Amaryllisten, pimeyden & pienten ilojen aikaa

Rakastan amarylliksiä, ensimmäinen kaunotar on avautumassa kuistilla, se valkoinen, haaveilen aina niistä erikoisuuksista, mutta aina päädyn halpisversioihin, kauniita nekin...

Pergola sai ontuvan jouluvalaistuksen kun en jaksanut noutaa tikkaita pimeydessä, kuvasta näkee hyvin kuinka läpitunkevan mustaa on jo kuuden aikaan illalla, näistä kaamosvaloista saa kummasti mielenpiristystä

Valo on nyt todella vähissä ja  kaipaan sitä kovasti. Lumi käväisi ja suli pois. Ajatukset askaroivat kuitenkin jo uudessa keväässä. Valitsen usein talven teemaksi jonkin kasvin josta luen kaiken käsiini saaman. Viime talvena oli kärhöt, nyt ruusut. Haaveilen köynnösruususta tai vastaavasta poisviedyn Pohjantähden tilalle ja ehkä istutan sille kaveriksi kärhön. Sopivaa yhdistelmää mietin kovasti, mutta turha lukittautua kovasti kun todellisuudessa taimistolta löytyy varmaan taas jotain ihan muuta. Köynnösruusujen arkuudesta varoitetaan joka lähteessä. Olisi kiva kuulla, kuinka paljon niitä oikeastaan kasvatetaan Suomessa ja ovatko oikeasti niin arkoja kuin sanotaan. Pitäisi varmaan tehdä ahkerasti kokeiluja. Muutaman siemenpussin ostin myös. Mustia orvokkeja, Köynnösukonhattua ja akileijoja (William Guinness tietty!)

Talven iloja; orkideat virittäytyvät taas kukintaan olohuoneessa

Kuistilla Atsalea jatkaa kesällä alkanutta kukintaa

Hyasinttitestin tuloksia vielä kehitellään, viimevuotiset jouluhyasintit ovat valmisteilla eri tavoin, osa mullassa, osa vedessä, jotkut hatutettuina. Koelabra vielä kesken..Lempikasvisarjan kirjoittaminen odottaa myös vuoroaan. Näennäiskiireitä. 

Varma tapaus on kuitenkin Lidlistä taasen kahden euron lasimaljahyasintti, nämä ovat niin kivoja odotuksen aikoja

Unelma Pariisista elää..en matkusta juurikaan, mutta nyt on viritteillä pieni joulunajan matka jonnekin minne vaan rahat riittää

Pihalla on vieläkin vihreää ja ruskeaa.

Purppurakeijunkukkia (Black Beauty ja Cherry Cola) & Fleur de Lys -vesiletkun ohjaaja...ne pienet yksityiskohdat

Kasvihuoneessa Muratti kiipeilee, on istutettu maahan

Maasta pilkistää kaikkea ihanaa pientä, mitähän nämä ovat...tänä syksynä en kirjannut ollenkaan minne istutin, haluan yllätyksiä

Rehevänä pysyttelee pienokainen Pyreneidenkurjenpolvi Geranium Bill Wallis 

Katselin muuten ensimmäistä kertaa kuvia Chelsea Flower showsta ja panin merkille, että kaikki voittajat olivat miehiä...onkohan ala kovinkin epätasa-arvoinen maailmalla? Täällä saa onneksi puutarhuroida sekä miehet että naiset vapaasti. 

Viikonlopuksi on suunniteltu kattojen ja rännien putsaus lehtimoskasta sekä kompostorin tyhjennys. Ei ihan suosikkihommiani, mutta palkkioksi olen varannut piccolopullot hyvää kuohujuomaa, juoma nautitaan hopeanhohtoisista kuohuviinimaljoista ja pohjalle laitetaan sentin verran laventeliglögiä (ihan paras glögi ikinä, olen koukussa). Koko komeus tarjoillaan kasvihuoneessa kynttilänvalossa.