Myöhäiskesän pihakierros

Pergolan myöhäiskesän tihentynyttä tunnelmaa, Katsuraa, Koristeomenaa, Ruusuja...

Eilen oli kauhuleffamainen ukkosmyräkkä. Suljin tuulen pieksemää ikkunaa ja ovi rävähti auki, sisään satoi ja esineet vaihtoivat paikkaa. Hetken luulin, että naapurin kaksinkerroin taipunut kuusi kaatuu. Sitten yhtäkkiä myrsky oli ohi, yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Vettä kuitenkin saatiin, kasvit hymyilevät tänään, joskin maan tasalta. Ja niiden omistaja on myös iloinen. Sateen jälkeinen ilmanraikkaus on vertaansa vailla. Sipulikukkakuvastot ovat hiirenkorvilla, mutta ostopäätöksiä en saa tehtyä. Pitää vielä harkita uudemman kerran.


Ilmassa kuitenkin tuoksuu ensimmäistä kertaa syys. Viereisillä pelloilla kypsyy vilja. Luin muuten taannoin, että suurin osa etelän ohrapelloista päätyy oluen tekoon. Katson nyt peltoja eri ajatuksin. Meillä tosin kasvaa vehnää.

Maanpeiteruusu Fairy on herttainen pikkuruusu

Jalokello Fuji Pink, suloinen syyskello joka kukkii yleensä myöhään

Ne pinkit punahatut eivät kuki vielä, mutta valkoiset kukkivat, ihania! Rakastan näitä suuresti! Vaikka toinen on harvahapsi ja toinen miltei kalju...

Tällä kesäkukka Poutapilvellä on ikää jo viisi vuotta (käsittääkseni toiselta nimeltää Harsotyräkki, tyräkkikasveihin kuuluva). Talvetan sen kuistilla. Joskus mietin onko tämä jo pihiyden huippu talvettaa kesäkukatkin..mutta olen myös niin hentomielinen etten raaski niitä koskaan nirvaista hengiltä syksyn tullessa

Pylväspihlaja toipui tuholaisistaan ja marjat kaunistavat sitä, kerään ne myöhemmin jäälyhtyjä varten pakkaseen jos suinkin yllän sinne yläoksiin (tikkaat valmiina). Tuholaisongelman vuoksi en suosittele ketään istuttamaan pihlajia kotipiiriin, houkuttelee omenapuihinkin tuhohyönteisiä. Hieman sama juttu Tuomien kanssa. 

Puut ovat kasvaneet kovasti tänä kesänä. Olen iloinen siitä, pidän hyvin paljon isoista, elämää nähneistä puista. Pihassamme kasvaa yli satavuotias (todistettavasti kuvista) koivu, oikealla on vanha Tammi ja taustalla kuusia ja mäntyjä. Tulee niin turvallinen olo. 

Pihankin alkuvuosina istutetut puutkin ovat kasvaneet kovasti, kuvassa kaunotar Rusokirsikka joka oli ihan pikkuinen istutettaessa

Paikka ilta-auringossa kasvihuoneen viekussa. Lähellä tärkeimmät: kottarit ja suihkepullo, nenässä Tuoksuherneiden imelä tuoksu

Osa pihasta on punaista kivituhkaa, tämä on zeniläinen hiekkalaatikkoni...jos riepoo niin menen hetkeksi haravoimaan kuvioita ja olo helpottaa, vähän sama efekti kuin metsässä liikkuessa

Norjanangervo ja uusi kiveys kasvihuoneen luona

Nauhusrumilusten aika myös :)

Syksy on todellakin tulossa, sen todistaa pieni punerrus Piippuköynnöksen lehdissä.