Kuivuutta kestävä hopeinen kukkapenkki

 Täydellisen kuuma kesä on tulossa päätökseensä. Hyvästelen haikeana kesäpäivät viikonloppuna, arki alkaa. Olen rakennellut hopeista kukkapenkkiä yli viisi vuotta. Tavoitteena oli kuivuutta kestävä, liukuvärjätty & puuterinen hattarapenkki. No, ihan vielä ei siellä olla, mutta hyvän matkaa on jo tullut kuljettua. Sopiva hetki pohtia kuivaa kesää retrospektiivisesti, kun sadekausi on juuri alkanut. 

Pikkuinen puutarhani on kuuma ja aurinkoinen, talo on rakennettu kallion päälle. Siinäpä aika monta syytä miksi olen erityisen kiinnostunut kuivuutta ja aurinkoa kestävistä kasveista. Kuivan paikan kasvit ovat muutoinkin mielestäni todella upeita. Vaikka kuinka opiskelisi oppaita niin kasvien kuivuudenkestoa ei kuitenkaan voi tietää muutoin kun kokeilemalla. Kasvit, jotka soveltuvat juuri oman puutarhan oloihin on testattava itse. 

Uusin tulokas kukkapenkissä on Syystamariski (Tamarix ramosissima). Ensimmäinen kesä on ollut sille rankka, kuten voi huomata ruskistuneista "neulasista". Jännä nähdä talvehtiiko tämä pensas. Sillä on vaaleanpunaiset pienet kukat. Juurruttuaan pitäisi kestää hyvin kuivaa. 

 Tähän kukkapenkin kohtaa paahtaa aurinko suurimman osan päivästä. 

Hopeapenkki on kauneimmillaan heinäkuussa, kun lämmin auringonvalo kimmeltää hopeisilla lehdillä. Tähän etureunaan tulee uusi pensasreunus (lisää jäljempänä). 

Hyvin on kestänyt kuivaa myös Weigela florida My Monet, tarhakotakuusama (myydään Suomessa usein väärällä lajikenimellä Monet). Pensas on kääpiömuotoinen. Äitini rakastaa näitä weigeloita, joten olen saanut useamman hänen varttamansa pistokkaan puutarhaani ja innostumassa hieman itsekin näistä. Taimistolla näin kesällä aivan ihania kotakuusamia, mutta kykenin olemaan ostamatta niitä (huh). 

Hyperhyvä kuivuuudenkesto on peruukkipensaalla. Tämäkin on kääpiömuotoinen Kääpiöperuukkipensas. Eli useimmat pensaat tässä penkissä ovat kääpiöitä. Ei pelkoa siis, että kasvaisivat liian isoiksi..

Nukkapähkämö on aina kaunis! Lempiperennani, ja pörriäisten. 

Ihana puulilja Friso, niin kaunis. Mielestäni istutin toisenkin viime syksynä, mutta siitä ei näy mitään...

Lisäksi penkissä kasvaa kaksi roosansävyistä Annabelle -pallohortensiaa

Yllättävän hyvin kesti puutarha kuivuuden. Paikka paikoin aika rapisevan kuivia kohtia, yhtään en ole kastellut. Kaikki kukintakin on aivan normaaliajassa, ihmeellistä. Olin niin onnellinen lämmöstä ja sateettomuudesta. 

Ja hopeamarunaa, helminukkajäkkärää, ruusuruohoja (kylvin viime kesänä aimo läjän eri värisiä, ehtivät jo kukkia), villanukkajäkkärää ja pari liljaa & ruusua. Toisesta reunasta ei ole nyt kuvia, mutta siinä kasvaa iso pallohortensia ja keijunkukkia, joilla on kyllä aivan mahtava kuivuudenkesto. 

Viime kesänä onneksi istuttelin heinäkuun vesisateissa kauniita roosansävyisiä siankärsämöitä. Lajike on Vintage Wine.

Perhoskasveja ovat. Lajike on Summerberries. Sain ystävältä upeaa persikansävyistä siankärsämöä, jonka istutin aprikoosin sävyiseen kohtaan paraatipenkissä.  Tänä kesänä kylvin kasvihuoneeseen myös Siperiankärsämöä hennossa hattaransävyssä, itivät hyvin ja siirrän ne syksyllä kukkapenkkiin.

Syksyllä penkissä kukoistaa  Syysalpi, Lysimachia fortunei 'Autumn Snow'. On niin kaunis. Taustalla kasvaa sitä talon alkuperäistä keltaista tarha-alpia, tykkään siitäkin kyllä. Syysalpin kuivuuden kesto ei ole ihan priima, mutta on toistaiseksi mennyt. 

Taustan alpin keltaisuutta olen hieman häivyttänyt vaaleanpunaisilla kukilla, kuten tällä preeria-angervolla. Takaosassa penkki päättyy betonimuurin edustalla kasvaviin puihin: koristeomenapuu Musta Rufolf, Moskovan kaunotar -syreeni ja Sihteerikkömagnolia Susan. Hopeaa taustalla tuo hopeakuusi. 

Viime syksynä sain jakotaimen syreenileimua, perinneperennaa. Sopii hyvin tähän penkkiin. Sävyinä puuteriset pastellit sopivat niin hyvin hopeiseen mielestäni.

Hopeapenkin toinen pää on täynnä hopeasyysvuokkoja, jotka kukkivat aina myöhään (happy siitä). Syksyllä kukkivia hopeanhohtoisia kasveja on aika vähän.

Yhden uuden kasvin olen istuttanut tänä kesänä, vaaleanpunakukkaisen perhoangervon, jolla lehdistö on tummempi ja tummanpuhuva syysvärityskin pitäisi olla. Olen ihan perhoangervofani, joten ilahduin kun löysin vaaleanpunaisenkin. 

Hopeapenkki edistyy hieman syksyllä. Yritän hiljalleen päästä kurjenpolvista ja esikoista eroon, eivät oikein ole juttuni. Joten kaivan rivin verikurjenpolvia pois ja istutan tilalle rivin koristetyrni Hikulia (kuvassa). Pallomainen ja hopeinen pensas, jolla on upea hopeaväri koko kauden. Verikurjenpolvista itse asiassa pidän ja alkukesästä kasvavat kauniin pallonpyöreinä, mutta ensimmäisen sateen jälkeen retkottavat maassa nöyryytettyinä. 

Hopeapenkki päättyy leikkimökkiin ja kuunliljoihin. Viime vuonna siirsin vähän helminukkajäkkärää tännekin kuunliljojen viereen. Rakastan nukkajäkkärää nimittäin ja se on niin hurmaavan helppo, nykäisee vain pois jos on levinnyt liikaa. Olen aivan hulluna itsekseen leviäviin kasveihin muutenkin. Aikaisin keväällä tässä kukkii jouluruusut ja lumikellot. Yhden pienen näsiän siementaimenkin löysin tänä kesänä. Taustalla on se uusi valkokukkainen japaninatsalea (ei näy kun on niin pieni) ja noin viisivuotias neidonhiuspuu. Atsalea kukki todella kauniisti, pitää laittaa siitä kuva tänne myöhemmin. 

Kiitos kaunis kesä 2021, olit täydellinen! Nyt ulkona on kesämyrsky...tilaan kukkasipulit ensi kevääksi..mikä onni 🌱

Kaunis kesä. Villi ja vapaa puutarha.

Olen ollut niin väsynyt - työn ja perheen pyörremyrskysekoitus vie voimat. Mutta niinhän se on, ettei uni täysin pelasta kun mieli on väsynyt. Väsymykseen auttaa vain tuleva kesäloma ja irtautuminen rutiininomaisista velvollisuuksista. Alkukesä on ollut hyvin kaunis ja lämmin. Puutarha on villiintynyt täysin. Olen oppinut nauttimaan tunteesta, kun ovella on vastassa hallitsematon kasviryöppy ja vie mukanaan. Oma yksityinen viidakko. Kuvassa valeakaasia, töyhtöangervo ja piippuköynnös (joka on taas täynnä niitä hassunnäköisiä piippuja) ovat yhdessä vihreä mix. Olin vähän toivonut, että valeakaasia kukkisi, mutta ei se taida onnistua näillä leveyspiireillä. Ruotsissa opiskellessani näitä ihastelin ja tuoksuttelin, puulla on hyväntuoksuiset valkoiset kukkatertut, jotka muistuttavat kultasateen kukkia. Mistä muistinkin, että kultasade kuuluu menetettyjen listalle. Vaikka se on ainoa ystäväni huolella ja hyvään paikkaan istutettu kasvi. Itsehän olen käsittämättömän p**** istuttaja, hädin tuskin saan oikean kokoisen kuopan edes kaivettua. Ihme kun ei enemmän kupsahtele kasveja. 

Alkukesän sateista ja lämmöstä vihdoin havahtunut viiniköynnös Swenson red kukkii parhaillaan paviljongissa. Tämä on jo paksurunkoinen ja vanhempi, pienempi kasvaa vieressä, se on paljon myöhemmin istutettu. Juuri nyt en kuollakseni muista onko lajike Riesling vai Chardonnay, toisen niistä ostin siskolleni nimittäin.

Tässä suunnilleen koko maailmani juuri nyt

Isossa ympyränmuotoisessa (tai oikeammin puoliympyrän) kukkapenkissä on aika paljon työtä, mutta ennen kaikkea hohtoa kun voi istua täydellisen vihreyden ympäröimänä kuin metsässä

Sama paviljonki penkereen suunnasta, joka pylväässä kasvaa nyt hyvin kärhöt ja ruusunätkelmät. Tästä tulee se salainen paviljonki. Nyt olen saanut kaivettua nurmikot pois puoliympyrästä ja tilalle on istutettu kirsikoita ja kauniskukkaisia pensaita. Syksyllä voi helposti kätkeä multaan kukkasipuleja. Eikä tarvitse leikellä ja kaivella rikkaruohoja paviljongin pylväistä, huh. 

Puoliympyrään istutin myös uuden Japaninstoraksin (Styrax japonicus Pink Chimes). Miten kaunis kasvutapa sillä onkaan, kukat riippuvat koristekirsikkamaisesti ja ovat hennon kauniita. Valkoisia, joissa pieni häivähdys hentoa roosaa. On niin talvenarka, ettei talvehtimisesta ole takeita. Toinen talvenarka Prunus autumnalis rosea plena on tässä rivistössä jo istutettuna. Nyt jännitetään...Ajatus on vain niin houkutteleva; paviljonki jossa ympärillä kauniskukkaisia pensaita. Olen aina ihannoinut mummoloiden syreenimajoja, tässä nyt se oma versioni sitten on. 

Kukkapenkissä peruukkipensas, nukkapähkämö ja korkeat varret kuuluvat dänmiekkaliljalle (Gladiolus impricatus). Taustalla koreanperhosvaahtera. Akileijat kukkivat jo ohitse. 

Talon sisäänkäynnin yhteyteen olen innoissani touhunnut aamukahvipaikan. Pikkuprojekti, johon olen todella satsannut. Yritin tehdä tästä keitaan. Kukkapenkistä kuunlilja, tuoksumiekkaliljat nuo korkeat ja kellarista toin kaksi syyssyrikkää tähän, lisukkeeksi kesäkukkia. 

Cittarista löytyi unelmien kesäkalusto edullisesti.

Olen niin tyytyväinen tähän minipergolaan, maalasin sen mustaksi, samoin penkin (joka kerran meinasi jo lähteä Sortti-asemalle). Ja mustia orvokkeja tietysti, musta on niin pirteä kesäväri...

Aamukahvittelupaikassa on ruukussa valkohikkori, sille pitäisi löytää syksyllä loppusijoituspaikka. Upeat nuo lehdet. Syysvärin pitäisi olla keltainen.

Kesäkukissa yritin panostaa sellaisiin eksoottisempiin jotka voin talveksi viedä kuistille. Havaijifiilistä tuo rungollinen kiinanruusu, niin ihana. Lisäksi suklaakosmosta ja neilikkaa. Kärsimyspassio roikkuu yli laidan.

Kukkakaupassa sattui pieni 10 euron hintainen repsahdus. Piti ostaa joku kesäkukka, mutta tulikin Acer campestre, niverävaahtera. Nyt ruukussa patiolla. Syksyllä pitää antaa varmaan tämä pois..

Penkereen ruusupenkki on tosi ihana kun juhannusruusut ja vartettu syreeni Palibin kukkivat yhtäaikaa. 

Ehkä olen suopealla päällä muutenkin, koska mielestäni varjopenkki on kummiskin aika kiva. Tässähän on sillisalaattia kaikkea (imikkää, varjohiippaa, jouluruusua, saniaista, morsiusleinikkiä, valkokletra jne.). 

Voi apua, että oli fantastista ripustella pyykkiä pergolassa jokin aika sitten (pergola hohtaa valkoisuutta kun sain sen vihdoin maalattua). Helmipensas on niin kaunis. Suojainen paikka sopii sille parhaiten, kukkarunsaus on huikea. Meillä saa väistellä kasveja joka kulmalla. Lapset kutsuu tätä paikkaa pyykkishokkeloksi. Ripustelen pyykkejä kuivumaan myös koristeomenoihin. 

Schalininkirsikka kukki aiemmin. Kerrotut valkoiset kukat - wow. 

Lisää kerrottuja söpöstelijöitä: Prunus glandulosa Rosea Plena eli mantelikirsikka

Ja sama valkoisena, Prunus glandulosa Alba Plena. Ihan ensimmäinen puutarhamessuostokseni.

Viime syksyn aleostos, kirjava villiviini. Söpöä nuo pinkit osat lehdistä.Istutin männyn juurelle, toivottavasti kiipeää siihen. 

Salaisessa lehdossa valkoinen alppiärhö on juuri sellainen kuin haaveilin, kiipeilee havuissa ja rusokuusamissa. Rusokuusamat retkahtivat aika pahasti myrskyssä, joten leikkasin aika paljon niistä pois. 

Pallomatara, on nätti luonnonkukka

Japaninvaahterat, voiko näitä väriläikkiä puutarhassa olla rakastamatta?

Luulin, että ottaisi nokkiin kovasta talvesta, mutta taikapähkinä kasvaa ja on pian liian suuri tähän paikkaan. Apua.

Myöhäinen sipulikukka: Unkarinsinililja eli dalmatiansinililja (Scilla litardierei)

Salaisessa lehdossa Neidonhiuspuu nauttii puolivarjosta ja suojaisesta kasvupaikasta. Parasta on erikoiset lehdet.

Kaunis pioni Avant garde kukki jo

Paratiisililja aloitti juuri kukinnan. Kesän tuoksut ryöppyävät tuulen mukana puutarhan ylitse. Syreenien parfyymiä. Ovi repsottaa koko päivän auki ja yöllä kääntyillään hikisillä lakanoilla. Pyykit kuivuvat tuulessa hyväntuoksuisiksi hetkessä. Aamutapaamisia lintujen kanssa. Oman puutarhan kukkakimppuja maljakossa. Juuri näitä juttuja talvella kuumeisesti odottaa ja haaveilee.