Varjon puolella

 Piti joskus kirjoittaa pienikokoisen puutarhani minikokoisista varjoalueista vaikka juttu onkin mitätön. Nyt löysinkin kirjoituksen täältä luonnosten seasta. Pikkuinen puutarhani on lämmin ja aurinkoinen, mutta aika tuulinen. Onneksi aurinkoa piisaa, sillä se on minulle puutarhassa tärkein juttu. 

Varjoalueet ovat syntyneet minikokoiseen puutarhaani vuosien saatossa puiden & pensaiden kasvun myötä.  Kuluneet vuodet puutarhan kanssa ovat alleviivanneet itselleni talvivihreiden kasvien merkitystä. Vaikka täällä on lähes aina talvisin lunta maassa, on kuitenkin kuukausien mittaisia kausia, jolloin päivien harmauden keskelle ikivihreät kasvit tuovat väriä ja elämää (ja näkösuojaa). Erityisesti talvivihreät puutarhan kehykset ovat kullanarvoiset - erityisesti ikivihreät aitakasvit ja kukkapenkeissä kasvavat talvivihreät kasvit. Tämä ikivihreistäminen on ikuisuusprojekti eikä olla ihan vielä siinä pisteessä mitä tavoittelen. Raha- ja voimavarojen puitteissa mennään sitkeästi eteenpäin. 

Pienessä tuijien muodostamassa kulmauksessa pergolan luona olen kokeillut vuosien varrella vaikka mitä. Paikka on myös hillittömän kuiva - ennen aurinkoinen ja kuiva, nyt kuiva varjo. Nyt olen uudistanut sitä ihan vähän ikivihreämpään suuntaan; vasemmalta oikealle Posliinihopeaviini (todella talvenarka, mutta hengissä jee), kirjava kuunlilja (itsekseen saapuneena), Tarhavarjohiipat Lilafee (alakuvassa), kaksi puksipuuta ja tumman purppuraisia kurjenpolvia (Raven). Takarivissä kasvaa ikivihreitä varjoyrttejä. Niiden kuivuudenkesto ei ole kovin hyvä, mutta yritän saada ne menestymään. Lintukylvyn alle olen laittanut rönsyansikan pistokkaita, ikivihreä sekin. Rönsyansikka on vaan niin loistoperenna, kun sen lisääminen on helpointa ikinä; nykäisee vaan alkuja ja istuttaa maahan, kastelee ja juurtuu tuosta noin vaan. Rönsyansikan kuivuudenkesto on todella hyvä. Keltainen pikkukukkakausi on todella lyhyt hetki alkukesästä. Tämäkin pikkukukkapenkki korostui kivetyksen valmistumisen myötä. 

Monet köynnöksistä ovat olleet vuosien jälkeen jo aika risukasoja, joten olen uskaltautunut rohkeammin leikkaamaan ne ihan alas asti. Tuoksuköynnöskuusama on näinkin raikkaan oloinen alasleikkauksen jälkeen. Tein saman parturoinnin kärhöille, oli hyvä juttu tai ei. Olen tutkailujakson jälkeen tullut siihen tulokseen, etten oikein välitä kärhöistä. 

Ainoaan varsinaiseen varjokukkapenkkiini (pieni, kuten kaikki täällä) ikivihreyden ihanne on myös saapunut hiljalleen. Aluksi perustin penkin unelmakasveillani, en valitettavasti enää muista tarkalleen mitä ne olivat, olisikohan muutama menehtynytkin tai siirretty muualle, mutta ainakin osa kasveista on alkuperäisiä. Laajensin penkkiä hieman pari kertaa ja tälle voi jatkossa lohkaista nurmikosta lisää tilaa jos tulee sellainen olo. Talvivihreyttä tuovat jouluruusut, alppiruusut ja varjohiipat. 
Onneksi kukkapenkki ei ole syvässä varjossa, vaan aamuauringon ensi säteet syleilevät kasveja ja ilta-aurinko vielä hyvästelee kukkapenkin ennen yötä. 

Penkissä kasvaa pensaita, kuten Mustilanhortensia, pari valkokukkaista atsaleaa, pari valkokletraa, pari kääpiökokoista alppiruusua ja japaninorjanlaakeri. Atsaleat ja alppiruusut säilyvät kyllä hyvännäköisinä koko talven. 

Vasemmalla Rhododendron 'Percy Wiseman', kaunis väriä vaihtava Yakushimanalppiruusu. Penkissä kasvaa myös ikivihreitä saniaisia (ihan kotimaisia), joista kuvassa Kallioimarre ja Tummaraunioinen, jotka kestävät myös kuivuutta. Hopeanhohtoinen Japaninhiirenporras Metallicum tulee ja menee, mikäli on pitkä kuiva jakso se katoa tyystin ja ilmaantuu taas ensi vuonna. Tänne sopii siis vain kuivuutta kestävät saniaiset. Maa-aines on epämääräistä, yritän parannella sitä hiekalla ja kompostilla. Viime vuonna purin lehtikompostin, josta sain tosi runsaasti hyvää multaa tähänkin kukkapenkkiin. Se näkyi aika pian kasvien lisääntyvänä hyvinvointina.

Vihreä on kaunista. Tässä kuvassa vasemmalla & oikealla Valkokletra x 2 (joka harvoin ehtii kukkia kunnolla), keskellä Revontuliatsalea White Lights ja alla tarhavarjohiippoja eri väreissä. Revontuliatsaleat on Minnesotan yliopistossa jalostettuja talvenkestäviä atsaleoja. Keskellä oleva hentoisen oloinen kasvi on ikivihreä Myrttikuusama, leikkasin sen jo syksyllä muotoon, mutta keväällä siirsinkin sen tänne varjoon. 

Alesta hankkimani Japaninorjanlaakeri Ilex crenata 'Caroline Upright' talvehti hyvin. Sekin on ikivihreä ja siksi arvokas lisä penkin kukoistukseen. Kuvasta voi bongata sen minipienet valkoiset kukat. 

Toinen viime syksyn aleshoppailu Japaninkellovaivero Pieris japonica 'Carnaval' selvisi talvesta ja kuivasta jaksosta kuin ihmeen kaupalla vaikka hetken aikaa tilanne oli paha (kuivuus oli selvästi pahempi). Vastapuhjenneet lehdet ovat punaisia väripilkkuja. Lehdet säilyvät kauniina koko talven.

Myöhemmin lehtiin tulee vaaleanpunaiset reunukset. 

Jotenkin pidän tästä lehtien sekamelskasta. 

Penkissä kasvaa ainakin toistaiseksi Koreanperhosvaahtera (käytännön syistä). Vaahtera on niin hentoinen, että halusin istuttaa sen tuulensuojaiseen paikkaan (sitä edeltävästi kertaalleen myrskytuulessa katkesi). Muutoinkin se sopii ihan hyvin varjopenkin tyyliin. Nätti tuo punainen varsi. 

Toisaalta puutarhasta siirsin kirjavaa pikkutalviota, koska sekin on ikivihreää. Huomaan, että minulla on jatkuva ikivihreä prosessi käynnissä. Kolokohdissa kasvaa keväisiä kukkasipuleja ja tuoksuorvokkia. Hiiret tai lumikko söivät aika paljon krookuksia. Säästösyistä en kuitenkaan istuttanut uusia. 

Jostain syystä alussa halusin kukkapenkin taustakasviksi valkoisen ukonkellon ja se onkin varjossakin kukkiessaan hyvin kaunis. Leikkaan kuihtuneet kukkavarret heti kukinnan jälkeen. En löytänyt yhtään kuvaa ukonhatusta, mutta se on varmasti kaikille tuttu kasvi. 

Mielenkiintoa lisäämään kukkapenkissä kasvaa muutama kaunis ja jännittävä kukka. Japanista kotoisin oleva Karvakonnanlilja (ei kuvaa tällä kertaa) ja Katvio (Kirengeshoma palmata), ehkä jotain muutakin. Kumpikin kukkii tässä myöhään syksyllä. 

Useat varjopenkin kasveista ovat Japanista tai Koreasta lähtöisin ja se luo kukkapenkille omanlaisen tunnelman. 

Syksyllä istutin joukkoon vielä yhden ikivhreän kasvin Leveälehtikalmian,  Kalmia latifolia 'Elf'. Siitä ei tässä kirjoituksessa ole kuvaa. Mutta se on ihana, toivottavasti talvehtii. Lunta on ainakin pian vyötäröön asti niin "elfistä" ei näy mitään tällä hetkellä. 

,

Pieni varjopenkki on isojen puiden ja pensaiden katveessa, taustalla kasvaa syreenejä ja kirsikoita sekä tietysti aitakasvina tuijaa, jotta talvellakin vihertäisi. Yhden jasmikkeen olen saanut ympättyä mukaan. Istutin sen heti muuttovuonna. Tuulen mukana tulee pihan paraatipaikalle keväällä syreenien, kesällä atsalean ja jasmikkeen tuoksua. 

Ihanaa keväänodotusta 🍏