keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kukkien kieli

Kuistilla touhutessani haaveilen aina välillä joulun ja uudenvuoden leikkokukista. Silloin annan itselleni luvan hankkia leikkokukkia, joista aina muutoin vähän säästän.  Annan kukkien puhua omaa kieltään.

Unelmissani ostaisin:

-eucalyptuksia (kukkakauppias sanoi, että reippaat kaksi vuotta on jo kestänyt eucan leikkokukkavalloitus)
-jotain keväistä, mitä sattuu löytymään
-neilikoita (niissä on niin vanhanaikainen fiilis ja kesto maljakossa omaa luokkaansa)
Ja ruukuissa amarylliksiä ja hyasintteja (hamstrattuna). Piti laitella näitä tuoksuvia tasettejakin, mutta ne herkesivät kukkimaan hieman etuajassa (säävaihtelut sotkivat lämmönsäätelyn). Ei siis mitään erityistä, mutta kaunista ja onnelliseksi tekevää.

Nämä tammenterhot ja kuivakukat ovat viimevuotisia (terhot Tigeristä ja kukat Morsiusharsoa, Mäkimeiramia ja Pallohortensiaa, vihreä liaani kuuluu aussivillipelargonille)

Jos hieman sulaisi, niin hakisin omasta pihasta havuja ja sammalta. Oikeasti haaveilen lumikelloista ja ajattelen niitä aika paljon. Yritän tänä vuonna olla hieman naturellimpi kuin yleensä (siis pidän tietysti tolkuttomasti glitteristä ja olemme ahtautuneita tänne yläkerroksiin koko sakki). En ole jaksanut edes raahata koristelaatikkoja kellarista (jossa minulla on tietenkin oma pikku huone koristeille).  Ensi viikonloppuna valitsemme poikien kanssa joulukuusen, odotan jo sitä...
Suloinen pikkukukka tällä orjanlaakerilla (marja on feikki)

Vanhainkodissakin on  sitten joskus vielä oltava kimppu kukkia ja viherkasvi. Elämä ilman kasveja on kuin kylmä siperian jääkentän ylitse puhaltava tuuli.

Vahakukkaa ja lapset tykkää näistä humanoidin näköisistä tontuista, ei ole minun oikein

Halloween -orkidea on kukkinut ihanasti ja kauan (ilmankos, hän kun on kukkien kielellä kaunotar)
Pelargonit ovat kaameita hujoppeja ja keltaisia lehtiä saa olla alvariinsa nyppimässä.
Ihana vahakukka!
Hyasintti ottaa aurinkoa. Tulisiko muka joulu ilman hyasintin tuoksua, tai kevät? Kukkapenkkiin istutin taas muutaman hyasintin syksyllä, lajiketta en enää muista, mutta ihania ovat kukkiessaan ulkona. Hyasintti edustaa leikkejä kukkien kielellä. 
Otin vielä päivänvalolla kuvan tästä jännästä amarylliksestä (kukkien kielellä=suurenmoinen kauneus). Se on juurineen päivineen lykätty tuollaiselle puunpalaselle. Se luonnonmukainen kuivaversio. Mitähän näille on oikeasti tehty?
Viimejouluinen Hopeapinja ei ole enää kovin pieni ja söpö, vaan on kasvanut hurjasti

On pienesti ylellistä leikata omasta eucalyptuspuusta oksia. Se on hyvin vaikea, suuttui kamalasti kun olimme pari päivää poissa eikä kukaan kastellut...nyt lepyttelen sitä urakalla. 
Tuoksuva huonekuusi on ollut aika ihana, Sarah Bernhard -pionit roikkuvat sen oksilla (pioni tarkoittaa kukkien kielellä häveliäisyyttä)

On olemassa niin paljon kukkamuistoja ja hienoja hetkiä kukkien parissa. Muistikuvissa elävät lapsuuden kukkaniityt, vuosien varrella poimitut (luonnosta ja kaupan tiskistä) kimput. Tunnemuistot siitä, kun tuo kotiin uuden unelmakasvin, jonka pääsee istuttamaan.  Tuoksumuistot saavat sydämen läpättämään. Vuodet vierivät, kasveja kulkee sormien lävitse kuin hiekkaa, jotkut pysyvät, jotkut lähtevät, sydämeen jää niistä kaikista jälki. Pienenä kirjoitin joskus tuntikausia muistiinpanoja kukkien kielestä (ah sitä aikaa ennen nettiä). 

16 kommenttia:

  1. Aivan ihana Halloween-orkkireea. Kaikki muukki kukat kyllä sykähryttää näin pimiänä aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Parasta tässä orkideassa on vielä 5 euron hinta, hih

      Poista
  2. Kukkien kieli - kuullostaa romanttiselta.
    Jännän näköinen tuo hopeapinja. Hankitko sen viime jouluksi? Se on sitten joulukasvi. Oliko se sisällä koko vuoden vai ulkoilutitko sitä kesällä?
    Vahakukkaa tuli nyt suorastaan ikävä.
    Tuollainen punainen orkidea kehittelee meilläkin nyt nuppuja.
    Pikkuinen orjanlaakeri on oikea söpöläinen. Oma laakerini kasvaa pihalla.
    Ihanan suuri kokoelma talvikukkia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene! Romantiikka toimii aina :) En ole ihan varma ostinko viime vai sitä edellisenä jouluna. Plantussa oli näitä taasen 7,90 hintaan. En tainnut nyt viedä ulos ollenkaan. Ihana, että orkideasi kukkii pian. Orjanlaakeri on niin kiva kasvi!

      Poista
  3. Tosiaan, muistivihkojen aika - kun reilasin Englannissa 90-luvun alussa, olin sitä ennen käyttänyt viikkoja käyden läpi kirjaston kirjoista linnoja ja puutarhoja, jotka saattaisivat olla jonkun juna-aseman lähellä ja kirjoittaen kaikki paikat vihkoon, jota sitten junissa pläräsin kuumeisesti :-D
    Heh, humanoiditontut, hyvä nimitys - sitähän nuo ovat. Ei ole minunkaan makuun, mutta harva tonttu onkaan.
    Voi kun söpö hopeapinja, näin noita jossakin ja mietin, voisiko sen istuttaa ulos. Istutin oman kirjavalehtisen orjanlaakerini pihalle, ja sen lehdet mustuivat pakkasessa alta aikayksikön - klups. Parin päivän kuluttua kiedoin sen harsoon, mutta voi olla, että se tuli tehtyä liian myöhään.
    Ihana talven pelastus tuo kukkakuisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Ihana tuo muistivihkosi, niin antiikkista :) Kiirettä piti kun kirjoitit kaiken ja luit vielä, hih. Tontut on harvoin esteettisiä...eräs sinkkuystäväni sanoi mukavasti, että hän ei muutenkaan piittaaa vanhoista miehistä :)

      Jospa se laakeri vielä piristyisi. Pakkanen on syvältä. Murr. Voi tehdä uudet lehdet sitten.

      Poista
  4. Ihastelen aina kuistiasi ja sen kasveja, taas olit löytänyt jotain uutta ja ihanaa. Yllättävää, että kasveihinkin liittyy muistoja, jotka palaavat mieleen aika ajoin. Vieläki saatan surra menetettyjen kasvien perään, joihin on liittynyt rakkaita muistoja.
    Humanoiditonttu, heh😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari, ystävällistä :) Kyllä, ymmärrän hyvin, minäkin kaipailen menneitä kasveja.
      Humanoiditonttu on hyvä nimitys!!

      Poista
  5. Neilkat ja hyasintit ovat minunkin lempijoulukukkiani. Onpa sinulla myös komea orkidea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku, ihana kuulla! Orkidea oli onneksi poistohinnalla.

      Poista
  6. Tuo sinun talvipuutarha on kyllä ihana paikka!

    Allekirjoitan vahvasti nuo kaikenlaiset kukkamuistot! Mulla on tosi vahva tuoksumuisto, joka generoituu heti paikkaan, missä muisto on kultaisin kirjaimin kirjautunut aivojeni keskusyksikköön, muistoja on paljon - niin hyviä kuin ikäviäkin. Myös tunnemuistot ovat vahvoja, ne liittyy usein saamiini/hankkimiini/löytämiini/näkemiini kasveihin, niitäkin riittää :D

    Ihanan muhkea amarylliksen sipuli! Surin eilen kaupassa siniseksi vahattuja amarylliksen sipuleita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Saila!
      Tuoksumuistot ovat minusta valtavan kiehtovia. Voivat tosiaan olla ikäviäkin. Minulle tulee joskus tuoksuista erityisesti miehet mieleen :) Ne kuuluisat ferrohormonit.
      Huh, sininen amarylliksen sipuli kuulostaa ikävältä!

      Poista
  7. Laitoin sinulle äsken haasteen neljä kuvaa/neljä vuodenaikaa. Nyt ei ehkä ole aikaa vastailla, kun nautimme ihanasta joulunajasta, mutta ehkä myöhemmin.... Sirkku/Kukkia&haaveita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Sirkku, kiitos kiitos tuhannesti sinulle! Vastaan todella mielelläni, kiitos muistamisesta!

      Poista
  8. Sinä olet ollut niin kauan kukkafani. Minä olen ihan myöhäisherännäinen.
    Blogistani löytyy sinulle haaste, luukusta 9.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaaleanvihreää! No eihän sille ole oikeaa aikaa, kukin tavallaan, se on pääasia :) Olen niin iloinen kun aina muistat minua, se tekee hyvin hyvin onnelliseksi, kiitos ystäväiseni!

      Poista