Satoa & arkojen kasvien pohdiskelua

Ulkoa löytyi vielä yksi pieni pelaquun pistokas jonka pelastin kuistille

Ensimmäinen kasvihuonekesä on takanapäin kokeiluineen. Tomaatteja, herneitä, yrttejä ja salaattia tuotti. Lopussa saimme pienoissatoa: hellyyttävän pienen porkkana- ja punajuurisadon sinkkilaatikosta. Vielä rehevät yrtit annoin ystäville kun ei niitä juurikaan tule syötyä. Ensi kesän kylvöt ovat jo mietinnässä ja unelmoin taivasalle yhdestä isommasta viljelylaatikosta sipuleille. 

Tuoksumiekkaliljat kokeilen jättää kasvihuoneeseen kuivaan multaan talveksi. Jos jäätyvät niin ei haittaa, en taida oikein olla juurakkoihmisiä, dahliat sun muut ovat kauniita, mutta en vain osaa olla niiden kanssa. Tässä astiassa kasvoi hernettä & kesäkukkia, myöhemmin siirsin tomaatit vatiin. 

Ihana vanha kukkakortti kasvihuoneessa on kuin lupaus kevään tulppaanisadosta, taustalla näkyy kasvihuonetta vasten kasvava Mustavadelma Loch Ness (ihana nimi!) joka ei vielä tehnyt marjoja. 

Chilit ovat vielä kasvihuoneessa, tomaatit keräsin nyt pois. Chilit tuntuvat viihtyvät parhaiten tai ainakin ovat superhelppoja kasvatettavia. Kahteen isohkoon vatiin kylvin toukokuussa myös kesäkukkia ja perennoja, hyvin onnistuivat kasvihuoneessa, taidan jättää kaikki muut kevätkukkakylvöt kuistilta pois ja jatkossa kokeilla tehdä perennakylvöt näin. 

Muutoin puutarha on jo hyvin syksyinen. Liuskekivikäytävä on muuttunut kullankeltaiseksi lakastuneiden kuunliljojen myötä, vasemmalla pilkistää jotain ruusunpunaista...

...katsotaan lähemmin:  tietysti se pihan uskollisin kukkijaruusu on se josta en tiedä nimeä enkä lajiketta. Harmi. 

Rusokirsikan punaisten lehtien alla on hyvä olla, on kiva kun kaksi Rusokirsikkaa kurkottelee toisiaan kohti, odotan jo keväistä kukkapilveä. Olen huomannut, että ne talvenarimmat tiputtavat lehtensä viimeiseksi (jos tulevatkin lehteen myöhään), eivät raukat kai ymmärrä olevansa kylmässä pohjolassa. Rusokirsikoiden talvehtiminen ei ole ollut hankalaa ja puputkin ovat jättäneet ne rauhaan. Kasvuvauhti niin tällä kuin Pilvikirsikalla on hullut hurja, noin viidessä vuodessa metrin mittaisesta piiskataimesta kunnon kolmi-nelimetriseksi puuksi. Pilvikirsikka oli alussa nopeampi, mutta Rusokirsikka on kirinyt sen kasvussa. 

Ensi talveksi riittää taas jännitettävää, olen kevään ja kesän aikana istuttanut kasveja joista ei yhtään tiedä miten talvehtivat. 

Keltainen leimahdus keskellä on Jalokello Purppurakeijunkukkien ympäröimänä, mutta se uusi kasvi on tuossa keskellä vihreänä eli vaaleanpunakukkainen Valkokletra ja sen takana vielä sinihohtoinen Perovskia. Kummankin talvehtiminen epäilyttää aika lailla, mutta ensi keväänä sen sitten tietää. 

Tähtimagnolian talvenkestävyyteen alan jo luottaa, yhteistä taivalta noin viitisen vuotta ja erilaisia talvia takanapäin. Tässäkin näkee kuinka tanakasti pitää kiinni vihreistä lehdistään kun ympärillä muut lakastuvat. Magnolia on pikkulintujen suosiossa, erityisesti talitintit istuskelevat tässä talvella (olisiko ötökkämagneetti?). Siemenkodatkin jokin tuntematon otus naposteli. 

Toinen Valkokletroista, se valkokukkainen kasvaa varjopenkissä joka on huomattavasti kosteampi joten kletra on rehevämpi kuin kanssasisarensa kuivassa paraatipenkissä. Talvi näyttää kumpi viihtyy. 

Peruukkipensas on vasta ensimmäiseen talveen valmistautumassa ja on todella talvenarka. Kuivassa ja paahteisessa paraatipenkissä kasvaa. 

Tavallinen ruukkulaventeli on myös kokeilu

Ja sitten pikku kaunotar Koreanvaahtera joka on vielä valeistutuksessa suuren penkin huomassa

Japaninvaahteralla myös reilut viisi vuotta ikää, talvehtinut toistaiseksi tuskitta kivikon kuivassa ja lämpimässä syleilyssä. Toisen, lehtimuodoiltaan erilaisen tahtoisin vielä liuskalehtisen kaveriksi. Ehkä joskus vielä. 

Vuorikärhö on talvenarka ja sen huomaa, ei ymmärrä lakastua eikä hidastaa kohti talvea, kasvaa vain. Melkein käy sääliksi. Vieressä kasvava Ruosteviini tiputti jo lehtensä ja osittain Villiviinikin.

Koristekirsikka Kanzan on myös viitivuotias, herää henkiin todella myöhään (ensimmäiset lehdetkin puhkeavat varmaankin sen oikean Japanin hanamijuhlan jälkeen). Talvehtii kuitenkin ongelmitta. 

Mitään kasveja en suojaa pakkaspeittein tai havuin kun minusta se olisi huijaamista. Puista putoavien lehtien annan sen sijaan mieluusti jäädä talveksi niiden suojaksi. Tahdon oikeasti nähdä, että viihtyvätkö ja talvehtivatko Suomessa. Muutama todella talvenarka kasvi on minulla vielä kiikarissa, toista niistä en ole koskaan vielä Suomessa nähnyt, mutta jos sen käsiini saan niin kokeilen. Näissä kokeiluissa tulee väistämättä sydänsuruja, mutta se on vain elämää.