Lumi on poissa

Alle viikossa lumi hupeni pois, en olisi ikinä uskonut. Lunta oli niin valtavan paljon. Lumen alta paljastui krookuksia kukassa, uskomatonta. Perjantaina tuli jo itku (ilosta) ja nauru (ilosta myös), kun juhlistin kevättä piccoloskumpan kanssa paviljongissa. Maa paljastui lumen alta sulana ja pehmeänä, istutusvalmiina. Maa nielaisi seisovan veden hörppien. Orvokit ovat olleet pari viikkoa ulkona, kestäneet tuulet ja kylmät. Miten onnelliseksi tuleekaan nähdessään pitkästä aikaa nämä pienet naamat?

Ensimmäinen ranskalainen tulppaanini on onnellinen juttu. Ranskalaiset tulppaanit ovat leikkokukkien aatelia - pitkäkaulaisia, pitkään maljakossa kukkivia ja kalliita. Kauniita ja ylellisiä. En ole aiemmin raaskinut ostaa. Mutta elämä voi olla lyhyt, halusin kokea tämän. Lajikenimeä ei kerrottu kukkakaupassa, mutta selvitin sen netistä; Jonquires. 

Anteeksi te allergiset, mutta touhuan yhä innoissani tuoksukynttilöitä. H&M:n tuoksukynttilä on tuoksuexperttien tuotos ja sen kyllä huomaa, aivan ihana tuoksu, jota poikakin kehui.

Pitkän toimettoman kauden aikana on ehtinyt haaveilla ja suunnitella. Ruukkuistutuksiakin. Entisen lukuisien rävellysruukkujen sijaan tahtoisin muutaman selkeän ja näyttävän. Muhevaiselta varmasti löytyy ruukkuihin täytettä. Varjon puolelle, sisäänkäynnin yhteyteen vain tämä pieni riippaorvokki ja suureen vihreään ruukkuun isolehtinen muratti, se löytyi jo aiemmin parilla eurolla. 

Kukkakaupasta on löytynyt muutama haaveilevani sipuli/juurakko. Lilium Casa Blanca täydennykseksi kukkapenkkiin...tätä on jo ennestään, hyvin kaunis ja tuoksuva

...ja Fleurel -dahlia. Puutarhanikkareilla oli jo perennojen taimetkin tulleet, pian aukeavat taimistot!

Mutta kuten aina paratiisissa, mikään ei kestä ikuisesti. Jänikset ovat syöneet kaikki krookukset ja tulppaanit heti kun lumi paljasti maan. Joskus sitä tekisi mieli luovuttaa. Kevään ilo sai kolauksen hetkeksi. Kovin sitkeä saa olla, mutta niinhän se on elämässäkin. Onneksi eivät voi syödä kirsikka- ja omenapuiden kukkia. 

Vietin koko lauantaipäivän aamusta iltaan ulkona leikellen pensaita ja fiilistellen. Tottumattomana olin illasta niin väsynyt, että nukahdin puoli yhdeksältä heti päästyäni sänkyyn. Melkein torkahdin jo rappusissa yläkertaan. Tänään sotkin koko kuistin multatouhuissa eikä oikein mikään onnistunut. Kylvöpuuhissa tuoksuherneiden kylvämistä  oli nimittäin ohjelmassa. Aiemmin kylvetyt mustat orvokit ovat pieniä ja jurovat. Joskus niin vaan tuntuu, että onko tässä puutarhaharrastuksessa MITÄÄN järkeä?

Virvaliljaakin on hieman haukattu, mutta silti se hohtaa ylimaallista valoaan

Näsiä kukkii, kyyhkyset ovat palanneet sähkölinjoille kujertamaan ja mustarastas laulaa yhdessä talitinttien kanssa.

Dramaattinen Helleborus Atrorubens kukkii

Ihana nähdä taas kukkapenkki

Pieni kurjenmiekka

Vuokkojen alut tekevät sekopäiseksi onnesta

Näitä jänis ei huomannut...

Pienet helmililjat - helmiä 

Niin nättejä, kerrotut röyhelöt

Pääsiäiskoristelut jätin vähän väliin tänä vuonna. Lähimetsästä leikkasin vain mukaan pajunkissoja. 

Kuistin sisustusprojekti jatkuu. Ehkä parempi pysyä täällä ja yrittää olla sotkematta. Aion purkaa paikalleen rakennetun istuinpenkin (epäkäytännöllinen) ja maalata rauhasohvan mustaksi. Olen keskellä sellaista kautta, että haluan kuistille viherkasveja, enkä oikein jaksaisi talvettaa mitään kesäkukkia. Palmuvehka Raven on musta viherkasvi, kaunis ja niin helppo. Tämä yksilö on emokasvin pistokas.

Ihana uusi musta pikkukaappi pikkusälälle

Hyvästi vihdoin kaikki maalaisromsku, jota olen inhonnut alusta asti (edellisen asukkaan tyyli)

Puutarhanikkareilta kaunotar joulurose

Puutarhassa on muutamia hajonneita juttuja, joten uusimistarvetta on ilmassa. Tukikeppejä tarvitaan kipeästi. Ekat kukat ja paljas maa tuntuu niin hyvälle, eniten kuitenkin odotan puiden vihreitä lehtiä🍃