lauantai 6. lokakuuta 2012

Kalpeaa




 
Syysmyrkkyliljan läpikuultavaa kauneutta

On kalpeaa, haaleaa lilaa, kylmiä sävyjä...vastaparina leiskuvia värejä, poltettua oranssia...Tänään on haravoitu kauan ja hartaasti. Pidän näistä hitaista syysviikonlopuista kun oikeasti ehtii nauttimaan ulkoilmasta. Syystoimet ovat muutoin hyvällä tolalla, osa kukkasipuleista
Kaipailen kasvihankintoja..toivoin, että olisi saanut edes jonkun haavekasveistani tänä vuonna. Eipä löytynyt Höyhenpensasta, ei Rusopäivänliljaa eikä yhtään puuta. Ylipäätään uusia kasveja ei ole. Tuntuu jotenkin haikealta. Eipä ole tullut juurikaan käytyä edes taimistolla kun ne vaatisivat auton. Ehkäpä ensi keväänä on tähän abstinenssiin tilattava jostain paketti :)


 
Kimikin valkoinen kukinto, niitä harvoja näin myöhään kukkivia

   Sisällä on huojentavaa tunnelmoida kynttilänvalossa kun ulkona sataa ja tuulee



Siemenkylvöjä; Kivikkotörmäkukka Scabiosa, viehättävä, näitä lisää ehdottomasti!


Hattarantuoksuinen Katsura hetkeä ennen leiskuvaa punaa ja lehtien pudottamista

 
Kivikossa on värejä, kellanpunertava Happomarjapensas on nimeltään Golden torch, aika osuva nimi, parina Japaninvaahtera Dissectum Garnet, liuskamaiset lehdet. Ensimmäisenä talvena tärvelsin sen heti lapiolla poikki, meneehän se näin maanpeitekasvinakin jotenkin (saman tein muuten toiselle suosikilleni Kirsikka Kanzanille)




3 kommenttia:

  1. Noita japaninvaahteroita syysasussaan olen ihaillut jossain toisessakin blogissa, se olisi aika kaunis ja siro kasvi puutarhaan. Hmm... :)

    Vai olet haravoinut, teillä taitaa olla vähän eri ilmanala siellä kuin täällä. Hyvä kun oma pää on pysynyt kiinni kaulassa, niin kovaa on tuullut ja niskaan on ryöpsähdellyt kovia sadekuuroja.

    VastaaPoista
  2. Etelässä on tosiaan tänään ollut hienokin keli, vaikkakin tuulinen välillä. Ihanat kuvat, syysmyrkkyliljassa on jotain niin huikeaa, ehkä juuri tuo violetti, kun kaikki muu alkaa olla lämpimän sävyistä, se on jotenkin niin raju kaikkien syysvärien keskellä, siis positiivisesti raju!
    Se on minustakin juuri niin, että aina syksy tulee ennen kuin on ehtinyt saada valmiiksi tai edes aloittamaankaan kaikkia niitä projekteja joita kuvitteli tekevänsä. Vuoden pariin viimeiseen kuukauteen kun ei kannata juuri toivoa laittaa, on niin pimeää, päivät lyhenee koko ajan ja monille ulkohommille liian kylmääkin. Onneksi on aina uusi vuosi ja uudet kujeet.

    VastaaPoista
  3. Minä enole kyllä päässyt ottamaan pihaan varisseita lehtiä, kun sataa ihan yhtenään. Mutta kyllä niitä poutapäiviä vielä tulee. Uskon niin. Ainahan voi sytyttää kynttilöitä sisälle ja tunnelmoida siellä, kuten sinä olet tehnyt.

    VastaaPoista