Pieniä ilonpilkahduksia

Syyskranssi ja kesäkukka (Verbena bonariensis). Tuntuu hyvältä antaa myönnytys kesälle ja syksylle ja keikkua niiden välissä.

Ilahduin kun huomasin Kultapallon tehneen toisen taimen alkuperäisen viereen. Juuri kun pääsin sanomasta, ettei se leviä. Taustalla näkyvä tummalehtinen vielä pieni puu on viime kesänä ostettu koristeomenapuu Musta Rudolf (oikeasti punainen rudolf olisi parempi, tämä on hätkähdyttävän punainen koko kauden). Pian on taas puiden verkottamisen aika talvea varten ja vaikka oli raskasta katsella noita verkkoja koko kesän niin pääsee niin paljon helpommalla tänä syksynä.

On ollut aurinkoisia päiviä, mutta etupäässä syksyisen sateisia joten kuvat ovat sen mukaisia. Pergolassa Ruosteviini punertaa ja on niin kaunis, ihan unelmieni kasvi.

Pallomataran kukkanen, hyvin on levittäytynyt itse kasvi, jolla on voimakas tuoksu, se löyhähtelee välillä tuulen mukana. Tuoksu on kirpeä, mutta miellyttävä

Kuin pieniä aurinkoja=vaaleankeltaiset kosmoskukat

Toukokuussa kylvin kasvihuoneeseen Kissankelloja. Nyt ensimmäinen niistä kukkii, se on söpö. Muutaman vuoden olen ollut aika innostunut luonnonkukista, viime vuonna kylvin kellokukkia ja kellukkaa, tänä vuonna pellavia ja lemmikkejä. Ensi kesää en vielä uskalla ajatella, tuntuu hyvältä jättää siemenhaaveilut talven pimeisiin päiviin, silloin kun ei ole mitään vihreää elämässä

Tämä eteerinen olento on Ikiviuhko, miltei luulisin, että unkarinikiviuhko (lapussa ei lukenut silloin kun ostin sen). Lehdet olivat kuitenkin talvivihreät, mikä on kiva juttu. Kukat tälläiset vaaleanlilat (vasta avautumassa) hentoiset. Hirveän vaikea kuvattava, mutta luonnossa kuitenkin kaunis. Syksyisin ihastelen tälläisiä aina Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa on kunnon pöheikkö kasvia. Valkokukkainen kuvassa on tähkälaventeli. Ikiviuhko talvehti hyvin, laventelista en vielä tiedä tulaveisuutta. Eiffelin luona on oikea virr varr -sekasotku.

Saan energiaa näistä syyskesän kasveista, jotka tuovat lämpöä heti kun aurinko pienestikin pilkahtaa

Mutta nautin myös näistä kylmistä. Aivan superbe on kukintansa lopussakin Pink Annabelle -pallohortensia, sillä on cool kalpeanviileä sävy

Kuin kaksi marjaa. Ebayssä shoppasin pienikokoisen Orjanlaakerin (Blue Princess) ja istutin Mahonian viereen. Olen vähän tarkkana näiden ulkomaanostojen suhteen ja putsaan ne huolella, mistä sitä tietää minkä karmean ötökän voi postikuljetuksen mukana saada puutarhaansa (mutta hinnat ovat kyllä niin paljon huokeammat, että todella kannattaa). Tänä kesänä kokeilin muuten maitotölkkiansaa (olutta sisään ja kukkapenkkiin korkki auki) ja kyllähän sinne muutama etanareppana oli mennyt sisään. Toisaalta niistä ei valtavaa haittaa ole ollut, on niitä pieniä, jotka vähän nakertavat lehdestä palasen pois ja sellainen ei tunnu missään. Tällä viikolla kohtasin muuten aikaisin aamulla ketun pikkuisessa puutarhassani, tuijotimme hetken toisiamme kunnes kettu luimuili pois. Luulen, että hän naposteli kissaruoat, jotka olin asetellut siiliä varten (löysin kaapista kissaruokaa).

Mahonian kukista on tullut marjoja, kaunista. Tavallaan Mahonia on kuin feikkiorjanlaakeri, tästä on kiva ottaa joulupöytään lehtiä koristeeksi.

Kaikkiin outoihin paikkoihin - siis lähinnä sellaisiin, jossa on iso kivi vieressä ja hiekkaa -on sinivuokko tehnyt poikasiaan. Olisiko muurahaisten touhuja kenties.

Päärynöitä tulee muutama ja koristeomenoita paljon, oikeita omenoita 1 kpl. Tällä porskutetaan eteenpäin.

Fyysinen työ on hyvästä, ainakin minut onnelliseksi. Olen keskittynyt viime aikoina enemmän työntekoon kuin fiilistelyyn. Se tekee ihan hyvää välillä.

Tekonurmi voi muuten hyvin. Se on saanyt meillä lempinimen "paavo tekonurmi".

Kuten tavallista, Purppurakeijunkukat panevat parastaan tähän aikaan vuodesta. Kauppareissulla löysin uuden rivistöön, kuva alla (ei nimeä)

Tässä kuvassa tuo suoraan edessä oleva rehevin, muut ovat vanhoja

Palloesikot ovat kuin suurikokoisia salaatteja, muttan annan sen niille anteeksi kun muistan miten suloisia ovatkaan keväällä

Ja kiihdyin nollasta sataan kun tajusin tahtovani tähän Ed Murray-päivänliljan kaveriksi ensi vuonna punaisia tiikerililjoja (arvata saattaa ettei tuo penteleen Ed ei tietysti kuki)

Kun ostin Merveille-rusuun niin myyjä kertoi erään asiakkaan itkeneen kun se vihdoin ja viimein kukki (hyvä myyntipuhe). Koin samankaltaisia tunteita ensimmäisen puutarhassani kukkivan asterin äärellä, minua tosin nauratti ihan siitä ilosta!

Punahatut on minusta mahtavia...tämä on Butterfly kisses (niitä tavallisia Magnuksia kasvaa vähän siellä täällä ympäri puutarhaa kun ovat lemppareitani).En oikeastaan ymmärrä Punahattujen sielunelämää. Pitääkö ne kuivasta vai kosteasta, niiden vointi tuntuu vaihtelevan säästä huolimatta. Ja miten sitten talvi? Kylväminen oli ainakin järisyttävän helppoa, mutta nyt on menossa kolmas vuosi kylvöstä eivätkä vieläkään kuki. Himoan vähän sellaista lajiketta, jonka nimi on Champagne bubbles eli shampanjakuplat. Eikös olisi hieno nimi kasville? Näillä on makeat nimet samaan tapaan kuin monilla värikkäillä keijunkukilla. Aika suppeat on vaan näiden valikoimat taimistoilla toistaiseksi, mutta seuraavaksi tahtoisin jonkun keltaisen.

Nämä valkoiset White Double delightit ovat vähän kuin pinkkien pidempiterälehtisiä serkkuja

En ole varma tykkäänkö tästä uudesta valkoisesta Punatähkästä, se on huvittavan näköinen. Mutta ötökät arvostavat.

Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Kaksi hopeanhohtoista pihan perällä, taaempi on viime syksyn aleostos Hopeakuusi Baby blue eyes ja pienimpi etualalla on Kartiovalkokuusi Sanders Blue, isänpäivänlahjani...niiden välissä perhosorvokkeja ja vuokkoja yms.

Jossain alkukesästä istutin muuten viime talven kuistilla viettäneen Magnolia Susanin aika lähelle kuusia, saa nähdä miten sille käy

Jostain syystä minua ei ahdista talven tulo yhtä paljon kuin tavallisesti. Pimeys kyllä pelottaa, mutta tulkoon sitten vaikka valkeus, ei haittaa. Nyt kun on saanut hurjien lumivuosien jälkeen lepäillä pari talvea niin olen valmis heilumaan kolan kanssa.   Kuitenkin luon rakastuneen viime silmäyksen Juudaksenpuuhun kun ei taas tiedä selviääkö se meidän talvestamme (alla oleva pensas on kuriilienkirsikka).

Voi että sormet syyhyävät päästä hypistelemään ja haistelemaan syyskukkasipuleja. Onneksi ne tulevat pian kauppoihin. Olen jo päättänyt istutella niitä normaalia enemmän tänä syksynä.