Hentoja uusia pensaita

 

Japaninvaahteran ja Päivänliljojen syysväritystä kivikossa

 

 

 

 

Köynnöshortensian kultaa

 

 

Kuunliljat muuttuvat ällöttäväksi limaksi

 

 

Japaninvaahteran tulenpuna ja Onnenpensaan lime, kivi on singeliä, pidän todella tuosta singelistä

 

 

Synttärilahjaksi siskolta saatu Pensaskirsikka Kirsa, hento kuin mikä, istutin sen samaan riviin Suklaakirsikan viereen. Kasveista saa eniten iloa lahjoina, on ihana ajatella lahjanantajaa aina kun ihailee lahjaansa

 

 

Mielenkiintoinen kokeilu on sen sijaan Pallokerrian istuttaminen kivikkoon, ei mitään käsitystä vielä selviääkö talvesta. En edes tiedä onko jänisten suosikki. Toivon, että jaksaisi talven yli. Hennon huitulainen tämäkin.

 

 

Myöhäissyksyn viimeisiä kukkakimppuja puutarhasta, astereita siemensekoituksesta, piti kyllä olla mustavalkoisia...

 

 

Ruusunätkelmäkimppu ikkunalaudalla

 

 

Rusokirsikka leimahti liekkeihin vihdoin, kaaressa Kultahumala. Vähän rikki tuo gothic arc, mutten yllä tuonne

 

 

Pilvikirsikan maltillisempi oranssisempi punerrus

 

On kyllä hieman ihmettelevä olotila, mitä nyt...?

Pian talvi laskeutuu ylle eikä voi enää touhuta puutarhassa. Ei poimia kukkia maljakkoon. Ei istua keinuttelemassa puutarhakeinussa. Sipulikukat on istutettu ja nyt pitää vain odottaa. Ja pitkään, puoli vuotta. Hui. Vanhastaan tiedän, että jouluun jaksan, mutta sitten alkaa raskas ja uuvuttava odotus. Mieluusti otan vinkkejä vastaan miten selvitä talvesta ja millä sivuilla kannattaa pyöriä...

Lokakuu

 

Kuistilla haaveita tulevista siemenkylvöistä

 

 

 

Kukkasipuleiden mukana tuli vielä tämä Jouluruusu Double Ellen Picotee (kerrottu lila ihanuus), istutin (ehkä) väliaikaisesti tähän ovenpieleen. Toivottavasti kukkii joskus. Odotan jo niitä joulumyyntiin tulevia valkoisia Jouluruusuja.

 

 

Joulukukat saavat sydämeni väpättämään kunnolla, pitäisi istuttaa tasetit, yritän vielä etsiä kastelukiteitä tai väritöntä geeliä kasvatusalustaksi, yleensä olen istuttanut lekasoraan. Tasetit ovat ehdottomasti kuistin kasvi, niiden voimakas tuoksu pyörryttää pään.

 

 

En voi sille mitään, että surettaa...yhden yön pakkaset nitistivät köynnösten lehdet, Katsurakin pian ihan lehdetönnä. Vihreä elämä siirtyy pikku hiljaa kuistille. Jännä miten erilaisilla nimillä sitä kutsutaankaan. Jotkut sanoo porstua, osa hienommin veranta, itse en osaa niin hienoa termiä käyttää :) . Rakennuspiirustuksissa nimenä on veranta. Loistokeksintö kuitenkin kasvien talvetukseen, oli nimi mikä hyvänsä.  

 

 

Kuistilla hämärähyrinää, kesän aikana näemmä villiintynyt tuo ylähyllyllä kasvava Hienohelma eli Asparagus. Lankaköynnöksen toin sisään. Iloitsen huonekuusen latvasta, joka on vihdoin ilmaantunut...ostin huonekuusen todella pienenä, mutta onneksi se kasvaa ja alkaa näyttää oikealta kuuselta latvoineen!

 

 

Ruusut uhmaavat pakkasia

 

 

Kuistilla kasvihuoneen chilit, joita en tule syöneeksi

 

 

 

Vasta pieni punerrus Rusokirsikassa

 
 

 

Julmettua vauhtia on kasvanut Pilvikirsikka, muutama vuosi sitten istutettu noin metrin mittaisena. Valtavan nopeakasvuinen puu. Punertaa vasta pienesti sekin. Vielä on hetki aikaa kierrellä puutarhassa ja nauttia syyspäivistä ennen sitä loputonta pimeyttä ja kylmyyttä. Apua.

Puhdetöitä & sipulikukkia

Verililjapuu päätyi taas kuistille rehevämpänä kuin koskaan, riippapelaquut & Poutapilvet lähtivät myös talvetukseen

Puutarhan puut verkotettu jäniksiltä suojaan, lyhdyt viritelty, seuraavaksi kaamosvalojen asennus ulos. Sisälle laitettiin jo hämyvaloja sinne tänne. Kasvihuoneeseen viety suojaan työkaluja, ihanaa kun on nyt uusi säilytyspaikka. Verhot kerätty pois. Kukkasipulit myös peitelty multiin. Istuttaminen on kyllä aina työlästä kun niin helposti siipaloi samalla entiset sipulit. Jotenkin niitä istutettavia tuntui olevan aika vähän tänä vuonna, sain tosin täsmäapua pieniltä pojilta. Taktiikka: lapionpisto maahan, raotus, sipulien heitto ja kansi kiinni. 

Puhdetöinä pitää vielä kirjoittaa ylös muistivihkoon sipulilajikkeiden nimet. Kunhan pitämyskoivun lehdet putoavat, täytyy tehdä iso urakka kuljetellessa lehdet pois (ups, kaupungin maille). Viimeksi sekosin laskuissa jossain 90 kottikärryllisen kohdalla. Nautin kovasti näistä viimeisistä syysviikoista, minusta puutarha on mielettömän kaunis juuri nyt.

 

Keijunkukkia ja Jalokellon kellastus

 

Kerrankin Syyskimikki ehtii kukkia pitkään ja kauniisti

 

Mantsurian jalopähkinän kultaa

 

Saniainenkin vaihtaa väriä

 

Villiviinin leiskuva puna

 

 

 

 

 

 

Vaaleanpunaisia Firefly-krokuksia, Iriksiä, Liljatulppaaneja ja sata pientä posliinihyasinttiä...eka satsi istutuksia. Mutta mitä on tapahtunut niille pittoreskeille ruskeille pussukoille ja kauniille pakkauksille? Kaikkialla näyttäisi olevan samanlaiset rumat pakkaukset, teksti venäjäksi...Onneksi Villi Niitystä tulee vielä yksi paketti, tuskin näissä rumiluspakkauksissa :)

 

Grande finale

 

Myöhäissyksy, puutarha on melkein kauneimmillaan, rehevä ja värikylläinen. Lämpimän syksyn vuoksi Syyskimikki Brunette ehti kukkaan

 

 

Myöhäissyksyä kauneimmillaan, erilaisten köynnösten verhoama lyhty pergolassa

 

 

Tässä niitä tavallisia syysastereita joita myydään syysasetelmiin, lykkäsin ensimmäisenä syksynä viisi vuotta sitten kukkapenkkiin, koskaan eivät ole vielä ehtineet kukkia, nyt on toivoa...jos kohtalaisen lämpimät ilmat vain jatkuvat

 

 

Hopeatäpläpeipin ja kuihtuneiden koivunlehtien liitto

 

 

Ruusu jaksaa, jaksaa

 

 

 

 

Diabolo ja Dart´s gold -Heidet ovat koko kauden edustavia. Tuntuu kuin Diabolo mustenisi loppua kohden

 

 

 

 

Punahatut kukkivat vielä, nyt jo kukinnot harventuneina

 

 

Todellinen puutarhan pitkämatkalainen on Ruusunätkelmä, kukkinut jo heinäkuusta

 

 

Katsuran puna on hivuttautunut kohti oranssia ja hattaran tuoksu voimistuu päivä päivältä

 

 

Kukkapenkeissä on liian paljon sieniä

Syksyn kauneutta

 

Jotain vielä kukkii, Syysvuokkojen ja Punahattujen ohella puhkesivat hurmaavat Syysmyrkkyliljat, rakastan tuota kalpeanlilaa sävyä.

 

 

Kelloköynnöstä jokaiseen syksyyn on jo perinne

 

 

Villiviinin hehkupuna intialaista sermiä vasten

 

 

Pergolassa kasviverhot hetkeä ennen lakastumista

 

 

Kivikon lintuallas, taustalla Katsura joka tuoksuu jo  hattaralle

 

 

 

 

Kivikoissa on sellainen hyvä puoli, että ne ovat edustavia lähes aina, kiitos kivien ja talvivihreiden (neilikoiden). Syysvärit tuovat lisähehkua tällä hetkellä.  

 

 

Japaninvaahteran puna kalpenee ennen kuin lehdet putoavat

 

 

Uusi puukin löytyy, keväällä jo ostettu, mutta istutus venyi. Kivikon edustalle pieni Pallovaahtera, Acer Globosum. Vaahterat ovat upeita.

 

Syyskuu on ollut valtavan kaunis. Lämmin, aurinkoinen. Sopivasti sateinen.

 

Onnea on minikimput puutarhasta...

 

 

...Zinnioita....

 

 

...Tuoksuherneitä

Köynnöksiä

 

Clematis montana Fragant Spring, ei ole koskaan kukkinut, mutta on sen sijaan valtavan rehevä.

 

Monet köynnöksistä ovat nyt uhkeimmillaan juuri ennen lakastumistaan.

 

 

 

 

 

Ruosteviini on erikoisen punainen, hurmaava köynnös joka muistuttaa viiniköynnöksiä ilman marjoja. Aasialainen ihanuus. Talvenarempi kuin sisarensa Amurinviini, joka on hyvin samanlainen.
 

Tuo verho pitäisi muuten jo käydä nykäisemässä pois, myönnytys syksylle. Tykkään ripustella verhoja puutarhaan ja olen vihdoin oppinut, että parasta olisi valita keinokuitumateriaaleja, luonnonmatskut kun homehtuvat

 

Kärhö ja Ruosteviini kohtaavat pian ylhäällä



 

Kultahumalan kirkasta limeä

 

Ja se luotettavin kaikista, villiviini

 

 

 Puutarha ilman köynnöksiä olisi paljon ikävämpi...

Syyskuu

 

Syksykukkaset korvaavat kesäistutukset; muratteja ja Irlanninkanervaa

 

Syyskuu alkoi, se toinen lempikuukausistani (toukokuu on se paras), sadekuurojen saattelemana. Keräsin suurimman osan pelaquista pois ja laittelin tilalle Hopealankaa ja Kanervia. Poutapilvi ja muutama muu pitäisi vielä poimia talteen kuistille talvetukseen (olen niin pihi, että talvetan monia kesäkukkia...)

 

Irlanninkanerva on kaunis ja tuo kalpean lilan sävy, ah

 

Alan kiintyä tähän uuteen kukkapenkkiin kun silmä tottuu pikkuhiljaa. Liljatulppaaneita sitten kevääksi vielä.

Kasvit: Mustaselja, Punahattu, Törmäkukka, Varjohiippa, Viiruhelpi, Tähkäesikko ja Harmaakäenkukka

 

Syysvuokot kukkivat pitkään...

 

Mietinnän myötä se uusin projektikohdekin löytyi, ylikasvaneet yrttiympyrät (kuva alla). Kasvihuoneen myötä näistä voi luopua ja tehdä kukkamaan, ihanaa. Talvella voi taas haaveilla ja piirtää ja mikä parasta, tästä tulee ensimmäinen kunnon varjopenkkini. Aidanteessa kasvaa tuijia, syreeneitä, Rusokirsikka, Pilvikirsikka ja Mantsurianjalopähkinä.

 

Unelmana olisi kerätä tähän kukkapenkkiin vähän (ainakin itselle) erikoisempia kasveja.