Mietteitä, siemeniä & vuoden ensimmäinen pihakierros

Varoitus pitkistä jorinoista heti kärkeen. Olen nauttinut näsiän kukinnasta maljakossa, oksa oli repeytynyt irti lumen painosta. 

On ollut hetkittäin runsaasti lunta, ja välillä aivan lumetonta. Kuvassa mustarastas istuu pylväshaavassa kuistin edustalla tammikuisten auringonsäteiden syleilyssä. 

Vuoden vaihtuessa on terveellistä pohtia hieman omaa elämäänsä & puutarhasuhdetta. Vuosi 2023 on käynnissä. 

Olen aina halunnut pienen ja vaatimattoman elämän. Rauhallisen, omannäköisen. Olen yrittänyt elää elämäni niin, ettei omatunto kolkuta. Ekologisesti ja muiden elämää ja valintoja kunnioittaen. Se ei ole aina ihan helppoa ja epämukavaakin se on. Olen ollut 6-vuotiaasta kasvissyöjä, en matkusta ulkomailla juuri koskaan, käytän julkista liikennettä, kierrätän. Meillä ei ole kesämökkiä ja vain puusaunakin on. Olen valinnut työn, jonka tarkoituksena on yhteiskunnallinen hyvä eikä voitonmaksimointi. En pyri kerryttämään rahavarantoja, mutta yritän tulla palkallani toimeen elämällä säästeliäästi (tällä hetkellä hiton vaikeaa).  Päivän päättyessä haluan voida katsoa itseäni peilistä ja todeta, että pystyn kohtaamaan peilissä näkyvän tyypin. Joinain päivinä koen onnistuvani, toisinaan taas en. Pyrkimys jatkuu. Elämä on täynnä valintoja. 

Vuosi 2022 opetti paljon ja tietysti parhaimmat opetukset saa muilta ihmisiltä. Vuosi oli rankka ja työteliäs. Vuoden lopussa pidin itselleni pienen puhuttelun. Olen todella kiitollinen, että kohtasin ihmisiä, joilta opin irti päästämisen jaloa taitoa ja kykyä karistaa nopeasti vastoinkäymisten painoa olalta. Siis ihaillen olen seurannut ja yrittänyt itsekin omaksua. Elämä on matka ja aina on mahdollista kehittyä ihmisenä jos niin tahtoo, mutta se vaatii paljon työtä. Toisin sanoen; opettelen rennompaa elämänasennetta. Olisi hienoa jos oppisi olemaan murehtimatta turhia. Haluan kohdella muita hyvin. Me ihmiset olemme hyvin erilaisia. Keskityn yritykseen ymmärtää arvostelemisen sijasta. Työelämä on nykyään paljon raaempaa kuin ennen ja kuluttaa runsaasti voimavaroja. Jaksaminen on hetkittäin kortilla ja uuvuttaa, pitää tarkasti pohtia omia rajojaan ja asettaa niitä. Tarkkailen ihmisiä, jotka pärjäävät työkulttuurissamme ja opin sieltä uusia tapoja toimia.

Samat jutut koskevat puutarhaa. Olen toivonut tosi pientä ja ei-prameaa puutarhaa. Nyt minulla on oma pieni koelabrani, jossa voin kokeilla kasvattaa erilaisia kasveja. Pieni, vaatimaton ja luonnollinen on ihanteeni. Salainen ja suljettu puutarha haaveeni. Runsaus viehättää. Minua ei kiinnosta vyöhykkeet tai neliöt, olen mielelläni tietämätön niistä. Unelmakasvejani ovat yhä kirsikat, pensaat & puut. Puutarhassa pyrin elämään ekologisesti, en käytä myrkkyjä, välttelen keinolannoitteita, kastelen vain sadevedellä, istutan mehiläisystävällisiä kasveja jne. Tuhlaan kasveihin, mistä koen morkkista. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Juuri nyt koitan olla murehtimatta talvituhoja ja keskityn kevään hykerryttävään odotukseen. Asiat eivät ole niin vakavia, elämä jatkuu ainakin toistaiseksi. Onneksi omasta puutarhasta voi tehdä just sellaisen kun haluaa ja pystyy eikä kenenkään tarvitse pitää siitä tai valitusta tyylistä (jos sellainen on). Vielä pienempi puutarha olisi oikeastaan se optimiratkaisu. Mutta näillä mennään mitä on nyt saatavilla. 

Tulevan kesän puutarhan unelmajuttujani:

-kasvattaa kirsikkatomaatteja ja minipaprikoita kasvihuoneessa

-istuttaa leikattavia pensasaitoja

-tehdä paviljongin liuskekivipatio loppuun ja istuttaa kivien lomaan tuoksuvia kasveja yms.

-leikata muotoon puutarhassa kasvavia kasveja

Ja siinäpä se olikin. Talvi on ollut taas niin pitkääh. Kirjoitan muistiin siemenjuttuja. 

Siemenet 2023

vihannekset

• kirsikkatomaatteja Indigo rose, Sunpeach & Red cherry
• salaattia Little gem
• hernettä Kelvedon wonder
• valkoisia ahomansikoita Tubby white

kesäkukat

• auringonkukkia Procut Plum ja Russian Giant
• Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile 'Mystery Rose' (kiinalainen lemmikki)

perennat

• Sinipiikkiputkea Eryngium planum 'Silver Salentino' 
• Rohtopäivänhattu Echinacea pallida 'Hula Dancer' 
• Illakko Hesperis matronalis Mix
• Valkoinen Näsiä Daphne mezereum Alba

Köynnökset

• tuoksuherneet Romeo, Juliet & April in Paris 
• monivuotinen ruusunätkelmä Pearl mix (näistäkin osa vanhentuneita, joten itämistä saa jännittää)
• kelloköynnös Alba

Osa siemenistä on aika vanhoja, itävyyttä saa jännittää. Pussimäärä itselläni keväisin on maksimissaan 10. Kesällä 5. Rajoittaminen on vaikeaa, mutta tarpeellista (oikeasti olen kauhuissani siementen hinnoista ja pyrin ostamaan edullisista paikoista siemenet). Kastelen vain sadevedellä ja puutarhani on pieni. Meidän rinneprojektille ei löytynyt tekijää ja rahatkin menivät kattoremppaan, joten elämä kauhurinteen kanssa jatkuu vuodesta 2008. Taisi olla ensimmäisiä kirjoituksiani tänne. Mikään ei siltä osin ole juuri muuttunut, mutta onneksi joitain kasveja olen saanut juurtumaan rinteeseen. Naapuri oli aika kiva, kun sanoi, että ilahtuu sen nähdessään. 

Tässä kirjoituksessa on kuvia vastapuhjenneista lehdistä keväällä, yksi vuoden kohokohdista. Sitä odotan tällä hetkellä taas eniten. 

Pylväshaapaan on avautuneet pronssinväriset tuoreet lehdet, samaan aikaan Isotuomipihlaja jo kukkii. Kauneinta puutarhassa on mielestäni kukkivat puut ja pensaat. 

Onnenpensas kukkii keltaisenaan, Walkerinhernepensaaseen on puhjennut vaaleanvihreät kauniit lehdet ja taustalla näkyy haapapuiden pronssinsävyä. 

Istutin pergolaan pienen rusokirsikan nojalleen säleikköön. Useimmat puistani ovat istutushetkellä ihan pieniä. Tämä idea on taas verrattain outo, mutta jännityksellä seuraan onnistuuko. 

Koristekirsikka Kanzan ja kukkanuppujen odotus. Lehdet ovat pronssinsävyiset keväällä, mutta muuttuvat tummanvihreiksi kesän kuluessa. Tässä suojaisessa pergolakäytävässä se suostuu kukkimaan, tuulisella puolella ei. 

Tontilla kasvaa alun perin ilmeisesti vuorijalavaa ja taimia tupsahtelee sinne tänne. Upea isokokoinen puu. 

Tuomipihlajat ovat niin ihania...vasemmalla pronssinsävyinen rusotuomipihlaja, etualalla isotuomipihlaja. Kivikossa alla verijapaninvaahtera ja keltalehtinen happomarja. 

Verivaahtera, jonka takana naapurin ihastuttava vanha tammi, joka on lintujen ja oravien suursuosikki.

Punalehtinen peikonpähkinä on kasvanut pitkään kivikossa, se on niin upea. Ihmettelen, että se on pärjännyt rutikuivassa kivikossa, jossa ei ole maata nimeksikään.

Pienikokoinen pallovaahtera ei ole oikein kasvanut, mutta on ylisöpö lehteen puhjetessaan. Halusin syksyllä siirtää tämän parempaan multaan pihan perälle ja sen tein. Tässä on vain soraa, mutta onneksi tuomipihlajat menestyvät hyvin. Vaahteralle paikka oli selvästi liian vaativa. 

Mustaselja Black Lace on upea ilmestys jo keväällä. 

Rutikuivassa kivikossa jaksaa myös Japaninverivaahtera Dissectum Garnet. On kyllä niin ihana kasvi.

Paraatinpenkissä on toinen japanilainen. 

Kuvissa esiintyvä kasvi on jännittävä, koska se on jonkin koristeomenoitteni siementaimi. On niin kiva seurata, kun alku on hujahtanut pätkästä puolitoistametriseksi. Kukinta tulee olemaan todellinen jännitysmomentti ja showstopper. Ajatella jos taimi on vaikkapa risteymä ja kokonaan uusi lajike. Täällä kun kasvaa useita koristeomenoita lähekkäin toisiaan. 

Tänä sesonkina aion pureutua etupuolen ehostamiseen. En ole vuosiin tehnyt sille juuri mitään, kun odottelin piharemppaa. Nyt kun sitä ei tulekaan niin on keksittävä jotain muuta.

Loput kuvat ovatkin tämänpäiväiseltä pihakierrokselta. Eilen oli vielä lumetonta, mutta yöllä oli satanut kerros lunta. Pitkään aikaan en ole tutkaillut puutarhaa ollenkaan. 

Niin leutoa on ollut, että syyskrookukset vielä nousevat kukkaan lumen seasta.

Näsiä on avannut muutamia kukkia puutarhassakin. 

Kasvihuoneesta on karkaamassa pitkä liaani murattia (Hedera hibernica) jostain lasin raosta. Muratti kasvaa kasvihuoneessa maahan istutettuna.

Veripyökki on upea ilmestys keväisinä auringonpaistepäivinä. Pitää tiukasti kiinni pronssinruskeista lehdistään, kunnes uudet puhkeavat myöhään keväällä. Niin kaunis. 

   

Peikonpähkinä on kerrankin juuri sellainen, kun istuttaessa haaveilin. Kauniit käppyräoksat ovat ihailtavissa vain silloin kun lumenmäärä on vähäinen.

Yritin saada pieniä tulppaaneja kukkimaan jouluksi, mutta näköjään kukkivat mieluummin helmikuussa. Kasvatin tulppaanit sisätiloissa enkä noudattanut ohjetta (laita jääkaappiin/kylmään). Kukkivat näemmä silti. 

Ilahduin kovasti, kun löysin lämpimästä paviljongista ensimmäisen avautuneen lumikellon. Miten söpö. Istutin sipulit syksyllä, tässä ei ennestään ollutkaan lumikelloja. Muut olivat vielä nupulla, mutta jostain syystä tämä yksi kukka on riehaantunut. Olisiko aurinkoinen paikka? Kasvaa japaninstoraksin juurella. 

Samalla tarkistin kirsikoiden tilanteen. Joitain kuivia oksia näytti olevan, mutta ainakin tämä pieni syyskirsikka (prunus autumnalis rosea) näytti hyvältä. Pullistuneita nuppuja. Viime syksynä se kukki muutamalla kukkasella. 

Lumen alta pilkistää krookuksia.

Ihana näitä pikkuisia on katsella, paviljongissa kasvavat. 

Löysin Plantusta kympillä ison palloksi leikatun puksipuun, jonka istutan sitten myöhemmin puutarhaan (jos on elossa vielä).

Ajattelin olla tosi säästäväinen ja ostin siemenet Tokmannista ja taidan jättää kesäkukkaruukutkin tyhjilleen tai kylvää niihin jotain siemenjämiä. Muutoinkin olen halunnut vähentää ruukkupuutarhan määrää, kun se tuntuu ihan turhalta touhulta. Kesä on niin yltiöpäisen lyhyt. Lumi sataa, sulaa pois, sataa uudelleen ja sulaa pois. Näin on ollut viime aikoina. Olisin ihan valmis kevääseen. Talitintit kuitenkin laulaa ja muutamia auringonsäteitä eksyy jo puutarhaan. Uskaltaisiko jo toivoa, että olemme voiton puolella...?

𝙺𝚞𝚔𝚔𝚒𝚟𝚊 𝚙𝚊𝚟𝚒𝚕𝚓𝚘𝚗𝚔𝚒

Aihe on kulunut, mutta intoilen kukkivasta paviljongistani. Kuten moni tässä vaiheessa, odotan hulluna kevättä.  Odotan erityisesti, että voin puuhailla paviljongin kimpussa. Syksyllä istutin sinne vielä yhden alepensaan, helmipensaan. 

Lisäksi aloitimme tehdä liuskekivistä "lattiaa". Homma jäi kesken, koska kivimyymälä oli auki vain virka-aikana. Keväällä jatkuu. Kivien väleihin tahdon luonnonmukaisuutta, eli kukkia. Mieluiten tuoksuvia. Jotenkin tästä projektista on vahva fiilis, että siitä tulee kaunis. Ja projekti on todella hidas; teen tätä joka vuosi hieman. On huojentavaa, kun asiat rakentuvat päällekkäin, lomittain & oikeaa ratkaisua hakien. 

Pikakertauksena; Clas Ohlsonin rautainen paviljonki on hankittu yli kymmenen vuotta sitten alesta. On kestänyt yllättävän hyvin säänvaihtelut. Aluksi istutin pylväisiin köynnöksiä, minkä jälkeen kukkivia pensaita ja puita. Kirsikoita on monta. Yksi katoksi taivuteltava Prunus accolade ja toinen vartettu pieni. 

Paljon olen istutellut kirsikoita, kuten tämän Prunus tomentosa 'Lumikki'. Olen tästä aiemminkin kirjoitellut, mutten jaksa etsiä tietoa. Kuitenkin maailmalla kulkee lisänimen "snovit" (skandinaviska snövit) kanssa. Syötäviä valkoisia kirsikoita tekee ja korkeutta korkeintaan pari metriä. Minulla ei vielä ole tehnyt kirsikoita, vaikka väitetään olevan itsepölytteinen. 

Paviljongissa kasvaa vain kauniita kasveja, kuten helmipensas. Ostin toisen syysalesta. 

Maantasalla kasvaa valkoista scillaa & posliinihyasinttia (kuvassa). Viime keväänä kylvin siemenestä valkoisia kaunokaisia (Bellis perennis), jotka itivät häkellyttävän hyvin ja paviljongissa kasvaa nyt varmaan satakunta belliksen taimea. 

Clematis viticella Etoile Violette on kaunis (viinikärhö).

Clematis viticella Mary Rose tumman ametistin värisine kukkineen, viinikärhö tämäkin.

Clematis integrifolia Heather Hershell (kellokärhö) nuokkuvine kukkineen.

Joku kärhöistä kuoli viime talvena (en ole varma mikä), samoin useampi ruusunätkelmistä, joten tilalle tuli upea isokukkainen loistokärhö Clematis Beautiful Bride.

Ihanista ruusunätkelmistä osa menehtyi ja kylvin jo uudet viime kesänä ja istutin samaan paikkaan - ei pidä antaa periksi. 

Istutin paviljonkiin ranskalaisia tulppaaneja ja korkeavartisina olivat upeita. Lajikkeista löytyy Avignon, Dordogne & Menton. Tänä keväänä näkee miten hyvin lajikkeet uusivat kukintansa. 

Paviljongin olisi tarkoitus on yksityinen pieni keidas, jossa istuessa voi ihastella ympärillä levittäytyvää puutarhaa.

Syksyllä siirsin paviljonkiin vielä pienet sirotuomipihlajat (ballerina ja tavallinen versio), jotka kasvoivat muutenkin huonoissa paikoissa. Samoin itsekseen kylväytyneen tumman koristeomenan. 

Olen istuttanut paviljonkiin myös aarteita; Japaninstoraksi Pink Chimesin

Lisäksi paviljongissa kiipeilee kaksi viiniköynnöstä. 

Työstän paikkaa, jotta se olisi kaikkina vuodenaikoina mielenkiintoinen & tunnelmallinen. Varhain keväällä on paljasta, viherrys on vasta syntymässä. 

Paviljonki on keskeinen paikka pikkuisessa puutarhassa. Aurinkoinen ja lämmin.

Keväällä siellä istuessa voi tutkia paraatikukkapenkkiäni, josta putkahtelee sipulikukkia.

Kesällä on vehreää ja vihreää, runsastakin. Vasemmalta oikealle: prunus avium (kiitos Saila!), prunus accolade, exohorda racemosa, prunus sargentii, styrax japonica & vartettu prunus accolade.

Onneksi täällä viihtyvät perhoset.

Syksyllä on ihanaa istua viinirypäleiden alla ahmimassa viimeisiä lämmittäviä auringonsäteitä. 

Syksyllä värit syvenevät ja ruska leiskuu. 

Seison penkereellä ja ihmettelen ruskaa. Etualalla vasemmalla on upealehtinen Taikapähkinä. 

Lumikki on syksyllä söpö.

Rusokirsikka punertuu. Tämä on vielä pieni. 

Penkereeltä on kätketyt näkymät paviljonkiin. Etualalla Laikkukirjokanukka. Paviljongissa katoksi on muodostumassa kärhöjen, viiniköynnösten ja koristekirsikoiden taivuteltujen oksien sekamelska. 

Kuiva kesä, nurmikko on palanut karrelle. Lehdet alkaneet putoilla koivusta. 

Liuskekivet 💗

Tässä mallailen innoissani liuskekiviä ja pohdin pitäisikö keskelle hankkia isompia xl-kokoisia?

Ihastelen upeaa uutta myrttikuusamaa, jonka kuvanoton jälkeen leikkasin muotoon ja istutin alle myrkkyliljoja ja krookuksia. Etualalla japaninkellovaivero, jonka istutin atsaleojen kanssa varjopenkkiin.

Keväällä hankittu uusi kirsikka Prunus Incisa Oshidori on tässä, samoin siirretty sirotuomipihlaja ja helmipensas. Kirsikoilla on niin kauniita syysvärejä..

Japaninkääpiökirsikka taimistolla sellaisena, kun sen ostin. 

Kirsikat ovat aikaisina kukkijoina valtavan tärkeitä mehiläisille, kuten kuvasta näkyy. Usein kirsikat kukkivat niin varhain, että kukkijoista on muutoin pulaa. Tälläinen oli paviljongin vuosi ❤