Pitkä, haikea odotus

Tähän aikaan vuodesta on jo niin malttamaton ja tahtoisi upottautua multaan. Mutta ulkona viuhuu jäämeren tuuli. Kaipaan niin kevättä ja kukkasia, linnunlaulua, kuumaa auringon poltetta iholla...suunnittelin jo vapuksi uuden mustan keinun virittelyä gardeniin. Rakastan tätä eiffel-torniani, joka tuo palasen kahjoutta pikkuiseen puutarhaani. Olenhan siis francofiili, kaiken ranskalaisuuden rakastaja, kuten olette varmasti huomanneet...

 Puutarhassa lumi on jänisten askelten täyttämä. Kaikkea on maisteltu mitä voi, mutta en sure sitä -onneksi- kovin paljoa. Puutarhanhoito on kuitenkin aina luopumista ja uuden kohtaamista, aina kuolee jotain kasveja, mutta tilalle saattaa saada vielä jotain rakkaampaa. Siitä puhuen, tein jo ensimmäisen kasvitilauksenkin, Magnolia Kobuksen. Tähtimagnolia on rakkaimpani, ja se on kukkinut neljä kertaa puutarhassani viimeisen 10 vuoden aikana. Kauhutalvi lähes tappoi sen eikä viime kevätkään ollut suotuisa, mutta kaunokaiseni kukki silti. Kiitos hänelle.

Hellin alppiruususuunnitelmiani, joihin olen saanut inspiraatiota Tukholmasta. Alppiruusut ovat kasveja, joista en ole koskaan piitannut erityisemmin, mutta otan ne haasteena. Minulle käy elämässä usein niin, että mitä enemmän hämmästelen tai kummastelen  (jopa kauhistelen) jotain asiaa niin elämä heittää taatusti vastaan juuri sellaisen asian ja saan opetella elämään sen kanssa. Aivan oikein minulle.

Otan aurinkoa onnellisena olohuoneessa (poika toi juuri aurinkolasit minulle). Valitsin kauniin pellavanvärisen maalin porraskäytävään ja nyt funffaan (lapsen kiva sana surffaukselle) netissä tapettimalleja, jotka mätsäävät sen kanssa. Olen joutilas, lauantai-iltapäivän rauha on laskeutunut torppaamme enkä joutunut edes laittamaan ruokaa, koska Ikeassa lapset söivät taas ilmaiseksi....(huom. vihaan ruoanlaittoa, mutta rakastan leipomista). Tapasin muuten kerran erään naisen leikkipuistossa, joka oli kamalan ilahtunut kun sanoin hänelle ruoanlaittoinhostani. Nainen tuumasi, että äitien viha ruoanlaittoa vastaan on tabu yhteiskunnassamme. Itse en ole omassa elämässäni tuota huomannut, koska kaikki tuntemani äiti-ihmiset nurisevat samasta asiasta....mutta ehkäpä joissain piireissä sitä ei ääneen sitten lausuta..

Joku on istunut ruusupaviljongissa, orava ehkä...Ruusuja, ruusuja, tahdon istua tässä ruusuntuoksussa kuuman kesäpäivän viileänä iltana.....

Mustarastas massutti leivonnaiseni ja lauloi kiitokseksi lyhyesti, mutta kuitenkin. Ehkä kevät saa meidät rakastumaan toisiimme lisää

Railo vie leikkimökille....lunta on hurjan paljon, kuilun pohjalla saa taapertaa....mutta tosi hyvä kasvinsuojauksen kannalta

Tässä ympyrässä esimerkiksi pensaspioni, se ainoa kasvi, jonka olen kerran suojannut talveksi ja tänä vuonna unohdin tietysti koko asian. Lumi on kuitenkin peittänyt kaiken alleen kuin peitto

Miten kaunis on ollutkaan koko talven viime syksyn alehankintapuu: veripyökki, jonka lehdet ovat pysyneet puussa talven ylitse, tai sitten se on kuollut. Totuuden saamme tietää muutaman kuukauden kuluessa. Näitä talven yli lehtiään pohjolassa säilyttäviä puita ja pensaita on aika vähän loppujenlopuksi. Likusteri näyttää olevan se toinen lehdessäpysyjä puutarhassani

Paraatipenkissä on vain jälkiä lumessa, pieniä kartiovalkokuusia ja syötyjä ruusunpätkiä ja hortensioiden jäämiä, niitä en edes jaksa suojata. Muutoin tässä kuvassa on koristeomenapuut Dolgo, Musta Rudolf, Magnolia Susan, Pikkulehtisyreeni ja Moskovan kaunotar - syreeni. ehkä jotain muutakin mitä juuri nyt en muista...täytyy vain kuvitella kaikki kukoistukseensa

Viherkasvibuumi jatkuu kukkakaupoissa. Minulle on käynyt tässä trendin kurimuksessa vähän hassusti, olen vähentänyt kasvien määrää kotona, nakkasin jopa unelman kymmenen vuoden jälkeen pois ykkösroskaajana. Yksi ihanimmista viherkasveistani on kuitenkin mielestäni tämä hyvin helppohoitoinen Siroliuska-aralia. Ystäväni ihastui tähän kovin ja tahtoi oman syntymäpäivälahjaksi, joten sain ostaa hänelle sellainen, mikä teki hyvin iloiseksi. Antamisen ilo on yksi suurista asioista elämässä, varsinkin jos vastapuoli aidosti ilahtuu.

Talvi ei ollut kovin paha pelargoneille, hyvässä kasvussa ovat eivätkä menneet edes talviunille

Kuistilla persikkapuu on herännyt kevääseen

Esikasvatuksesta en ole tuttuun tapaan lainkaan innostunut. Kylvän mieluummin lähempänä kesää vasta. Viime kesän perennakylvöt kasvihuoneessa onnistuivat superhyvin jälleen, kylmä kesä ei niin haitannut. Perennoista kylvin tähtiputkia, neilikoita ja silkkiyrttejä. Täksi kesäksi olen jo varannut joitakin perennoja kasvihuonekylvöjä silmälläpitäen. Ainakin Erigeron -suvun ("kallioiset") jäseniä. Olen nyt innostunut niistä ja luonnonkukkabuumini ei ole vielä ilmeisesti ohitse.... Tämä on se vuodenaika, jolloin en uskalla edes vilkuilla sääennusteita, menen vain pipo silmillä. Mutta se pahin on varmasti pian ohitse, tammi-helmikuu on pian finaalissa, elämä hymyilee ja minä sen mukana. Olen niin onnellinen, että taasen selvittiin hengissä tänne asti. Maaliskuu maata näyttää, toivoisin!