maanantai 7. lokakuuta 2013

Hentoja uusia pensaita

 
Japaninvaahteran ja Päivänliljojen syysväritystä kivikossa
 
 
 
 
Köynnöshortensian kultaa
 
 
Kuunliljat muuttuvat ällöttäväksi limaksi
 
 
Japaninvaahteran tulenpuna ja Onnenpensaan lime, kivi on singeliä, pidän todella tuosta singelistä
 
 
Synttärilahjaksi siskolta saatu Pensaskirsikka Kirsa, hento kuin mikä, istutin sen samaan riviin Suklaakirsikan viereen. Kasveista saa eniten iloa lahjoina, on ihana ajatella lahjanantajaa aina kun ihailee lahjaansa
 
 
Mielenkiintoinen kokeilu on sen sijaan Pallokerrian istuttaminen kivikkoon, ei mitään käsitystä vielä selviääkö talvesta. En edes tiedä onko jänisten suosikki. Toivon, että jaksaisi talven yli. Hennon huitulainen tämäkin.
 
 
Myöhäissyksyn viimeisiä kukkakimppuja puutarhasta, astereita siemensekoituksesta, piti kyllä olla mustavalkoisia...
 
 
Ruusunätkelmäkimppu ikkunalaudalla
 
 
Rusokirsikka leimahti liekkeihin vihdoin, kaaressa Kultahumala. Vähän rikki tuo gothic arc, mutten yllä tuonne
 
 
Pilvikirsikan maltillisempi oranssisempi punerrus
 
On kyllä hieman ihmettelevä olotila, mitä nyt...?
Pian talvi laskeutuu ylle eikä voi enää touhuta puutarhassa. Ei poimia kukkia maljakkoon. Ei istua keinuttelemassa puutarhakeinussa. Sipulikukat on istutettu ja nyt pitää vain odottaa. Ja pitkään, puoli vuotta. Hui. Vanhastaan tiedän, että jouluun jaksan, mutta sitten alkaa raskas ja uuvuttava odotus. Mieluusti otan vinkkejä vastaan miten selvitä talvesta ja millä sivuilla kannattaa pyöriä...

6 kommenttia:

  1. Minäkin olen harrastanut tuota kasvien viemistä lahjaksi, niin tupaantuliaisiin kuin synttäreillekin;)

    VastaaPoista
  2. Voi että, tosiaankin. Tuota ei moni tajua, että tässä tosiaan menee puoli vuotta epäpuutarhuroidessa. Talven, sisällä oleilun ja joulun ystävät eivät sitä ankeutta jotenkin ymmärrä. Onkin lohduttavaa, vaikka se ei sinua lohdutakaan, kuulla, ettei ole tämän ahdistuksen kanssa yksin.
    Ihania värejä! Tämä ruskakausi saisi kestää kolme kuukautta. Sitten tulisi tammikuu, jolloin maa olisi kuurassa aamuisin ja olisi sellaista kauniin huurteista. Ja lumikellot aloittaisivat kevään helmikuussa... jos ilmasto lämpenee, ehkä tähän päästään ;-)
    Näyttää samanlaiselta gothic kaarelta kuin minulla. Etkö yllä tuolin kanssa? Huollan (ja kokosin) omani tuolin avulla.
    On tosiaan ihanaa saada kasvilahja, tai muuten vain annettu taimi, siemenkasvatus tai jakopala, josta tulee aina sen antaja mieleen!
    Hitsit olen kade noista ihanan limaisista kuunliljoista. Meillä ne eivät ehdi koskaan kellastua tuollaisiksi ihanan sulaneen näköisiksi, kun peurat syövät ne. Niiden paikalla on nyt rivi viisisenttisiä tappeja. Grr!

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä, puu on mitä ihanin lahja. Mahtavia syysvärejä, tulenpunainen kertakaikkiaan tuo japaninvaahtera (omani on jo valitettavasti sisällä kellarissa).

    VastaaPoista
  4. Hienoja, syksyisiä kuvia! Voit talvikuukausina suunnitella tulevan kesän tekemisiä ja käydä läpi menneen kesän kuvia omassa ja toisten blogeissa. Itse tykkään kyllä myös talvesta.

    VastaaPoista
  5. Apua, taaskaan mun vastaus ei näy vaikka mielestäni vastasin...

    Pioni, hienoja lahjoja ne kasvilahjat, upeaa

    Saila, kiitos kanssakärsijälle! Teillä on ne mokomat peurat, meilläkin naapurissa pupeltavat kaiken mutta täällä niitä ei näy. Tuo kohta on niin kiikkerä ettei uskalla tuolille kavuta, pitää löytää suomen pisin ihminen..

    Pivi, oo, kellaritalvetus olisikin parempi idea varmasti. Olen vaan niin laiska etten jaksa.

    Kiitos Vilma nikseistä!

    Kiitos Maarit!!

    VastaaPoista