Kukkien kieli

Kuistilla touhutessani haaveilen aina välillä joulun ja uudenvuoden leikkokukista. Silloin annan itselleni luvan hankkia leikkokukkia, joista aina muutoin vähän säästän.  Annan kukkien puhua omaa kieltään.

Unelmissani ostaisin:

-eucalyptuksia (kukkakauppias sanoi, että reippaat kaksi vuotta on jo kestänyt eucan leikkokukkavalloitus)
-jotain keväistä, mitä sattuu löytymään
-neilikoita (niissä on niin vanhanaikainen fiilis ja kesto maljakossa omaa luokkaansa)
Ja ruukuissa amarylliksiä ja hyasintteja (hamstrattuna). Piti laitella näitä tuoksuvia tasettejakin, mutta ne herkesivät kukkimaan hieman etuajassa (säävaihtelut sotkivat lämmönsäätelyn). Ei siis mitään erityistä, mutta kaunista ja onnelliseksi tekevää.

Nämä tammenterhot ja kuivakukat ovat viimevuotisia (terhot Tigeristä ja kukat Morsiusharsoa, Mäkimeiramia ja Pallohortensiaa, vihreä liaani kuuluu aussivillipelargonille)

Jos hieman sulaisi, niin hakisin omasta pihasta havuja ja sammalta. Oikeasti haaveilen lumikelloista ja ajattelen niitä aika paljon. Yritän tänä vuonna olla hieman naturellimpi kuin yleensä (siis pidän tietysti tolkuttomasti glitteristä ja olemme ahtautuneita tänne yläkerroksiin koko sakki). En ole jaksanut edes raahata koristelaatikkoja kellarista (jossa minulla on tietenkin oma pikku huone koristeille).  Ensi viikonloppuna valitsemme poikien kanssa joulukuusen, odotan jo sitä...

Suloinen pikkukukka tällä orjanlaakerilla (marja on feikki)

Vanhainkodissakin on  sitten joskus vielä oltava kimppu kukkia ja viherkasvi. Elämä ilman kasveja on kuin kylmä siperian jääkentän ylitse puhaltava tuuli.

Vahakukkaa ja lapset tykkää näistä humanoidin näköisistä tontuista, ei ole minun oikein

Halloween -orkidea on kukkinut ihanasti ja kauan (ilmankos, hän kun on kukkien kielellä kaunotar)

Pelargonit ovat kaameita hujoppeja ja keltaisia lehtiä saa olla alvariinsa nyppimässä.

Ihana vahakukka!

Hyasintti ottaa aurinkoa. Tulisiko muka joulu ilman hyasintin tuoksua, tai kevät? Kukkapenkkiin istutin taas muutaman hyasintin syksyllä, lajiketta en enää muista, mutta ihania ovat kukkiessaan ulkona. Hyasintti edustaa leikkejä kukkien kielellä. 

Otin vielä päivänvalolla kuvan tästä jännästä amarylliksestä (kukkien kielellä=suurenmoinen kauneus). Se on juurineen päivineen lykätty tuollaiselle puunpalaselle. Se luonnonmukainen kuivaversio. Mitähän näille on oikeasti tehty?

Viimejouluinen Hopeapinja ei ole enää kovin pieni ja söpö, vaan on kasvanut hurjasti

On pienesti ylellistä leikata omasta eucalyptuspuusta oksia. Se on hyvin vaikea, suuttui kamalasti kun olimme pari päivää poissa eikä kukaan kastellut...nyt lepyttelen sitä urakalla. 

Tuoksuva huonekuusi on ollut aika ihana, Sarah Bernhard -pionit roikkuvat sen oksilla (pioni tarkoittaa kukkien kielellä häveliäisyyttä)

On olemassa niin paljon kukkamuistoja ja hienoja hetkiä kukkien parissa. Muistikuvissa elävät lapsuuden kukkaniityt, vuosien varrella poimitut (luonnosta ja kaupan tiskistä) kimput. Tunnemuistot siitä, kun tuo kotiin uuden unelmakasvin, jonka pääsee istuttamaan.  Tuoksumuistot saavat sydämen läpättämään. Vuodet vierivät, kasveja kulkee sormien lävitse kuin hiekkaa, jotkut pysyvät, jotkut lähtevät, sydämeen jää niistä kaikista jälki. Pienenä kirjoitin joskus tuntikausia muistiinpanoja kukkien kielestä (ah sitä aikaa ennen nettiä).