Salaista villeyttä

Kesästä tuntuu olevan niin pitkä aika, että tuntuu hauskalle muistella sitä aikaa. Varsinkin kun talvi on poikkeuksellisen raju. Kuva on kesäkuun alusta, kun viherrys on tullut kiinteäksi osaksi maisemaa. Pidän kukkapenkkini rehevinä ja hitusen villeinä, liiallinen kliinisyys ei ole oikein koskaan miellyttänyt. Hippunen tummaa purppuraa kaunistaa mielestäni puutarhaa. Tässä kuvassa tummia elementtejä ovat verijapaninvaahtera, keijunkukat, tumma koristeomenapuu, peruukkipensas ja tummat tulppaanit. Keskellä Dolgo-koristeomppuli. Samaistutte varmaan ainaiseen kottikärryjen mukana raahaamiseen...

Suuren kukkapenkin hoitopolun luona on tarkoitus olla etupäässä ikivihreää. Tästä löntystän "hoitamaan" penkin takaosaa. Vasemmalla kasvaa talven yli hyvännäköisenä säilyvä rönsytiarella ja oikealla ikivihreä rönsyansikka. Kumpikin kuuluvat kurissapidettäviin kasveihin, kuten etuliite rönsy-  varmaan paljastaa. Lisäksi on pysyviä muotoja tuomassa sokeritoppakuusia ja pallomaisia puksipuita (osa jää kuvan ulkopuolelle). Pikkusipulikukat ovat juuri lopettaneet kukintansa kuvanottohetkellä ja pian maisemassa kukkivat varjoliljat eri väreissä. 

Kukkapenkin keskivaiheilla pronssinsävyt puutarhassa ovat erityisen kauniita, kuten Irish Bronze -rodgersia todistaa. 

Valeangervoilla on niin kauniit kukatkin, pörröiset ja kauniin puuteriset värisävyiltään. On kermanvaaleaa, hempeää puuterista vaaleanpunaista ja beigeä. 

Todellinen klassikkotulppaani Queen of night kukkii makuuni vähän liian myöhään, kesäkuun puolella Eiffelin luona. Kuvassa on sammalruusun (Nuits de Young) vastapuhjenneita pronssinsävyisiä lehtiä, se on ollut jo vuosia deekiksellä, koska en ole suojannut sitä jäniksiltä. No nyt on - koko puutarha ensimmäistä kertaa tiukastipaketissa. Viime keväänä yhtenä yönä kaikki mustat tulppaanit oli purtu poikki varren yläpäästä, voi huokaus. Luultavasti peura. Pohdiskelen yhä portin hankkimista. Viime syksynä ostin pari pussukkaa tulppaaneja Tulipa 'Bleu Aimable' & Tulipa 'Wyndham'. Niiden näkemistä odotan hulluna. Wyndham näyttää kuvissa niin upealta.

Vihreän lisäksi suuressa kukkapenkissä on tietysti tarkoitus olla paljon hopeista, kuivuutta kestävää ja tuoksuvaa. Matala mäkimeirami, hopeinen tyrnipensas ja salvia ovat kauniita yhdessä. 

Kaikilla on varmaan sellainen oma kasviryhmä mistä saa eniten kiksejä. Minusta kauneinta koko maailmassa: kukkivat puut ja pensaat. Nämä kukinnot kuuluvat valeakaasialle ja tuoksuvat tosi ihanalle. Jatkan kukkivien puiden ja pensaiden hankkimista, kun tilakaan ei ole vielä loppunut. 

Puutarhani muodonmuutos on edennyt hiekkakentän työstämiseen (siitä lisätilaa). Istutin sisäänkäynnin yhteyteen keväällä pyökkiaidanteen ja kerrottukukkaisen imeläkirsikkapuun. Ihana puhtaanvalkoinen kukka. Toivottavasti se suostuu kukoistamaan hiekalla ja kukkimaan runsaasti. 

Yritän henkisesti myös varautua siihen (jos ylipäätään edes voi), että kovan pakkastalven seurauksena saattaa tulla kasvimenetyksiä. Voi kurjuus tätä "reunalla elämiseen" perustuvaa harrastusta. 

Valeakaasian lehdetkin ovat niin upeat, tässä kuvassa ylimmäisenä. Kukkapenkin kaareva muoto saa aikaan olon kuin olisi kasvien syleilyssä. Mikä on ihana fiilis. Persikan sävyiset tulppaanit ovat Apricot beauty-lajiketta. Kaikki on moneen kertaan juurta jaksain raportoitu, ikävystytte varmaan kuoliaaksi ruudun toisella puolen.

 

Kellokuusama kasvaa ihan pihan perällä, salaisessa minilehdossa. Kesäkuussa se puhkeaa upeaan kukintaan, jota kuvassa ilta-aurinkokin käy ihastelemassa. Tuoksua en ole aistinut. Kuusama myös syksyn aleostoja joltain vuodelta. 

Runsaasti tuoksua on sen sijaan tuoksuherneissä, joita on pakko kasvattaa joka vuosi, jo lapsesta saakka. 

Otin nyt siemenet talteen, jotta ei tarvitse ostaa uusia. Siemenet ovat hirveästi kallistuneet. 

Onhan se tärkeää, että puutarha tarjoaa tuoksuvia ja houkuttelevia kukkia mehiläisille. Joku kesä kylvin etelänruusuruohoja eri väreissä, niistä tuli aivan valtavan korkeita...tämä lajike on Knautia macedonica Pastel Shades. Luulin niiden olevan hieman matalampia.

Kukat ovat todellakin mehiläisten mieleen. Pastellinsävyt ovat herkkiä. Ja kukinta-aika tolkuttoman pitkä. Lopulta leikkaan aina hujopit alas. Tuoksu on pistävä. 

Kivimuurilla eriytetty ylätasanne on pikkuisen puutarhan eniten villeyttä pursuileva apilaviidakko. Täällä kasvaa villikukkia ja villiruusuja. Vanha metallisänky on ruusutuki. Siihen istutin viimeisenä syksyllä Skedanruusun. Nuo laatikot pitäisi perata ja uudistaa. Mansikoita ja kesäkukkakylvöksiä niissä on viime vuosina ollut. Mansikat ovat lähteneet laatikoista viljelyskarkulaisiksi rönsyillään. Alesta löysin kannen laatikoihin, on helpompi keväällä kylvää aikaisin kannen suojaan. Kun apilat ja muut luonnonkukat kukkivat, ylätasanne on täynnä elämää. Perhosia, mehiläisiä, lintuja..ja tietysti naapuruston bengalinkisut vaanimassa saalista. 

Istutin Skedanruusun ylätasanteelle siksi, että luulin tämän Single Cherry -ruusun kuolleen. Mutta se olikin vain piiloutunut kuihtuneiden apiloiden alle. Nyt ne kasvavat sitten rinta rinnan metallisängyn suojissa. 

 

Tämä upea ruusu on kasvanut jo aika kauan puutarhassani: Neidonruusu Mme Plantier (alba-noisette hybridi). Kasvaa puolittain köynnösruusuna telineessä, koska on niin korkea. Ihana vanhanajan ruusun voimakas tuoksu. Yksi pieni kukka maljakossa riittää tuottamaan voimakasta parfyymiä huoneeseen. Jotenkin pidän myös siitä, että kasvaa verijapaninvaahteran rinnalla, kumpikin tukien toistaan. 

Tuoksut puutarhassa ovat niiiin tärkeitä. Rakastan neilikoiden jouluntuoksua. Valkokukkaisen hietaneilikan kasvatin joskus siemenestä. Neilikoiden valikoima Suomessa on harmittavan suppea. Ostan aina, kun näen taimen tai löydän siemeniä. Niin helppoja kylvää onneksi, en ole mikään supergurukylväjä. 

Helenanruusu tai hunajaruusu 'Lykkefund' on ollut suloisen luonnollinen ja runsaskukkainen, tuoksu on nimensä veroinen, hunajainen. On säilynyt jo vuosia ylös asti ihan vihreänä, koska kasvaa lämpimällä muurilla. Paikka on kyllä muutoin vähän huono ja metsittynyt. Jotain pitäisi tehdä. Välillä villiintyminen todella etenee nopeasti. 

Esimerkiksi pikkuinen puutarhani ryöppyää jo asfaltille. Rönsyleimu on itsekseen kylväytynyt tähän.

Tämän vuoden suurin haaveeni on luumupuun istuttaminen. Kuvassa on kirsikkaluumu, jolle ostin kaverinkin syysalesta, lajikkeen nimeltään Hollywood. Cool nimi. Kirsikkaluumujen kukinnot ovat erityisen ihania ja niiden tuoksu on eksoottisuudessaan ihan vertaansa vailla. Kun kirsikkaluumut kukkivat, tuntuu kuin asuisi ulkomailla. 

Voih, olen ollut viimeiset puoli vuotta naatti ja toipunut hitaasti nukkuen paljon. Nyt vihdoin alkaa elämä voittaa. Olen ylpeä itsestäni, sain suoritettua toisen yliopistotutkinnon täysipäiväisen työn ohessa - ja vielä niin että työnantaja velvoitti toistuviin ylityömääräyksiin ja lapsistakin piti huolehtia. Kirjoitin gradun öisin ja viikonloppuisin. Pomonikin oli suorituksestani yllättynyt (ei varmaan uskonut, että onnistuu hih) ja sain upean jättikokoisen kukkakimpun.  En ole muutoin mitenkään yli-ihminen todellakaan, mutta tästä jutusta olen niin iloinen. Raataminen vaatii kuitenkin aina veronsa väsymyksen muodossa. Lisäksi huomaan, että jatkuvien ylitöiden tekeminen helposti kyynistää ihmistä.  Välillä elämä tuntuu  naurettavalta pyristelyltä, mutta ei tässä muutakaan voi tehdä. Onneksi on energiaa tuottava puutarhaharrastus!

Mutta se siitä. Kuten aina tässä vaiheessa, alkaa olla syntyä haaveita tulevalle kasvukaudelle, mikä on hykerryttävän ihanaa. Tämän talven pakkaset ovat kauhistuttaneet. Lapsesta asti vaikeasti atooppinen iho halkeaa kovilla pakkasilla erityisesti käsistä ja jaloista mikä tekee elämästä tosi kurjaa. Juna- ja bussivuoroja on peruttu kelien vuoksi ihan hulluna ja olen joutunut kävelemään tuntitolkulla aamuyöstä paikkoihin mistä pääsee reissaamaan jollain kulkupelillä töihin. Siksi odotan nyt erityisen paljon kevättä ja lämpeneviä säitä. Ensi viikolla näyttää olevan kovia pakkasia jälleen, apuaah.

Mutta kivoihin puutarhajuttuihin; Haaveprojektini tälle vuodelle on etupihan hiekka-alueen muutos. Tämän vuoden ykköstrendiksi puutarhamaailmassa olikin trendiraportissa mainittu etupihan kohennus. Meillä se on ehkä kamalin alue pihasta ja on taatusti sitä vielä pitkään. Aion istuttaa lisää kohtuuhintaisia kuivuutta kestäviä kasveja ja aloittaa vaalean liuskekiven asentamisen. Näen mielessäni ranskalaisen puutarhan. Laventelia ainakin. Pyrin laittamaan lähes kaikki ruukut pois. 

En ole tilannut kasveja tai siemeniä vaikka niin kovin mieli tekisi. Tuli ostettua siemeniä poistohinnalla viime syksynä niin en valitettavasti tarvitse yhtikäs mitään. Niin ja vuoden väriteema voisi olla trendien mukainen; aprikoosi ja musta. 

Havahduin myös tajuamaan, että talomme täytti viime vuonna 66 vuotta. Olemme talon kolmas perhe ja täällä on ihan varmasti asunut onnellisia ihmisiä, talon seinät huokuvat sellaista hyvää fiilistä. Rakas talonröttelö. Alun perin tässä on asunut puutarhuri, joka on pitänyt omenatarhaa. Sinänsä maailma on muuttunut niin, ettei talojen omistaminen ole enää järkevää. Mutta puutarhan omistaminen tuntuu vain niin  ihanalta...