Tunnustuksia ja hidasta kevättä

Ensimmäiset krookukset! Happy! Jeanne D´arc -lajiketta...
Avautuivat viime viikonloppuna, tänä viikonloppuna sataakin lunta joten ovat visusti supussa.



Ihanaa, Dahlia Arabian Mystery (tummanpunainen) on lähtenyt kasvuun. Ihan ensimmäistä kertaa dahlioita kasvattelen...



Tavallista paprikaa, niin hyvää ruisleivän päällä, siis jos satoa tästä joskus saadaan




Työpaikkakukkani palasi vuosien jälkeen kotiin. En raaskinutkaan enää viedä kukkasta uuteen paikkaan. Jotenkin herkkää tuo tummuus yhdistettynä hennon liloihin kukkiin.



Ihanaakin ihanammat uudet röpelöiset orvokit, orvokkeja on nyt kukkalaatikot täynnä, tuntuu hyvältä.

Sitten tunnustuksiin. Olenpa todella onnekas, olen saanut peräti kaksi tunnustusta! Täytyypä vastata tähän hurmaavaan haasteeseen minkä sain Marialta, Marietalta ja Lauralta, suuret kiitokset teille kaikille, olen todella iloinen!




Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

Synnyin 70-luvulla Espoolaiseen siirtolapuutarhaan - se selittänee kaiken. Kaikki tietävät, että ne mökit ovat aika pieniä ja elämä siirtyy kuin vaivihkaa sinne ulos pihamaalle ja viereiseen metsään. Omenapuut, marjapensaat, kukat, koivut, pionit, humalaköynnökset, kostea nurmikko varpaiden alla kesäaamuisin, boheemi meno, keinuttelu peiton alla räikeässä retrokeinussa kesälomalla...opettajalle viety luonnonkukkakimppu hikisissä käsissä, keltaisia kulleroita, lemmikkejä ja pioneita...näistä aineksista ehkä syntyy puutarhassa viihtyvä ihminen?

Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Rakastan eniten koristeomenapuita...tätä ei voi järjellä selittää, ylistän niiden muotoa & ylenpalttista kukintaa, kauniita nimiä, jotka kuulostavat runoilta korvissani; Tumma Kaunotar, Ramona, Erstaan paratiisi, Kirjailija, Kuohu, Ranetka Purpurovaja, Aamurusko...purppuraiset kukinnot tai valkoiset, yhtä kauniita molemmat. Jos olisin rikas ja piha olisi isompi, ostaisin kaikki lajit ja istuttaisin ne...mutta luulen, että olen niin hullu,että siltikin ostan vielä elämäni aikana ne kaikki tähän postimerkin kokoiseen pihaan ja kuljen siellä alla ryömien kuin mato :)

Mikä on puutarhafilosofiasi?

Hmm, erittäin vaikea kysymys...luulen, että se kallistuu salaisen puutarhan suuntaan, toivon, että puutarhani on piilopaikka, hitusen villi, mutta kaunis ja esteettinen elämys toivottavasti myös muille. Että kaikkialla olisi jotain kaunista katsottavaa ja mieluusti myös koskettavaa, eläimillekin..kovasti toivon sitä, että puutarhassa ihmiset olisivat onnellisia...eli kai aika perinteinen kuva paratiisista?

Sellaisissa stailatuissa ja kurinalaisissa pihoissa en oikein viihdy pidempään. Mutta tykkään kyllä hirveästi sekä maalais- että kaupunkipuutarhoista, kummatkin ovat niin kauniita omalla tavallaan. Kaupungissa pilkahdus vihreää kiven keskellä tuntuu joskus samalta kuin aavikolla näkisi lähteen. Rakastan kaikkea elävää & kasvavaa, lapsia, taimia, eläimiä...puutarha on rakkaus.

Ja vielä kymmenen hyvän mielen asiaa:

1) Pienet poikani - parasta mitä minulle on tapahtunut

2) Ystävät - ilman niitä olisin todella yksinäinen

3) Herkut - erityisesti suklaa ja karkit

4) Puut ja kukat, kumpaakaan ilman en haluaisi elää

5) Metsä - paikka jossa rauhoitun aina

6) Kauneus - ihmisissä, asioissa, tavaroissa

7) Läheisyys - ne pienet hetket jolloin tuntee olevansa toista lähellä

8) Nauru - ilman huumoria arki olisi raskasta

9) Sauna - ikuisena vilukissana ainoa paikka, jossa on lämmin

10) Musiikki - tunnetiloihin, iloon, suruun & muuten vain

Ulkona tuulee ja sataa räntää, mutta kyllä puutarhaihminen on iloinen kun taimimyymälät vihdoin avautuvat ja kotiin jaetaan puutarhaesitteitä....