Talvikirsikankukkia lumimyrskyssä

Kuistilla on jotain ihanaa. Prunus subhirtella autumnalis rosea eli talvikirsikaksi kutsuttu pieni pensas kukkii. Ostin sen joululahjaksi. Ensi keväänä istutan paviljonkiin, muiden kirsikoiden seuraan. 

Kahdessa vuorokaudessa tuli hirmuiset lumikinokset. Tuli ihan lapsuusmuistoja mieleen. Kasvihuone hautautui kinoksiin. Sammutin ulkoa jo kaamosvalot, ja odotan niin paljon kevättä.

Nauratti tämä lasten tekemä  lumiukko, se kun on itsekin hautautumassa lumeen porkkananenineen

Pihakierroksen mahdollistavat lumipolut on kolattu luonnollisesti. Ruusutkin ovat nyt kokonaan lumen alla. Paviljongin takapuolella kasvaa prunus avium, accolade ja sargentii, niiden seuraan talvikirsikka päätyy. Niiden lomaan on alkanut itsekseen hakeutua viiniköynnökset, niin pittoreski näky. 

Ruusupömpeli on söpö lumikuorrutettuna❅

Puutarha viettää siis hiljaiseloaan tammikuisessa valkeudessa. Puista kuuluu jytinää ja poksuntaa pakkasessa. 

Kuten aina tammikuussa, fiilistelen ottamalla kukkivia oksia sisään. Kutkuttava odotus siihen asti, kunnes kukkivat. Nämä ovat kirsikkapuun oksia ihan kaupasta. 

Omasta puutarhasta leikkelen usein onnenpensasta, jonka aikanaan ostin kääpiöversiona. No eipä ollut, nyt jo parimetrinen...onni onnettomuudessa on, että sitä raaskii käyttää hyötämisessä joka vuosi..

Muutoinkin on hyvää aikaa puuhastella viherkasvien kanssa. Hurjan isoksi on venähtänyt Siroliuska-aralia. Tein sen virheen, että leikkasin ylivenähtänyttä vartta, aralia kimmastui ja alkoi tehdä uloketta toiseen suuntaan...yritän nyt vain olla tukena, kun sillä on näköjään oma tahto.

Minulla on ollut ruukkuprojekti, olen saanut hiljalleen vaihdettua kulahtaneet ruukut mattakultaisiin ja mustiin. Viherkasvit eivät oikein tykänneet joulukuusesta taaskaan. Kultakuumetta poden...

Nuo maljakoihin joskus syksyllä laitetut preparoidut hyasintin sipulit kukkivat nyt, tasetit ovat ennätysmyöhässä, niissä vasta pulleat kukkanuput

Rakastan tätä viime kesäistä marmorihyllyostosta. Löysin silloin myös ihan pienen pikkuposliinikukan (hoya bella) alun, joka pääsi hyllylle kasvamaan. 

Nyt olen muuten taas päässyt iloisesti kommentoimaan blogeja. Aiemmin hädin tuskin sain kommentoida omaa blogiani ja kun yritänkin hipaista muiden kommenttikenttää niin viestini poispyyhkäistään useimmiten. Onkohan puutarhablogeissa ollut joku ennakkosensuuri..? 

Elän muutenkin jatkuvassa kroonistuneessa pelossa, että unohdan jotain tärkeää, koska ylikuormituksen tila on vakio. Pitäisi muistaa kaikki työasiat, kolmen lapsen menot, omat hoidettavat asiat. Pitää muistaa ihmiset, vastaukset viesteihin, salasanat, henkilötunnukset, syntymäpäivät, nimipäivät, lääkärikäynnit ja maksaa ajoissa laskut. Pitää muistaa tilata ajallaan öljy, nuohous, hoitaa hautajaiset, tarkistaa pankkitilin saldo ja niin ja se yhteishaku, jonka melkein unohdin. Muistaa ilmoittautua tenttiin, koulutukseen, kehityskeskusteluun, kirjata työtunnit! Pitää muistaa kiittää, olla kiitollinen, ja hymyillä. Muistaa huolehtia läheisistään. Syödä, juoda ja sitä kolmatta. Liikkua riittävästi, ainakin 10 000 askelta päivässä. Pitää muistaa mennä ajoissa nukkumaan ja muistaa herätä ajoissa töihin. Muistaa elää. Hengittää kaiken keskellä. Olla lannistumatta vastoinkäymisten edessä ja pyytää anteeksi. Pitää muistaa elää hetkessä ja irrottautua menneestä ja olla odottamatta vimmatusti tulevaa. Ja välillä ei vain muista mitään ja töppää ankarasti. Sitten on muistettava taas pyytää anteeksi! Oi elämä. Jonain päivänä muistisairaus voi olla jopa helpotus (mustaa huumoria). 

Muistamisesta puheen ollen - ensi kesänä pitää muistaa kantata kukkapenkkien reunat ja vaihtaa kasvilavojen mullat, jotka jäivät viime kesänä sillensä. Ja istuttaa syksyllä pieniä sipulikukkia kiviportaiden reunuksiin. Tuli visio siitä. 

Siemenpusseja on tullut hankittua ensi kesää ajatellen - kirjoittelen muistiin tänne lähiaikoina. Kukkaunelmat 🌸