Tammikuista hiljaiseloa

Puutarha on todella hiljainen, lumen vaimentama. Hangessa risteilee jänisten ja muidenkin eläinten jälkiä kohti ruokintapaikkaa. Lihotamme parhaillaan eläimiä täällä pikkuisessa puutarhassa. Tänään vein piparkakkuja, macaronseja & ranskalaista patonkia normisiementen lisäksi. Kevääseen on pitkä matka. Höttöistä lunta on helppo kolata ja lapioida. Talitintit ovat alkaneet taas sirkuttaa iloksemme. Pikkuinen puutarhani on pikkupläntti, jota reunustavat valtavan suuret puut (joista pari on yli 100-vuotiasta, kuvasta todistusmateriaalia todennettavissa). Näettekö tuon pienen vajan näköisen rakennelman keskellä? Se on kasvihuoneeni

Kotiin tullessa oikealla tervehtii Kotikataja & suuri Tammi, tulee aina niin kodikas olo

Ja hullu sisääntulomäkemme....aina liukas ja epäkäytännöllinen. Ajatella, että nykymaailman aikaan joku elää vielä näin kömpelösti (meiltä puuttunee se kätevä emäntä). Useasti lasken itsekin tämän lähtiessä pulkalla alas, kun liukkaalla kaatuminen pelottaa....hyvä kun säilyy ikuisena lapsena vaikka väkisin

Ostin alesta hupaisan lumiukon, joka on jäänyt lumipyryn kouriin. Tällä on nimittäin kokoa, on miltei metrin mittainen!

Puutarha uinuu talven ikiuntaan...ruusupömpelikin. Vaikea uskoa, että tulee vielä kesä ja apilat kukkivat penkereellä

Astetta järeämmät talvisuojaukset ovat toimineet hyvin, vaikka mielikuvissani ajattelin pupujen hyppäävän tuonne sisään ja syövän kaiken pois

Eiffelistä näkyy vain tornin huippu. Sinänsä hyvä, että lähes kaikki arat kasvit ovat peittyneet lumen alle. Ihmettelen aina sitä kun hokemaa, ettei etelä-suomessa ole lunta. En allekirjoita, lapsesta asti on ollut aina lunta (paria outoa talvea lukuun ottamatta) ja yleensä paljon. Näin siis ainakin tällä Espoon kolkalla. Tästä kun liikahtaa 10 km kohti meren rannalla olevaa Espoota niin lumipeite hupenee silmissä. Paikallisia juttuja varmaankin. 

Kissoille (naapurin) on tehtävä käytävä. Tästä hiippailee aina sellainen kauniin värinen bengalinkisu matalana...

Ruusupömpelin penkki on pehmoinen...

Kaunis tämä veripyökki, joka säilyttää lehtensä koko talven

Drinkkiteline odottaa kesän juomia

Joulukuusi sai uuden elämän puutarhassa

Aarreboksiani tuunasin kauniimmaksi ja olen haalinut eri puodeista heliseviä siemenpusseja kevättä & kesää odottamaan

Ihanat, rakkaat tuoksarit, joihin olen aivan hulluna. 

Tammikuussa shoppailen aina kevätikävääni puutarha-aiheisia juttuja veronpalautuksilla...esittelen...

Kauniin villiruusutaulun

Yläkerran porraskäytävään eleganttia tapettia, jossa on pähkinäpensaan oksia. Viime kesänä maalasin porraskäytävän ja yläkerran aulatilan pellavanvärisellä kauniilla maalilla. Tämä tapetti sointuu minusta siihen täydellisesti...

Sisällä kukkivat vanhat orkideat

Valotähti vaihtui valokukkaan, illalla tässä on hyvin kaunis valo ja kun oikein kuvittelee, on se kukan näköinenkin

Lasten kanssa leivottiin tänään Mc Donalds -tyylisiä muffineita

Talven valonsäteet tuovat lohtua. Viherkasveissa näkyy onnellista uutta kasvustoa

Hyasintin tuoksua kuistilla

Kasvit ovat selvästi piristyneet

Ei ihme...auringon syleilyssä...Viikuna ei ole vielä herännyt...sen lehteentulo on valon määrän lisääntymisen ensi merkki. Emme ole ihan vielä siellä, vielä täytyy odottaa...

Elämäntilanteeni ei mahdollista sitä, että ehtisin kovasti kommentoimaan & kiertelemään blogeissanne. Olen siitä kovasti pahoillani ja toivon, että pahoita kenenkään mieltä. Ketään ei ole tarkoitus dissata tai sivuuttaa tarkoituksella. Tahdon kuitenkin pitää päiväkirjablogiani osittain meditaatioksi sekä luonnon ja puutarhani kiertokulkua dokumentoimaan kuvin ja ajatuksin. En pahastu jollette kommentoi, mutta tottahan toki ilahdun kommenteistanne aivan valtavasti. Siis kiitos ja anteeksi. Sauna odottaa...kukkien tuoksua & kevään haaveiluhetkiä toivotellen