Heinäkuu

Voi kiitos teille lohdutuksesta ja vertaistuesta heikolla hetkellä ♥ Se tuli tarpeeseen. 

Lainakameralla olen operoinut, mutta sitten sekin vietiin. Jouduin hetken elelemään ilman kameraa, mutta sitten osui jackpot kohdalle ja sain käytetyn kameran kirpparilta. Sitä opettelen nyt käyttämään, malli on kyllä superbasic, joten onneksi voin tarvittaessa syyttää kameraa jos kuvat ovat huonoja :) 

Kiirus olisi kahlata blogitkin läpi, en ole yhtään ehtinyt lukea ja olo on sen vuoksi ontto! Kesä on ollut kelien puolesta luokaton. Kukinta on reippaasti myöhässä sen vuoksi. Mutta heinäkuiset päivät ovat mielikuvissani aina kuumia ja aurinkoisia, niin täynnä elämää...valo on täydellinen, lämmin ja syleilevä.

Kuunliljapenger on nyt uhkeimmillaan kuunliljoja. Ovat niin tylsiä kasveja, mutta ovat kuitenin aika näppäriä kuihtuneiden sipulikukkien rumien varsien kätkijöinä. Tähän etualalle reunaan olen jatkanut pionipenkkiäni, pionit saavat tapella elintilastaan kuunliljojen kanssa. Joskus aiemmin istuttelin sekaan myös korkeita alliumeja, mutten oikein ole innostunut niistäkään, joten jotain muuta pitäisi keksiä...

Swensons red -viiniköynnös on rehevöitynyt vuosien saatossa

Kirsikkaluumu, tuo kuunliljapenkereen väripilkku. Alppikärhö on napannut siitä kiiinni ja asetellut haluamaansa muotoon

Joskus siemenestä kylvetyt tädykkeet ovat mitä sinisintä sineä, huikea väri

Keijunmekko on puolessa välissä sisäänkäyntiä. Yleensä juuri kun se on saanut verhottua molemmat pylväät, tulee ensipakkasen puraisu. Ah tätä pohjolan ilmastoa

Pylväshaapa on aika pridehenkinen tänä vuonna

Unelmani saavuttamattomuudesta ja yksityisyydestä elää: pergolan suuntaan on enää pieni kurkistusaukko Pallovaahteran, Rusotuomipihlajan, Sulkahernepuun ja alppikärhön välistä. Neilikat kukkivat parhaillaan ja Japaninvaahtera on aina yhtä tummanpunainen

Ruosteviini on myös kasvanut vuosien mittaa osittain katoksi pergolaan. On hyvin kaunis

Kukkalaatikosta putosi pohja. Onneksi Ikeasta löytyi mustaa pitsiä ja syntistä yöntummaa verbenaa lootaan

En muista ken hän on, mutta hyvältä näyttää ruusun tie. Talvehti ylös asti vihreänä

Ruusuntuoksua tarjoaa Duchesse de Nemours -pioni. On lempipionini sen tuikitavallisen Sarah Bernhardtin ohella. Kermankeltainen, pienehkö, hyvin kerrottu, hyväntuoksuinen, täydellinen! 

Juudaksenpuu on elpynyt ja nyt sitä koristaa tumman purppuraiset sydämet, on hyvin sievä. Talvenarka on hyvinkin, palelluttaa aina paljon oksiaan ja tänäkin keväänä lähti kasvuun hurjan myöhään pitkittyneiden pakkasten vuoksi. Tämä tulevaisuudesta ei kyllä tiedä jos pitkät talvet jatkuvat.  

Pallohortensiassa on pieniä kukkaryppäitä

Paraatipenkin keskivaiheilla, siinä epätyydyttävässä kohdassa, kukkii tähtiputket. Lajikenimeä en lähde edes arvailemaan, on sellainen mielikuva, että näitä viininpunaisia myydään tusinalla eri nimellä. Maasta on noussut myös vuosia sitten kylvetyt punaluppiot. Tässä kohdassa pitäisi olla punaista...Liljoja näkyy myös, miten jännittävää, en muista mitä istutin

Kasvihuoneeseen olin lykännyt kaupan päälle saamani liljansipulin. Huh kun on säpäkkä punainen

Paraatipenkin keskivaiheilla vasemmalta oikealle: Tähtiputkia, valkoista myskimalvaa, Kurjenpolvia, Rodgersia eli Valeangervo, Valkolatva (tuo tumma keskivaiheilla), edessä tummalehtistä maanpeittäjää Rentoakankaalia (niin ärsyttävä nimi!) ja limenvihreä on Poimulehti. Pian kun sinisyys lakastuu, alkaa punainen kausi palavanrakkauden ja verenpunaisten japaninhanhikkien myötä

Pakkomielle on saada jotain tummuutta mukaan, niin ja ruusuja. Istutin tänne siis Japaninvaahterankin. Ja sen vieressä kasvaa Madame Hardy -ruusu ja taustalla on hunajaruusu lykkefund, ne kukkivat pian

Taustalla on myös tummuutta tuomassa Royalty -koristeomena ja oikealla puolen pari tummaa Syyskimikki. Väreissä yritän sekoitusta tummaa purppuraa, valkoista ja vihreää

Kasvihuoneen luona on viime kesän tuotos minikukkapenkki, jossa on reunuksena Iisoppia, keskellä Ruusupioni, jonka alle kylvin viime kesänä kissankelloja ja Sinipellavaa valkoisena. Tässä tavoittelen jonkin sortin rappioromantiikkaa & villeyttä

Olen kuljeskellessani miettinyt istutustyyliäni ja tullut siihen tulokseen, että luonnonmukaisen villi sekaistutus miellyttää eniten. Värien pitäisi sointua yhteen ja mieluiten istutuksissani suosisin pitsimäisen keveitä kasveja ja vastavoimaksi jotain robustimpaa. Istutustyylini on siis tälläinen, tai on vuosien vieriessä mennyt siihen suuntaan. En ole varma onko se kovin kaunista (ainakaan ei tyylikästä) ja ujostelen hieman omaa tyyliäni. Ehkei se ole ihme, juuri lähipiirini ihminen katsahti kukkapenkkejäni ja lausuhti, että on kyllä aika sotkuisen näköistä. Olen muuten ollut aistivinani, että luonnonkukat olisivat muotia. Että omia valintoja säätelevät varmasti tiedostamattomat trendit yhtä lailla

Tälläinen suloinen tähtililjakin siellä kasvaa

Kissankellot ovat lapsuuteni lemppareita (ruukussa on kellarissa talvehtinut Syyssyrikkä)

Sillä välin paraatipenkissä on liikettä

Paljon hopeanhohtoa (Hopeamaruna, Silver scrolls -keijunkukka & Nukkapähkämö)

Hopeaa ja tuoksua: neilikoita, tässä Pispalan neito, kerrottu neilikka

 

Nämä pienet söpöset ovat mukamas napolinlaukkoja, mitä hieman epäilen, koska ovat vaaleanpunaisia. Yhdestä Keijunkukasta on tullut tosi punainen. Vihreät lehdet kuuluvat Syysvuokoille. Tässä penkissä on monet lempikukistani, syysvuokot, nukkapähkämö, neilikka jne. Värimaailman suhteen tavoittelen hopeaa, tummaa purppuraa ja lilaa. Pian sitä tule lisää kun ruusut avautuvat (Nuits de young-sammalruusu ja ranskanruusu Merveille)....homma on vielä vähän kesken tässä, pitäisi jatkaa penkkiä kohti leikkimökkiä. Saaripalstalta sain ihanaa Harmaaminttua, jonka istutin ruusujen viereen. Loppupäähän siirsin Helminukkajäkkärää & Villanukkajäkkärää. Näitä lajikenimiä saan muuten muistella nykyisin pitkään ennen kuin välähtää..lisää jännittävyyttä elämään tuo kun heitin keväällä kaikki kasvieni nimilaput roskiin ennen kuin olin kirjoittanut ne ylös...en vain halua, että yksityiselämäni on myös luetteloita, numeroita ja tilastoita. Pääsen toteuttamaan sitä puolta ihan riittävästi työelämässä. 

Penkin keskellä on tämä kääpiöperuukkipensas. Olen miettinyt puutarhani tulevaisuutta ja muutama asia on selkiytynyt. Ainakin se, että tahdon hiljalleen eroon kaikista kurjenpolvista, en pidä niistä lainkaan. Kuunliljojen elintilaa tulen yhä kaventamaan. Alppiruusut ei ole myöskään mieluisia, joten yhdestä jossain vaiheessa vielä eroon. Sen sijaan tahtoisin valkokukkaisen atsalean, mutta en ole vielä raaskinut ostaa, kun ovat niin kalliita. Kaariportteihin olen hieman koukussa, joten yhden lisää tahtoisin. Luonnonkukkien määrää puutarhassa lisäisin mieluusti. Tuoksuvia kasveja olisi ihana saada lisää puutarhaan. Ostoslistalla on tietysti vielä kirsikoita

Pikkuisen ruusuntuoksuakin on ilmassa...ranskanruusu Duchesse de Montebello. Rakastan näitä ruhtinatar -nimisiä kasveja, kuin myös viiniin liittyviä kasvin nimiä

Siitä puheen ollen, Heisiangervo Summer wine kukkii nyt juuri kauniisti. Kesäviini. 

Vaaleanpunaiset varjoliljat ovat lopettelemassa kukintaansa, ne muut erikoisvärisemmät eivät ole edes avautuneet vielä, odotan niitä niin...

Jasmikkeet aloittivat kukintansa hetki sitten, tämä on kerrottukukkainen Snowbelle, Kameliajasmike. Pihan perällä on myös Minnesota snowflake-lajike. Pitääkin käydä tsekkaamassa se. 

Impropenkkien satoa: kuivalle eteläpuolelle rakentelen kivikkokasvipenkkiä, tässä kasvaa erivärisiä ajuruohoja ja Tarhalaukkaneilikoita. Maa on kiveä ja hiekkaa

Tämä ihanuus kukki jo ohi. Single cherry -ruusu. Olipas se unelma, terälehdet kuin paperinohutta silkkiä ja väri kirsikanpunainen. Se supersuosittu Tove Jansson on tämän ja Poppiuksen risteymä muuten. Jotenkin vaikea ymmärtää miten kahdesta niin eri näköisestä ruususta tulee punainen! Tove on siis punainen siinä missä tämä on enemmän kirsikanpunainen. Nimi on nappivalinta, tuskin ruususta olisi muutoin tullut yhtä suosittu...muumimamma on niin helposti lähestyttävä. Single Cherry on alunperin skotlantilainen ruusu ja vanha kuin hauta (1899). 

Keski-ikäistymisen merkki: aurinkokennovalot ovat alkaneet kiinnostaa. Illan tullen ovat aika hienonnäköisiä paviljongissa. Väriä vaihtava timantti! Otin nämä kuvat eräänä iltana, kun puutarhassa jytisi Tuska -festareiden rokki. Pikkuisessa puutarhassa kuuluu yllättävän hyvin kaikki cityn ulkomusiikkikeikat. Hupia. 

Täällä mä oon niin kauan kun viimeisen kerran kaadun

Tiedättekö tuon mahtavan biisin? Reino Nordinin Antaudun...vaikka tuntuu olevan muuten aika pelle jätkä (päihdeautoiluista päätellen ainakin) niin biisi on kaunis. Mietin juuri tänään, että olisipa mukava lähteä tästä puutarhasta jalat edellä. Tuskin niin kuitenkaan käy, elämä muuttuu ja me vanhenemme...raihnaiset luut eivät kestä enää kiviportaita ja elämää kolmessa kerroksessa. Elämä on tässä ja nyt ja kuinka helppoa se onkaan kun on kesä. Juhannusviikko on alkamassa ja juhannusruusu on aloittanut kukintansa, oudosti tällä kertaa vaaleanpunaisena

Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut kärsimättömyyden pistoksia. Yritän muokata ison paraatikukkapenkin keskivaihetta ties kuinka monetta vuotta. Siitä ei ikinä tule kivannäköistä eivätkä kasvit tunnu viihtyvän. Taas kaivoin ja siirsin muutaman kasvin ja istutin juurakkoina keväällä ostetut Tähtiputket tyhjään koloon. Ja tietenkään juuri nyt ne eivät näytä miltään. Ehkä ensi kesänä saa pienen maistiaisen siitä miltä kokonaisuus näyttää. Vuosi on niin pitkä aika odottaa.

Puutarhassa on paviljongissa verhot heiluvat, kirsikka kasvaa...toivottavasti

..ja pylväisiin istutetut kärhöt kasvavat, kuten tämä Mary rose

Paraatipenkin kaarre on yhtä sotkua

Salaattia olisi, kun vain muistaisi hakea

Kylvökset kasvavat, vaikka meinasivat viikolla hukkua rankkasateisiin. Tässä on kaliforniantuliunikkoja, pompon-unikkoja, lupiineja & leukoijaa

Tuoksuköynnöskuusama aloitti kukinnan ja tuoksu hyökyy tuulenpuuskien mukana

Hassut Alliumit, osa on niin lyhyitä, että kätkeytyvät kuunliljojen sekaan ja osa taas korkeita hujoppeja. Niidenkin kukinta on lähes ohitse nyt, kuin myös tulppaanien, nyyh

Saunalta kiviportaita pitkin etupihalle, reitti jota tallaan usein kun ripustelen pyykkejä pergolassa (eilenkin 8 koneellista). Luonnonkivi on ikuinen, ei kulu vaikka tässä ottaa juoksuaskeleita...oikealla muurilla vielä sammalleimut ja valkokukkainen kivikkokilkka muurin rakosissa. Vasemmalla on Valkotäpläimiköitä ja Hopeatäpläpeippiä (joka ei leviä kuten toivoisin). Pensas on valkoinen kaarisyreeni ja sen vieressä Jasmike. Lisäksi tuijien ja pensaiden välissä kasvaa kolme kärhöä, Alba Luxurians, Lumikärhö ja puutarhani toinen Albina Plena. En edelleenkään ole minimalisti vaan tahdon, että on paljon kaikkea

Tämä Jalava on kasvanut jo hurjan suureksi, hihii. Toivoin niin, että saisin tähän ison puun, joka näkyisi kirjastohuoneen ikkunasta, mutta paikka on niin ahdas (naapurin talo vieressä) etten uskaltanut istuttaa...jalava tuli kuitenkin aivan itse ja on viidessä vuodessa kasvanut isoksi...pian ollaan pulassa 

Helmipensaan kukinta alkaa olla ohitse, se kukki kauan tänä vuonna...sen edessä kukkii (vasemmalla) valkokukkainen Tarhalaukkaneilikka. Keväällä istutin sen viereen samanlaisia vaaleanpunaisia.  Liuskekivien väliin olen istuttanut neilikoita ja ajuruohoja

Kuunliljapenger ja kiviportaat. Reunassa on pionipenkkini, jota jatkoin viime kesänä pidemmälle. Ostin aikoinaan yhden (!) Tähtiputken tuohon reunaan pionien eteen ja nyt niitä on siinä koko rivi. Ja kiviportaillakin. Uskomaton leviämisvoima, mutta onneksi rakastan tähtiputkia kovasti

Leikkimökin luona on syreenintuoksua (puistosyreeni)

Lisää tuoksua luvassa pian neilikoiden myötä, pulskaneilikka Pispalan neito on kuvassa

Leikkimökin katolla kaarisyreeni retkuilee

Kesällä en käy enää salaisessa lehdossa juurikaan, se on ryöpsähtänyt, mutta valo siellä on kaunis, puiden latvojen siilaama. Hyttyssyötiksi joutuu jos sinne menee. Olen kyllä enemmän aurinkoisen puutarhan ystävä kuin varjon, kannattaisi harkita siis tarkemmin kun istuttelee korkeita kasveja

Puutarhaystävältä saatu hempeä Lehtoängelmä

Tänä vuonna akileijoissa on paljon tummaa liilaa

Yksi lempisipulikukistani on Sarjatähdikki, sillä on ulkoa vihreäkuvioiset kukat

Ruohonleikkuu sujuu meillä lapsityövoimalla, yleensä juosten. Nurmikkohan on etupäässä rikkaruohoja ja sammalta. Rinnetontti on sinänsä näppärä retroruohonleikkurin kanssa: juoksee vaan täysillä alamäkeen ja homma hoituu kuin itsekseen. Naapurit eivät varmaan arvosta ruosteesta kiljuvaa manuaalimasiina, mutta toisaalta minäkään en pidä heidän pörisevistä ruohonleikkureistaan, joten aika tasoissa ollaan

Saniaiset ja tähdikit sisäänkäynnin luona

Vaaleanpunainen Mantelikirsikka kukkii sittenkin, en ollut huomannut...Prunus glandulosa rosea plena

Pariisissa tänään: hopeanhohtoa & lilaa

Hempukoita akileijoja

Syreenejä kukoistuksensa huipussa: vaaleanpunainen Moskovan kaunotar ja valkoinen Madame Lemoine, kerrottuja kumpainenkin

Selvästi harvempikukintoisempi ja suomalaishenkisempi, mutta omalla tavallaan kaunis...Holger -syreeni

Tänään totesin olevani surkea puutarhuri ja hieman masennuin. Ötökät ja rikkaruohot ovat vallanneet koko pläntin enkä voi niille mitään. Ei riitä taidot, aika eikä energia. Alkukesän kuherruskuukausi puutarhan kanssa on selvästi ohitse. Ehkä se vanhainkoti kerrostalossa on sitten ihan hyvä idea. Onkohan vanhainkodeissa parvekkeita? Kaikissa blogeissa on täydellisen kauniita puutarhoja joihin verratutna oma tuntuu lähinnä kaatopaikalta. Kaiken negatiivisen fiilistelyn lisäksi postimies oli taas viikolla ajanut toisen kauhurinteen muussiksi, sinne katkesi Purppuraheisiangervot, auto kuopi mukanaan vihdoinkin rinteeseen kauniisti levittyneen suikerovihman ja muut istutukset. Ja tämä oli jo toinen kertaa...että onko tässä mitään järkeä. Miten postimies pystyy ajamaan pystysuoraa rinnettä ylös, on todellinen arvoitus. Lisäksi juuri nyt tuntuu, ettei se loma ala koskaan. Tekopositiivisuus on ainakin tänään out. Onneksi on olemassa sellainen ihastuttava vanhempi täti-ihminen nimeltään neiti Marple❤