Valkoisia liljatulppaaneja ja narsisseja, toisessa kuvassa valkoinen Punatähkä, Poimulehteä ja Syyskimikki.
Betonimuuriin olen kiintynyt todella, voisin valaa näitä lisääkin pihan täyteen luonnonkivien pareiksi. Hienointa on vielä kun betoni vanhetessaan saa sammalpeitteen ja muuttuu kauniin patinoituneeksi. Jotkut pitävät vaikutelmaa likaisen näköisenä (mitä se onkin) mutta jotain siinä vain on. Tänään on musta perjantai toisella puolen palloa, sellaisen ottaisin mieluusti tännekin. Joululahjat on kyllä kaikki jo pulkassa ja osittain paketoitukin :)
Purppuraomenapuiden ja Tuomipihlajien hurmaa
Tämä on vuodenaika jolloin nautin puutarhasta sisäisesti, juon Seljankukkaglögiä piparien kyytipoikana. Hoivailen Iris -vauvaa. Hypistelen vanhoja siemenpusseja arvioiden mahdollisuuksia. Pelkään kevättä, jos ei sipulikukkia nousekaan riiviö-riikinkukkojen ansiosta. No, pitää vaan opetella asennoitumaan toisin, tulee uusia keväitä.
Vanhoista kuvista tulee joskus surulliseksi, niin kuin nämä jo kadonneet valkoiset Särkyneetsydämet Arovuokkojen parina
Joskus mietin puutarhaakin, että onko tekemäni muutokset hyviä vai olisiko ennen ollut parempi. Vaikea sanoa.
Kuin ilmaan lehahtelivia perhosia (Laikkukirjokanukka)
Ennen kun en vielä omistanut puutarhaa, ostin paljon leikkokukkia. Nyt en enää, suren lapsekkaasti sitä, että ne on leikattu jostain elävästä kasvista enkä raaski. Tulppaanitkin ovat minusta kauniimpia puutarhassa kuin muutaman hassun päivän ajan maljakossa. Mitä haaskausta!
Ja kuten aina, haaveilen kasvipuodista joka olisi nonstop auki talven. Voin odottaa kevääseen, mutta haluaisin varmistaa loputtoman kasvitulvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti