Muistin taas miksi rakastan syyskuuta. Sää vaihtelee lämmittävästä auringonpaisteesta vihmovaan sateeseen ja valo on kovin kaunis. Sipulikukkatilausta odottelen saapuvaksi, tehty pari viikkoa sitten perinteiseen tapaan Korpikangas-Siemeneltä. Ensi keväänä pihassamme (toivottavasti) liekehtii; mustia, oransseja ja punaisia tulppaaneita ainakin. Raaka istutustyö on vielä edessäpäin, maa on kivikovaa ja täynnä sieniä syyssateiden jäljiltä. Ajelin nurmikon viikonloppuna ja nyt peittää sienisalaatti maanpinnan. Vielä kerran täytyisi pyörähtää taimistojen valikoimaa tutkimassa ennen piiiitkää talvea.
Tähkäkimikki Brunette Syyshortensian & valkoisen Punatähkän seurassa
Etananhidas Piippuköynnös kasvoi tänä kesänä 10 cm, samoin viime...
Avomaan kurkkuja, parvekelaatikossa kasvatettuja, hirmuisen hyviä!
Kivikko alkaa rönsyillä toivotusti hieman yli reunojen. Eturivissä vasemmalta oikealle, Vuorineilikkaa, Sammalleimua, takarivissä Palloesikko, Kollinkäpälä, Sinikataja Blue Star ja Höyhenheinä Stipa pennata.
Todellinen kaunotar; Jalokello Fuji Pink
Siis tuo sermi on ihan mahtava. Mustaa taustaa vasten villiviinin vihreys on aivan omaa luokkaansa. Nuo avomaankurkut ovat tosiaan herkullisia, täytyy laittaa ensi vuonna.
VastaaPoistaKiitos Maria ystäväiseni!!
VastaaPoista