Uuden vuoden puutarhafilosofiset jaaritukset

Suuressa kukkapenkissä on villiä tunnelmaa toukokuussa.  Näitäkin on ennestään tutkailtu, mutta maisemat hieman muuttuvat, jotkut kasvit eivät menesty ja välillä tulee istutettua uutta.... Olen tehnyt pienen liuskekivipolun hoitoa helpottamaan. Vasemmalla oleva lintukylpy on oikein suosittu vesipiste linnuille ja oraville. Kaksi kartiovalkokuusta tuo ryhtiä penkkiin. Lisäksi on valkoisia narsisseja. Taustalla on korkeita perennoja ja etualalla matalia. Kielot & valkovuokot ovat tulleet itsekseen ja annan niiden olla. Oikealla on talvivihreää rönsyansikkaa ja vasemmalla rönsytiarellaa. Tähän muotoilen pieniä puksipuupalloja vasemmalle puolelle. Lisäksi tässä on pari pensasta: ruusukvitteni ja koreanvaahtera (erittäin pienikokoinen) sekä varjoliljoja ja kääpiötulppaaneja. Kuten näette istutustyyli on runsas ja rehevä, se kun on minun tyylini. Se ei ole sen huonompi tai parempi kuin muidenkaan tyylit ja on vain hauskaa, että ihmisillä on niin eri näkemys vaikkapa kukkapenkistä. Olisihan erittäin tylsää jos kaikilla olisi järjestään samanlaisia kukkapenkkejä. Taustalla näkyvät puut ovat Moskovan kaunotar -jalosyreeniä ja  koristeomenapuu Musta Rudolf. Joku kolmas vartettu syreenipuukin siellä on, mutten juuri nyt muista mikä...muuria vasten kasvaa villiviiniä ja köynnöshortensiaa

Tässä sama juttu vähän toisesta suunnasta. Ihana ja erikoinen tulppaani tämä Light and dreamy. Vähän lilaa, vähän vaaleanpunaista ja tummaa purppuraa. Tuonne taakse muurin päälle on muotoutumassa satumetsä, kieloja, kuusia ja saniaisia...ja isotuomipihlajoita. Hiljalleen siis...tulevaisuuden projekteja. Unelmapuutarhatyylini on luonnonmukainen, hieman villi ja kuitenkin ranskalaisen elegantti, sitä tyyliä tavoittelen, vielä en tiedä onnistunko

Tämä suuri penkki on tietysti kauneimmillaan kun kirsikat ja omenat kukkivat yhtäaikaa tulppaanien kanssa. Kuvassa suklaakirsikka. Tällä oli kaverina Kirsa-kirsikkapuu, mutta jätin sen nyt pupujen ravinnoksi, ei koskaan oikein kukoistanut ja paikkakin taisi olla väärä ja aina oli kirvojen kansoittama. Kaivan juuret sitten keväällä pois. Tässä penkissä kasvaa kaksi syötävää kirsikkapuuta, tämä ensiksi mainittu ja huvimajan kirsikka -hapankirsikkapuu. Kuunliljapenkereessä puolestaan prunus avium, makeakirsikka. On vain aivan toivoton unelma ehtiä syömään kirsikoita, kun on niin suuri määrä luonnoneläimiä puutarhassa. Linnut ja oravat napostelevat hetkessä kaiken ja verkkoja en uskalla viritellä, ettei kukaan jäisi sinne vangiksi

Kaunis yksinkertainen tulppaani on Purissima ja narsissit ovat runoililjannarsisseja. Purissimat ovat suosikkejani siksi, että ne kukkivat vuodesta toiseen. Joskus olisi kiva, ettei tarvitsisi pää punaisena joka syksy kaivella kuoppia tulpsukoille. Täällä penkin loppupäässä kasvaa hortensioita ja kuunliljoja ja se päättyy suurikokoisiin rusokuusamiin. Loppuosa penkistä on järjettömän tylsä, mutta olen toistaiseksi pitänyt näppini kurissa, koska epäilen sen menevän vielä huonommaksi jos alan työstää sitä..joten levätköön toistaiseksi

Koristeomenapuiden istutuksesta on nyt useampi vuosi, vanhin taitaa olla 10-vuotias ja nuorin 5 vee. Vihdoin alkavat olla "missin mitoissa" ja kukkivat jo aiempaa runsaammin. Vaikka istutushetkellä puu näyttää kepiltä ja tuntuu, ettei tuosta tule mitään niin kärsivällinen odotus palkitaan. Tässä on tarkoitus vertailla kahden eri koristeompun kukintoja. Alakuvan Erstaalla on selkeästi isommat ja kuppimaisemmat kukat kuin tähtimäisen kukinnon omaavalla Dolgolla. 

Kuluvana keväänä saatiin myös kokea Schalininkirsikan vaatimaton ensikukinta...puu on istutettu pari vuotta sitten ja on vasta pieni metrin mittainen keppi. Mutta voi pojat nuo kukinnot! Kerrotut valkoiset kirsikan nappikukat. Tästä tulee varmasti vielä satumaisen ihana kun puu kasvaa aikuiseksi

Kurkataan toukokuista puiden ja pensaiden kukintaa, jota toivon lisääväni vuosi vuodelta. Mustaluumun siirtäminen edellisenä syksynä tuotti paremman kukinnan. On niin kaunis tummalehtinen pensas ja kukat hennon vaaleanpunaisia, täysin yhteensopiva väritys

Punainen paroni-kirsikkaluumu kukki paremmin kuin koskaan, luulisin, että lämmöstä johtuen. Muutoin olen tyytymätön sen olemukseen. Todennäköisesti tälle ei ole kovin hyviä pölyttäjäkaveruksia kun se kukkii hieman eri aikaan kuin muut. Kuitenkin tuoksultaan se parhain ja ihanin koristepuistani, aivan kuin paras parfyymi ikinä

Kirsikankukkasista on saanut nauttia joka kevät, ja kukinta runsastuu vuosi vuodelta (kunnes tulee joku kauhea talvi ja vie kaiken). Prunus accolade, joita kasvattelen kahtena kappaleena, toinen kuunliljojen peittämässä penkereessä (jotta näkyisi joskus keittiön ikkunasta kukkivana=toteutumaton haave) ja toinen kasvaa paviljongissa jotta siinä voisi jonain päivänä istuskella kahvilla kirsikankukkien alla. Tulevaisuuden unelmia, joita on ihanaa odottaa ja haaveilla

Lempikoristeomppuni Makamik. Rakastan tätä yli kaiken...on lisäksi puutarhan pioneeripuita, istutettu ihan alussa jolloin tässäkin oli vain tyhjä kohta. Toiveikkuus oli päällimmäisenä ja aina välillä epätoivokin pilkahteli, mutta eteenpäin on menty jotenkin. Huonoja hetkiä tulee, mutta on tärkeää, että ne myös menee...uskon vahvasti, että henkisen kasvun vuoksi on tärkeää ottaa myös negatiiviset tunteet vastaan ja käydä ne läpi, kuitenkin niin, että päästää niistä hiljalleen irti. Rasittavia ovat tekopositiivisuuden alle kätkeytyvät ihmiset, jotka eivät halua kohdata omia eikä toisten vaikeita tunteita jääräpäisesti positiivisuudesta kiinni pitäen. Mietin kokoajan, etten vain olisi sellainen ihminen ja tekisi niin muille, vaan lupaan aidosti yrittää kuunnella ihmisiä ja auttaa, se voisi olla uudenvuodenlupaukseni

Riippakoristekirsikka Prunus kiku-shirade-sakura, ihana...vaikuttaa aika talvenaralta kun jäädyttelee oksan kärkiä joka talvi, mutta on kuitenkin kukkinut monen monta vuotta kauniisti. Yritin valita sille lämpimän paikan

Melko vaatimattoman kaunis on Prunus Tenella Fire Hill elikkäs Kääpiömanteli. Mantelit ovat suloisia, mutta talvenarkoja, tämä taas ei ole yhtään niin arka eli sopii jopa IV-vyöhykkeelle. Prunus-suvun suomennokset ovat jotenkin hankalia minusta.  Minulla on olemassa myös tätäkin pienempi (ja arempi) Prunus glandulosa alba plena ja rosea plena jonka on suomeksi Mantelikirsikka (en jaksa nyt etsiä kuvia) Voi huokaus.

Kaksi rusokirsikkaani tarjoili mahtavan kukkashown toukokuussa ja sen innoittamana ostin syksyllä alesta kolmannen. Se on vielä valeistutuksessa, koska mietin tarkemmin sen paikkaa....kuluneen vuoden kasviuutuudet jäivät vähiin, tällä hetkellä muistuu mieleen vain Robinia, valkovaleakaasia

Löysin siitä vain tälläisen paketoidun kuvan. Luin nimittäin, että on jänisten herkkua. Mutta siis pensas/puu on Robinia Pseudoacacia, Hän on siis hyvin talvenarka, joten voi olla, ettemme keväällä enää tapaa. Mutta kukinnot ovat valkoisia hernekukkia ja niihinhän olen hieman heikkona...hernekasveihin siis. Ja tunnetusti puutarhaharrastuksen hauskimpia hetkiä on uusien juttujen kokeileminen (ja niitä kurjimpia kokeilujen epäonnistuminen)

Loistokas kukinta oli myös Kuriilienkirsikalla Prunus Kurilensis Rubyllä, joka tekee hassuja pieniä kirsikoita syksyllä. Hiton pahoja tosin, maistoin kerran. Olen yrittänyt istutella näitä kirsikoita lämpimille paikoille, mikä on oikeasti vaikeaa siksi, että täällä käy useimmiten kova tuuli. Ehkä tilanne paranee kun tuulensuojaa tarjoavat aidanteet kasvavat hiljalleen? Ei auta kuin toivoa parasta. 

Uuden vuoden tultua on onni miettiä tulevaa. Haaveissa on lisätä (luonnon)kukkasia vähän sinne tänne puutarhassani ja korvata osa ei niin pidetyistä kukista pensailla. Toivelistalla on mm. Selja, jonka ajattelin istuttaa sisäänkäynnin yhteyteen. Syksyn aleostoissa haaveilen jo uusista serbiankuusista ja aitalikusterista. Lisäksi on ihan loistavaa, kun monista puista on olemassa kääpiöversioita, joten ne mahtuvat passelisti pikkuiseen puutarhaanikin. 10 vuotta puutarhan omistajana on tuonut rohkeutta tehdä omannäköisiä valintoja (ts. virheitä hah). Joskus ajattelen, että voiko olla niin, että todellinen rento luonteeni tulee esiin kun hoidan puutarhaa? Muussa elämässä joutuu omalla tavallaan roolituksen vangiksi, mutta puutarhanhoito on niin kepeää, ettei sitä tarvitse ottaa kuolemanvakavasti. Sehän on toivoa antava ajatus eikö. Mites se Murosen Kari sanoikaan? Eipä mittään ja etiäppäin. 

Tammikuu & helmikuu on tosin aina ollut kompastuskiveni....nyt pitää purra hammasta, että kestää kevääseen asti. On vielä pimeää ja hurjan kylmää kun aamulla aikaisin kömpii töihin ties missä lumimyräköissä. Hyvä kun löysin bussipysäkin viime viikolla kun viima jäädytti ripsarit poskille ja lunta tuprutti vaakatasossa. Joskus tuntuu kuin maaliskuussa koittaisi uusi elämä, odotan kovasti sitä..Huhtikuussa koittaakin jo hiljalleen luonnon omat bileet...

Olen tilannut vähän siemeniä & ostanut kotiin kauniita leikkokukkasia. Sovittiin poikieni kanssa, että pidetään joulukuusi vielä! Yhtään neulasta ei ole kolmessa viikossa tiputtanut ja on niin kaunis olohuoneen nurkassa. 

Suuri kiitos kaikille teille, jotka kävitte täällä vuonna 2018!  Onnekasta uutta puutarhavuotta teille kaikille. 

Ihana polkkakarkki amaryllis kukkii vielä. Kävin äsken saunassa viherkasvin kanssa. Siinä oli kirvoja joten heitettiin kunnon löylyt ylälauteella, heh.