perjantai 15. tammikuuta 2016

Ruusukuume


Tammi-helmikuussa on pakko tehdä puutarhaan liittyvä hankinta joka kannattelee unelman lailla kevääseen asti. Tänä vuonna se liittyy ruusuihin. Salainen ruusupenkki, joka tulee everestin päälle (vasta ostettu) perimmäiseen nurkkaan. Ympärillä kasvaa vielä nuoria vaahteroita ja juhannusruusuja ja penkki maisemoidaan villiruusuilla. Ei mitään kovin hienoa tai erikoista vaan ihan tavallista. Kestäviä ruusuja joiden kanssa ei toivottavasti tarvitse olla sydän sykkyrällä ja peloissaan. Osa kuvista on netistä (en pidä lainatuista kuvista, mutta nyt oli pakko) ja muutama äidin puutarhasta, muut omasta pihasta.


Kaaripenkkiin tarvitsee luonnollisesti ruusuja. Olenkin koko talven miettinyt ja perehtynyt eri ruusulajikkeisiin. Tämä köynnösruusu kasvaa saunan edustalla.

Rosa multiflora Japanese rose  zone 6 Banned:

Mietiskelen tälläistä japaninköynnösruusua (Rosa Multiflora) - haaveilen sitä ruusupenkkini pääkasviksi, mutta toistaiseksi ole vielä pakkomiellettä suuntaan eikä toiseen. Katselen kevätpuolella mitä taimistolta löytyy. Tai alesta...

 Oittaanruusu:
Löytöruusu Oittaa olisi myös tosi suloinen. Oittaalla on tullut pienenä uitua paljon (Bodomjärvellä). Nämä kuvat ovat Pirjo Raution Simolan rosario-sivuilta. Ihailen aivan valtavasti Pirjoa ja luen puhki hänen ruusukirjaansa (sivuhuomautus: oikeastaan ihailen häntä kahdesta syystä, ensinnäkin uskaltaa asua kuuluisassa Nurmijärven murhatorpassa, mutta vielä enemmän ihailen hillitöntä uurastusta ruusujen parissa!). Kirjan nimi on ytimekkäästi Suomen ruusut.
Nitida_L:
Rosa Nitida eli nukkeruusu olisi myös suloinen (kuva Hongiston taimiston sivuilta). Pitää vielä tarkemmin perehtyä mitkä ruusut tekevät juurivesoja ja tuoksuvatko. Olisi extramukavaa istuskella penkillä ruusuntuoksussa. Aika paljon tuntuu muuten löytyvän tälläisia vaaleanpunasävyisiä ruusuja.


Ruusujen kaverikasveiksi sopii hyvin kellokukat (puutarhassani änkevät omin luvin ruusujen jalkojen juureen). Valkoinen Ukonkello on kaunis paitsi kuihtuu suht nopeasti ruman näköiseksi. Leikkurit onkin aina mukana pihakierroksella. Voisin vaikka siirtää tämän hyväkkeen ruusupenkin läheisyyteen. Luonnonkukat olisivat aika ihana kumppanuuskasvi yksinkertaisille ruusuille. Viime kesänä toin jo Puna-ailakkia penkin paikan lähettyville.


Toinen riesakello Vuohenkello on myös yllättävän kiva ruusujen kanssa


Ehkä eniten rakastan kuitenkin akileijoja ja ruusuja yhdessä...tämä kuva on äitini puutarhasta, jossa oli akileijabeibejä kasvamassa. Tuo kuhmurainen vati on yli sata vuotta vanha sinkkisammio. Kaikki vanha vetää puoleensa kuin magneetti. Vanhoissa esineissä on niin paljon tunnetta. Akileijat ovat ainakin minusta osoittautuneet kylvökelpoisiksi, joko suoraan syksyllä kukkapenkkiin (onnistuu) tai keväällä sahaavissa lämpötiloissa (sisä-ulko/lunta kylvöksen päälle-viileä-patteri). Noh väreistä ei ole takuuta, mutta jos pitää yllätyksistä...


Tälläinen tuntematon ruusu tupsahti yhtäkkiä puutarhaani. Hyvin yksinkertainen valkoinen ruusu. Tämän tyylisiä löytyy aika paljon. Nopeasti katsottuna ruusu muistuttaa ainakin Rosa caninaa (Koiranruusu) ja tarhapimpinellaruusuja ulkoasultaan.


Punalehtiruusu on minusta vastustamattoman kaunis. Minulla on niitä jo pari eikä haittaisi vaikka lisääntyisivät. Omani yritän ohjata köynnösruusumaisesti säleikköön.


Pohjantähtiruusuni luovutin äidin vanhan talon ikkunan alle. Sinne se sopiikin paremmin kuin hyvin. Vanha talo, pitsiverhot ja ruusuja..



Äidin naapurissa on upea vanha talo, jonka puutarha on vuosia ollut villinä ja koskemattomana. Joskus muistan kauhistelleeni rappiotilaa, mutta nyt näen tässä kauneutta. Koiranputkien, Juhannusruusujen ja  luonnonkukkien täyttämä puutarha on omalla tavallaan kaunis. Minä kohtasin pöheikön luona hellyydenkipeän kissan ja veikkaan, että tämä puutarha on muidenkin eläinten suosiossa. Perhosia lenteli tuolla todella paljon. Puutarhainnostukseni on vuosien saatossa mennyt sallivampaan ja luonnollisempaan suuntaan. Muistan kuinka ensimmäisessä rivitalopuutarhassani pyrin kontrolloimaan ja tekemään siistejä istutuksia ja muutama vuosi sitten vielä tuskastelin pahasti rikkaruohoja. Pikkuhiljaa alkaa sen aikaiset ajatukset ovat alkaneet tuntua aika kuristavilta ja oudoilta. Nyt ajattelen jo hieman toisin. Rakastan kukkia jotka tupsahtelevat itsekseen sinne tänne ja kauneimpia istutuksiani ovat vapaat ja luonnonmukaiset, reunuksettomatkin kukkapenkit. Niin sitä voi ihminen muuttua. Se siisteysvaatimuskin alkaa tuntua vähän turhalta. Luonto kun tekee kuitenkin ne (minun silmääni) kauneimmat asetelmat ja kukkapenkit. Ehkäpä luonnonlapsi minussa on viimein ottanut vallan.

 Mutta silti on mukavaa, että jokaisella puutarharilla on oma tyyli: rakastan myös katsoa säntillisiä ja perattuja kukkapenkkejä, suoria linjoja ja erilaisia puutarhoja kuin mitä minulla on. Saan niin valtavan paljon iloa tästä harrastuksesta ja vielä enemmän sen jakamisesta muiden kanssa.

22 kommenttia:

  1. Apua, tuo ruusupenkki on liian ihana. Mistä tuollaisia saa? :)
    Vanhojen autiotalojen puutarhat voivat olla upeita ja niistä voi löytää vaikka mitä aarteita. Minäkin olen hieman villin ja luonnonmukaisen puutarhan ystävä.
    Kiitos ihanan kauniista postauksesta ja hyvää viikonloppua!
    Ai niin, kysymäsi lanka on Novitan Nalle Taikaa (vastasin postaukseni kommenteissa hieman pidemmin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Penkki on sellaisesta nettikaupasta kuin Puutarhakoristeet.net. Jossain toisessakin näin samantyyppisen, mutten nyt löytänyt sitä enää. Ihana kuulla, että olet myös villin ystävä. Ja kiitos lankavinkistä!

      Poista
  2. Onpas ihanan romanttinen ruusupenkki! :) Tummat pinkit ja violetahtavat ruusut olisivat tuon kera aika tyrmäävä yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Kyllä, romanttinen :) Kiitos ruusuvärivinkeistä, ne kuulostavat kauniilta.

      Poista
  3. On aivan ihana ruusupenkki. Kiva, kaunis postaus; kiitos siitä. Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Kiitos, sinulle myös hyvää viikonloppua!

      Poista
  4. Ah mikä ihanuus!
    Voin jo melkein nähdä tuon ympärillä valtavasti ihania ja tuoksuvia ruusuja. Sinne sitten vain kesäpäivää tai -iltaa viettämään sopivan juoman kera:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni! Kyllä -jääkylmää shampanjaa, sinä arvasit oikein :)

      Poista
  5. Vau, salainen penkki everestille! :-D Ihana unelma. Kiva seurata sitten, miten tulet kertomaan toteutuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Sinun pitää tulla sitten paikan päälle testaamaan, juodaan skumpat :)

      Poista
  6. Enpä ole ennen ruusupenkkiä ajatellut mutta tuohan olisi loistopaikka eteläpihaan istumapaikaksi kun tekee mieli jouda kupponen auringossa. Kesän Kotipuutarhalehdessä oli joku kestävä ja kaunis köynnöstävä ruusu.... Nimi viittasi minusta johonkin Abban lauluun. Harmittaa kun en kuitenkaan muistakaan nimeä, sillä selailin lehteä lasten sisäleikkipuistossa. Olisi vaan suosiolla pitänyt kirjoittaa nimi muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria K! Kyllä, sopisi kivasti kahvitteluun. Sellainen köynnösruusu kun Dancing Queen on ainakin olemassa, hennon roosa, tarkoitkohan sitä?

      Poista
  7. Tuosta kokonaisuudesta tulee ihastuttava! Ruusuhaaveet hautuvat ja on kiva tosiaan jättää sattumuksellekin tilaa, ties mitä löytöjä tuleva vuosi tuo tullessaan.

    Kauniita ajatuksia puutarhurin mielen muutoksista. Sydämellään kun puutarhuroi, ajatukset taitavat kääntyä juurikin tuohon sallivaan ja hyväksyvään suuntaan, epätäydellisyydessä täydellisyyden näkemiseen. Se on hienoa minusta. Äitisi talo näyttää muuten viehkolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Itseäni säästän vähän kun en lukittaudu ruusulajikkeeseen, tosin nyt ehdin vähän ihastua sellaiseen ruusuun kuin Ainola. Kiitos kun kommentoit tuota muutoshommaa, hoksasit juuri oikein mitä tarkoitin :) Äidin talo on ihan nätti, mutta haisee kotiseutumuseolta (=hirsi). Yhh.

      Poista
  8. Hiano, romanttinen ruusupenkki. Sopii hyvin teirän muihin köynnösporttiihin. Mullaki oli pohojantähti erellises elämäs. Omaa aivan uskomattoman kasvuvoiman. Tilaa pitää olla. Moon itte kai sellaane nyppijätyyppi. Kuitenkin nautin ja ihaalen muiren villiä ja vapaita istutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika. Minä kyllä ihailen kovasti sinua ja ahkeruuttasi plus tyylikkäitä istutuksiasi. Saat olla ylpeä tyylistäsi!

      Poista
  9. Ihania ruususuunnitelmia. Varsinkin tuon penkin ympärille suunnittelemasi asiat kuulostavat ihanilta ja juuri sellaiselta, ei niin säntilliseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Joo vähän huithapelityyliä niin viihtyy :)

      Poista
  10. Eikö olekin mukavaa, kun pitkinä talvikuukausina voi haaveilla tulevan kesän pihatöistä? Niin, meitä on monenlaisia puutarhaihmisiä: minä edustan yhtä linjaa ja sinä toista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Kyllä, haaveilu on mukavaa. Tekeminen vielä hauskempaa. Se on hyvä, että olemme erilaisia. Pidän kovasti kivipihastasi vaikka se onkin erilainen kun oma tyylini!

      Poista
  11. Todella kaunis ruusupenkki ja kun se saa vielä sopivat ruusut ympärilleen, ovatpa ne sitten köynnös- pensas- tai perinneruusuja, voin vain kuvitella miten upeaa on istuskella nauttimassa kauniista ja tuoksuvasta ympäristöstä. Haaveet ovat siitäkin mieluisia, että usein ne myös ajan saatossa toteutuvat ja jos eivät, mikä silti estää haaveilemasta.
    Minunkin pitäisi opetella olemaan armeliaampi itselleni puutarhan hoidon suhteen, mutta minkäs omalle luonnolleen voi. Onneksi meillä jokaisella on oman näköisemme puutarha ja mikä ihana rikkaus se onkaan.
    Mukavaa sunnuntain jatkoa ja riemukkaita hetkiä toteutuvien unelmiesi suhteen.

    VastaaPoista
  12. VOi kiitos Kruunu Vuokko! Olet ihanan kannustava. Vaikea sitä on luonteensa vastainen olla, ihailen sinun siisteyttäsi ja kauniita kukkiasi. Sinulla on ihana puutarha! On niin valtavan hauskaa kun olemme erilaisia, saan voimaa erilaisuudesta.

    VastaaPoista