Punaisia leimahduksia, myrkkyliljoja & Pohjantähden lähtö

Huikean ihana on Pallesorvarinpensaan syysväri, sain tämän äidiltä ja istutin sisäänkäynnin yhteyteen Keltajapaninangervojen ja Purppura&Kupariheisiangervojen seuraan 

Puutarha alkaa olla vaiheessa, jossa maasta nousee enää Myrkkyliljoja...tänä vuonna ostettu yksinkertainen valkoinen tekee muutamia uusia kukkia

Syksy on kyllä ollut pitkä ja leuto, todella hieno. Luin, että jatkuisi samankaltaisena vuoden vaihteeseen asti. Viime joulun hiippailut kosteassa puutarhassa ja kasvihuoneessa ovat hyvässä muistissa. Tänä syksynä saattaa Jouluruusukin kukkia. Talvimasennuksen voi toivottavasti siirtää tammikuulle. 

Ja ennestään puutarhassa jo asuva kerrottu lila saa edustaa aika yksin kukkapenkissä

Ja hetkeä myöhemmin tuulenpuuska riepotteli kaunokaisia jotka oli pakko tukea minipuutarhan aidanteella. Vetkulat kukkavarret onkin näiden ainoa huono puoli, olisi hyvä istuttaa myrkkyliljat johonkin matalaan ja tukevaan kasvustoon

Olen unohtanut, että minulla on tälläinen Endless Summer -hortensia kun kasvaa vähän piilossa Marjakuusien vieressä (vaikka puutarha on pieni niin sen omistaja onnistuu hävittämään kasveja). Hienostunut syysväritys vain lehtien kärjissä. 

Kultahumalassa on pieniä käpyjä, olutharrastajaystäväni miettii käyttäisikö oluen valmistuksessa, voisi olla pikantti maku tavallisen humalan sijaan.

Sain tuliaisiksi pioninjuurakoita vanhasta puutarhasta maalta. Kukkien värit ovat arvoitus, mutta ei se mitään. Paikka pitäisi näille vielä löytää. 

Kasvihuoneen puolelle siirtyneet Kruunuvuokot valmistautuvat hyvin hitaasti kukintaan

Kivikossa Onnenpensas, Riippahernepuu, Happomarja ja Japaninvaahtera ovat säilyttäneet vielä lehtensä, Isotuomipihlajat edustalla pudottivat jo. Neilikat ja Katajat antavat sitten puolestaan ryhtiä talvella

Korokia on toistaiseksi hengissä ja kasvaa erityisesti leveyttä....Halloweeniin asti saa olla olohuoneessa ja sitten siirtyy kuistille joulukukkien tieltä

Miten hyvältä maistuikaan ensimmäinen glögikupponen, varsinkin sitä uutta laventeliglögiä joka oli todella herkkua! Vieressä myös ensimmäinen joulukukka Skimmia jonka istutan myöhemmin maahan. Edeltäjänsä on talvehtinut maassa muutaman vuoden. Sisällä menevät vähän huonoon kuntoon jos yrittää vuodesta toiseen pitää hengissä. 

 Pergolan kulmalla kasvanut Pohjantähtiruusu pilkottiin hirmuisella työllä ja vaivalla ja siirrettiin äidin puutarhaan, mietin ensi kevääksi minkä köynnöksen istutan nyt järisyttävän alastomalle paikalle.  Pohjantähden juuret olivat puun paksuisia ja versot olivat nelimetrisiä, hurjan vahvakasvuinen ruusuksi. Oikealla paikalla varsin upea, täällä kasvoi ihan väärässä paikassa. Tuntuu muuten erikoiselta, että se ainoa kotimaisiin oloihin risteytetty köynnösruusu on vuodelta 1932, voi kun joku alkaisi risteyttämään runsaskukkaisempaa versiota meillekin. Onko teillä kokemusta köynnösruusuista tai köynnösmaisesti kasvavista ruusuista, tahtoisitteko suositella jotain? 

Satoa & arkojen kasvien pohdiskelua

Ulkoa löytyi vielä yksi pieni pelaquun pistokas jonka pelastin kuistille

Ensimmäinen kasvihuonekesä on takanapäin kokeiluineen. Tomaatteja, herneitä, yrttejä ja salaattia tuotti. Lopussa saimme pienoissatoa: hellyyttävän pienen porkkana- ja punajuurisadon sinkkilaatikosta. Vielä rehevät yrtit annoin ystäville kun ei niitä juurikaan tule syötyä. Ensi kesän kylvöt ovat jo mietinnässä ja unelmoin taivasalle yhdestä isommasta viljelylaatikosta sipuleille. 

Tuoksumiekkaliljat kokeilen jättää kasvihuoneeseen kuivaan multaan talveksi. Jos jäätyvät niin ei haittaa, en taida oikein olla juurakkoihmisiä, dahliat sun muut ovat kauniita, mutta en vain osaa olla niiden kanssa. Tässä astiassa kasvoi hernettä & kesäkukkia, myöhemmin siirsin tomaatit vatiin. 

Ihana vanha kukkakortti kasvihuoneessa on kuin lupaus kevään tulppaanisadosta, taustalla näkyy kasvihuonetta vasten kasvava Mustavadelma Loch Ness (ihana nimi!) joka ei vielä tehnyt marjoja. 

Chilit ovat vielä kasvihuoneessa, tomaatit keräsin nyt pois. Chilit tuntuvat viihtyvät parhaiten tai ainakin ovat superhelppoja kasvatettavia. Kahteen isohkoon vatiin kylvin toukokuussa myös kesäkukkia ja perennoja, hyvin onnistuivat kasvihuoneessa, taidan jättää kaikki muut kevätkukkakylvöt kuistilta pois ja jatkossa kokeilla tehdä perennakylvöt näin. 

Muutoin puutarha on jo hyvin syksyinen. Liuskekivikäytävä on muuttunut kullankeltaiseksi lakastuneiden kuunliljojen myötä, vasemmalla pilkistää jotain ruusunpunaista...

...katsotaan lähemmin:  tietysti se pihan uskollisin kukkijaruusu on se josta en tiedä nimeä enkä lajiketta. Harmi. 

Rusokirsikan punaisten lehtien alla on hyvä olla, on kiva kun kaksi Rusokirsikkaa kurkottelee toisiaan kohti, odotan jo keväistä kukkapilveä. Olen huomannut, että ne talvenarimmat tiputtavat lehtensä viimeiseksi (jos tulevatkin lehteen myöhään), eivät raukat kai ymmärrä olevansa kylmässä pohjolassa. Rusokirsikoiden talvehtiminen ei ole ollut hankalaa ja puputkin ovat jättäneet ne rauhaan. Kasvuvauhti niin tällä kuin Pilvikirsikalla on hullut hurja, noin viidessä vuodessa metrin mittaisesta piiskataimesta kunnon kolmi-nelimetriseksi puuksi. Pilvikirsikka oli alussa nopeampi, mutta Rusokirsikka on kirinyt sen kasvussa. 

Ensi talveksi riittää taas jännitettävää, olen kevään ja kesän aikana istuttanut kasveja joista ei yhtään tiedä miten talvehtivat. 

Keltainen leimahdus keskellä on Jalokello Purppurakeijunkukkien ympäröimänä, mutta se uusi kasvi on tuossa keskellä vihreänä eli vaaleanpunakukkainen Valkokletra ja sen takana vielä sinihohtoinen Perovskia. Kummankin talvehtiminen epäilyttää aika lailla, mutta ensi keväänä sen sitten tietää. 

Tähtimagnolian talvenkestävyyteen alan jo luottaa, yhteistä taivalta noin viitisen vuotta ja erilaisia talvia takanapäin. Tässäkin näkee kuinka tanakasti pitää kiinni vihreistä lehdistään kun ympärillä muut lakastuvat. Magnolia on pikkulintujen suosiossa, erityisesti talitintit istuskelevat tässä talvella (olisiko ötökkämagneetti?). Siemenkodatkin jokin tuntematon otus naposteli. 

Toinen Valkokletroista, se valkokukkainen kasvaa varjopenkissä joka on huomattavasti kosteampi joten kletra on rehevämpi kuin kanssasisarensa kuivassa paraatipenkissä. Talvi näyttää kumpi viihtyy. 

Peruukkipensas on vasta ensimmäiseen talveen valmistautumassa ja on todella talvenarka. Kuivassa ja paahteisessa paraatipenkissä kasvaa. 

Tavallinen ruukkulaventeli on myös kokeilu

Ja sitten pikku kaunotar Koreanvaahtera joka on vielä valeistutuksessa suuren penkin huomassa

Japaninvaahteralla myös reilut viisi vuotta ikää, talvehtinut toistaiseksi tuskitta kivikon kuivassa ja lämpimässä syleilyssä. Toisen, lehtimuodoiltaan erilaisen tahtoisin vielä liuskalehtisen kaveriksi. Ehkä joskus vielä. 

Vuorikärhö on talvenarka ja sen huomaa, ei ymmärrä lakastua eikä hidastaa kohti talvea, kasvaa vain. Melkein käy sääliksi. Vieressä kasvava Ruosteviini tiputti jo lehtensä ja osittain Villiviinikin.

Koristekirsikka Kanzan on myös viitivuotias, herää henkiin todella myöhään (ensimmäiset lehdetkin puhkeavat varmaankin sen oikean Japanin hanamijuhlan jälkeen). Talvehtii kuitenkin ongelmitta. 

Mitään kasveja en suojaa pakkaspeittein tai havuin kun minusta se olisi huijaamista. Puista putoavien lehtien annan sen sijaan mieluusti jäädä talveksi niiden suojaksi. Tahdon oikeasti nähdä, että viihtyvätkö ja talvehtivatko Suomessa. Muutama todella talvenarka kasvi on minulla vielä kiikarissa, toista niistä en ole koskaan vielä Suomessa nähnyt, mutta jos sen käsiini saan niin kokeilen. Näissä kokeiluissa tulee väistämättä sydänsuruja, mutta se on vain elämää. 

Talviunille valmistautuva puutarha

Viimeisiä oman puutarhan kukkia...haikeaa...tähänkin riitti vain yksi pioniunikko ja katkennut tiarellan kukinto. Malja on lilan väristä lasia oleva hyasinttilasi, ostin sen tänään taimistolta, keräilen näitä pienoiskasvihuoneiden ohella. Kauniita kapistuksia ja hyasintit ovat minusta kauneimmillaan lasimaljoissa

Kultahumalaportin takana leimuaa Rusokirsikka, hämmentävän kaunis punaisena

Mutta löysin vieläkin kirkuvamman punaisen, Japaninvaahteran syysasu muuttuu tummasta purppurasta jännittävän kirkkaanpunaiseksi

Varjopenkin yllä kasvava Mantsurianjalopähkinä on puolestaan kullankeltainen

Pimeneviin iltoihin...intialainen sermi sai jouluvalot ylleen

Ja pihan puoleiseen kaariporttiin syttyivät taas pienet tuikkivat valot

Lammenrantaan päätyi vielä uusi kasvi nimilaputon Tiarella, pitää joskus etsiä ajan kanssa nimi tälle

(jälkihuom: etsin ja minusta kyseessä on Haltiankukka Heucherella Kimono)

Jotkut reppanat vielä valmistautuvat kukintaan, kuten tämä uuden renesanssin kokenut Kruunuvuokko. Onneksi ensi viikolle on luvattu vielä lempeää ilmaa. 

Moskovan Kaunotar -syreeni pääsi syreenirivistöön joka on tarkoitus muodostua pikku hiljaa vanhan muurin edustalle. Syreenillä on jo yksi vartettu kaveri. 

Syyskimikin kukinto muuttuu hiljalleen valkoisesta vaaleanpunaiseksi

Virittäydyimme jo Pyhänpäivän tunnelmiin...pidän niin näistä kurpitsoista, tämä näyttää hieman iloiselta syleillessään orkidean kukkaa

Kävin siis vielä taimistollakin ja kyllä taas kannatti. Puut olivat puoleen hintaan ja ostin kaksi. Toinen on koristeomena Hopa (olen yhä hulluna koristeomppuihin!) ja toinen puumainen Moskovan Kaunotar -syreeni. Ja eurolla kappale vielä Jouluruusu (kokeilu varjopenkkiin) ja jokin tuntematon Tiarellalajike, jolla pikkuisen  tummempisuoniset lehdet.

Syyspuhdetyöt alkavat olla ohitse. Kaikki puut on verkotettu, sipulit istutettu. Lehtien suhteen kokeilen taas strategiaa, että kertaharavoinnilla kaikki vasta ihan lopussa. Tekee välillä tiukkaa, ihan puren hammasta kun katselen kasoja siellä täällä. Täällä on valtavan paljon lehtipuita joten ihan jatkuvasti ei kannata rehkiä, vielä tuuli pyörittää lehdet kaupungin mailtakin tänne. Muutoin alan itsekin olla valmis talviunille, haukottelen & torkahtelen sohvalle.

Loppuun pakko vielä varoittaa yhdestä jutusta. Tilasin Secret Garden -nimisestä puutarhapuodista hanskat viime marraskuussa. Vieläkään en ole hanskoja saanut lukuisista kirjelmöinneistä ym. huolimatta vaikka tuote on maksettu. Varokaa tuota puljua, toivottavasti kukaan ei tilaa sieltä ainakaan mitään kallista. Tällekin alalla huijareita siis riittää. Nyyh.

Lokakuun tuomaa ja viemää

Joskus on hienoa vaan tehdä tahattomia asetelmia kun katsoo ympärilleen ja poimii sen mitä löytyy. Muutama naapurin omena, Syklaamin ja Tuoksuherneen kukka, Villiviinin lehti. Liuskekiveä, vanhaa tiiltä, lasikello ja palkintopokaali. Yksinkertaisia juttuja, vastapainoa kaikelle tehokkuudelle kun käyttää hetken vain kauniiden asioiden katseluun. Se jos mikä tekee onnelliseksi. Olla välillä tuottamaton yksilö. 

Kruunaamattomasti kaunein syyssävy on Rusokirsikassa, kirkuvan punainen

Pilvikirsikassa paljon hennompi

Vielä ei olla ihan punaisimmassa värissä, ehkä viikonlopulle ajoittuu viimeinen leiskahdus ja sitten lehdet alkavat putoilla

Muistoissa lapsuuteen, Lumimarjojen poksauttelu koulumatkalla. Enää en raaski liiskata näitä, ihailen vain

Katsuran tuoksu on voimaikkaimmillaan näissä jo ruskeissa & lakastuneissa lehdissä

Kaunis Syyskimikin kukinto, tänä syksynä monta kukkavanaa

Istutin Vironmuratin kasvihuoneen nurkkaan, kokeilu tämäkin

Kaunokaiset Syysmyrkkyliljat kukkivat vielä, neljä suurta kukintoa saivat tehtyä tänä vuonna aiemman kahden sijasta

Tuoksuherneet ovat toistaiseksi kestäneet pakkasyöt kasvihuoneen nurkalla

Yhdestä projektista on hyvä mieli: lammenrannan vierusta uudistui. Istutin valkokukkaista Ranskantulikukkaa, valkoisia Purissima -tulppaaneja & Vitipensaan. Vuorikaunokin kaivoin kylmästi pois, sitä kasvaa muuallakin. Ennestään paikalla kasvaa mitä siemeniä kulloinkin olen sattunut heittelemään; akileijaa, metsämansikkaa, Pink Panda-koristemansikkaa ja Belliksiä. Linnut (ja oravat) kylpevät ahkerasti altaassa

Syysnäkymiä, vasemmalla Kotikataja ja suuri Tammi

Pioniunikotkin uhmaavat pakkasia ruukussaan

Kevätpenkissä on vielä uhkeita esikkojen lehtiä, ylänurkassa pieni Koreanperhosvaahtera. Haaveilen tänne kevääksi ainakin lisää kerrottuja akileijoja. Pidän tapettimaisista istutuksista, isojen alojen yhtä kasvia olevat istutukset ei vain miellytä niin paljoa. Makuasioita ovat tietysti. 

Sisällä on jo iltaisin hämärää, pienoiskasvihuone saa toimia valonlähteenä

Niin se sitten tuli, paleltava ja lehdet puista riipivä lokakuu. Aamut ovat kylmiä, mutta onneksi päivät  usein kauniita ja aurinkoisia, niistä saa voimaa. Virittelin ulos jouluvalotkin. Viikonloppuna riivin kasvihuoneesta viimeiset tomaatit & chilit pois. Pian taimistot sulkevat ovensa. Aion tehdä pienen kokeilun ja kylvää nyt jotain kesäkukan siementä kuistille. Ei sitä koskaan tiedä vaikka onnistuisi.