi leikata, mutten ainakaan vielä ole raaskinut. En ole ihan varma olenko pienten vartettujen puiden ystävä ollenkaan, niissä on jotain luonnotonta. 

Havuaidat kehystävät puutarhaa kahdesta suunnasta ja osittain kahdesta muustakin (työn alla). Ympärivuoden vihreä kehys tuntuu niin hyvältä. Kartiotuija on helppo, halpa ja tosi korkea. Yritin alussa saada pientä variaatiota tasaiseen vihreyteen ja istutin sekaan myös hieman kultatuijaa ja tämän upean Jättituijan, Thuja plicata Aurean. Se on vihdoin alkuvuosien jurotuksen jälkeen alkanut reippaasti kasvaa. Kun sitä koskettaa niin ilman nousee ananaksen tuoksu (ihan uskomatonta, mutta totta). 

Aiemmin kun lehdet putosivat suurista rusokirsikoista & muista lehtipuista panikoiduin ja istutin lisää tuijia tähän varjopenkin taakse. 

Liuskekivikäytävä kohti pergolaa olisi alaston ilman suojaavaa tuija-aitaa, jonka suojissa pikkulinnut viihtyvät. Tuija-aidan kanssa tässä kasvaa kuunliljoja ja aronioita. Sain ne aikanaan kivalta naapurilta. 

13 vuoden puutarhuroinnin jälkeen näyttää jo tältä: talomme on peittymässä vihreyteen (tuijaa, pylväspihlaja ja tuomipihlajoita. Ilman tuijia tämäkin olisi talvella kalju vain. Tuijaa aina dissataan, mutta mielestäni se on paras ja liittyy jo lapsuuteeni. Meidän pihassa kasvoi jättikokoinen tuija, jota aamuisin tervehdin ennen kouluunlähtöä. Tuijan kirpeä omenantuoksu on ällöttävän hyvä. 

Havu se on tämäkin. Ginkgo Bilopa eli Neidonhiuspuu. Elävä fossiili, maailman vanhin puu. On niin vaikea uskoa, että kyseessä on havu. 

Kuten olen aiemmin tunnustanut, olen surkea istuttaja enkä valitettavasti noudata aina kasvupaikkavaatimuksia, joten istutin joskus alekasvi Kanadanhemlokin (Tsuga canadensis) kuivaan aurinkoon. Kasvi on tietysti kostean varjon ystävä, joten muutama meni vuosi meni kasvilla shokissa. Sitten yllättäen kotiutui ja tervehtii portinpielessä, jättimaisen kotikatajan vieressä kotiutujaa. Mielettömän ihana havu, hennot kaartuvat oksat 

Ystävältä sain tupaantuliaislahjaksi kääpiövuorimännyn, jota en kyllä ikinä olisi itse tajunnut ostaa. Kivikossa kasvanut muhkeaksi ja kauniiksi. 

Mukava naapurimme on tosi tyylitajuinen ja tekee kestäviä & fiksuja puutarharatkaisuja, ihailen heitä kovasti. Tämä upea ja tuuhea tuija-aita on heidän. 

Samoin tämä hurmevaahteran takana oleva upea tuija-aita ja jättikokoinen tammi

Koreanpihta (Abies koreana) on istutettu vuonna 2015 ja yhä näin mitätön. Mutta se on ehkä ottanut ihan pienen kasvuspurtin. Yhä odottelen niitä nättejä sinisiä käpyjä. Näitä on 2 kpl, joista toinen ei ole kasvanut sitäkään vähää. 

Marjakuuset on suosikkihavujani (tämä sisäänkäynnin yhteydessä oleva kukkapenkki menee uusiksi tulevassa muutoksessa). Tässä kasvaa Taxus Thayere, Hicksii (useampi) ja cuspidata. Jospa nyt opettelisin ryhmittämään ja pelkistämään kasvit paremmin tässäkin kohtaa, toivon.

Kartiovalkokuuset ovat satukuusia, jotka paljastuvat nyt kun kaikki muu lakastuu. Vasemmalla Sinikartiovalkokuusi ja oikealla tavallinen. Sokeritoppakuusiksi näitä kutsutaan, ja sen ymmärtää.

Kesällä painuvat vihreyden uumeniin ja tuovat mieleen Tarun sormusten herrasta. 

Pikkuisessa puutarhassani havut tuovat siis yksityisyyden ja kauneusarvojen lisäksi tuulensuojaa, lämpöä ja äänenvaimennusta. 

Olen haravoinut kaksi päivää auringonpaisteessa - hartiat ovat kuin uudet ja olen hurjan onnellinen paisteesta. Napakka tuuli on ahavoittanut kasvot. Join ip-glögit uuden kuusen kanssa 🌲