Kesä - koristeomppuja & jännittäviä uusia hankintoja

 On tunnustettava tosiasiat - kevät meni - on kesän vuoro. Se sadekin onneksi tauottui viikonlopuksi ja kaunis ilma on jatkunut. Muistoksi blogiin koristeomenoiden kukintahetkiä, myrskyn edellä.

Kaunis Tammisaari. Tämä puu on tietysti otettu jalostukseen Tammisaaresta. Lempikesäkaupungistani. Tästä kohdasta pikkuisessa puutarhassa on hiljalleen tulossa salainen...taustalla kasvaa pensaita, jotka maisemoivat ruusupömpeliä naapureilta. Ympärille olen istuttanut pienen syreenin ja pähkinäpensaan. Kaarinpenkissä kasvaa taustakasvina myös ruusuja. Varsinkin tummalehtinen Punalehtiruusu on upea tumman koristeomenapuun kanssa. Pian kun koristeompun terälehdet viuhuvat tuulen mukana maahan, puhkeavat punalehtiruusun kukat tilalle, ja sitten juhannusruusun..

Herkkä puolikerrottu Aamurusko, Helsingistä löydetty koristeomenapuulajike. Siirsin sisääntulon luota parempaan multaan muurin luokse ja palkitsee taas kukinnallaan.

Makamik, kanadalainen koristeomenapuu. Oma suosikkini koristeomenapuista. Kukkii niin runsaasti joka vuosi ja hyvin kaunis kukintojen väri. On niin varma ja uskollinen, tuntuu kuin kukinta runsastuisi vuosi vuodelta (ehkä kuvittelen).

Muutama pieni kirsikankukkakin pinnistelee yhä. Prunus Kiku-Shirade-Sakuran kukinta on vaisu, (=myöhäiset pakkaset ja kova talvi).

Erittäin harvinaista puutarhassani, että Prunus Kanzan kukkii. Muualla maailmassa nämä kirsikkapuut ovat täpötäynnä kukkia. Parhaiten Kanzan on menestynyt nyt, kun siirsin sen suojaiseen pergolaan. Uskaltaa kukkiakin. 

Tumma Kaunotar Helsingistä päättää aina koristeomenakauden. 

Royalty kasvaa katveessa ja harkitsee vielä kukintaa. Kanadalainen ja se tummin puu. Musta Rudolf löytyy myös, mutta kyllä tämä on vielä tummempi. Malus Linnanmäki jäi vähän jänisten hampaisiin, mutta on elossa. Valkokukkaiset Erstaa ja Dolgo ovat hiljalleen aloittelemassa kukintaansa. 

Hopa on myös vasta nupulla. Lajike on tanskalais-amerikkalaisen botanisti Niels Ebbesen Hansenin luoma risteymä. Sama jannu on muuten Prunus Cistenan eli mustaluumun takana. Kiitokset hänelle!

Luulen muuten, että kaikki nämä purppuraiset koristeomenapuut ovat pohjoisamerikkalaisia risteymiä alunperin. Esimerkiksi tuo nyt muotia oleva Musta Rudolf on saanut Suomessa eri nimen kuin maailmalla. On olemassa kanadalainen lajike Malus Rudolph, mutta se ei käsittääkseni ole tämä sama kuin meidän rudolfimme. Epäilen, että muu maailma kutsuu puuta  lajikenimellä  Malus Royal raindrops. Itse en ole löytänyt Rudolfin alkuperästä lisätietoa. Kertokaa ihmeessä jos on alkuperä tiedossanne! Suomessa koristeomenapuiden eri versioita on aika rajoitettu määrä. Ei tarvitse mennä kuin merten ylitse niin lajikemäärä on loputon. Istutin Rudolfin vuonna 2015. 

Pakko vielä ihastella Pilvikirsikan upeaa kukintaa, todella kaunis ja runsas tänä keväänä

Nyt on puutarhan mattimyöhäisetkin heränneet. Japaninverivaahtera auringon hehkussa. Taustalla kasvaa Royalty ja vielä-ei-koskaan-kukkinut Charles Joly-jalosyreeni. Ei kukkanuppuja tänäkään vuonna. Odotuttaa.

Taikapähkinä on myös herännyt. Minikokoinen ginkgo on myös herännyt juuri, samoin sen isoveli.

Tokavikana lehteen tulee aina likusterit ja kaikkein viimeisimpänä Veripyökki. Vielä esittelyyn uudet talvenarat kokeilut. 

Liljakanukka. Olen niin toivonut, että ihmiset kokeilisivat tämän talvenkestävyyttä. Nyt on pakko itse kokeilla. Kukkakanukka siis. Kaunis kuin mikä. Luulen, että voi olla heti kuollut. Pohdin vielä ensimmäisen talven ylitse kellarissa oleilua...

Styrax Japonicasta (Japaninstoraksi) olen haaveillut niin kauan kuin minulla on ollut puutarha. Pari kertaa on joku vienyt sen nenän edestä,mutta tässä hän nyt on. Mikä parasta, on täynnä nuppuja. Valkoiset kukat.

Epäesteettinen esillepano, mutta vihdoin atsalea! Olen vuosia etsinyt, haaveillut ja hypistellyt...nyt löytyi valkokukkainen ja pieni Japaninatsalea Schneewittchen.

Istutin sen pienoislehtoon. Superhuono kuva, mutta tuossa keskellä. Ihana kun on valkokukkainen, jotenkin atsaleat voivat olla aika räikeitä. Vaikka mielestäni tosi upeita ne värikkäät, en jotenkaan näe sellaista näin luonnonmukaisessa puutarhassa. 

Ja vielä sokerina pohjalla: pikkuinen Tamariski (tuo hento huitulapensas keskellä). Nyt sitten jännitetään selviävätkö ensi talvesta. Minulla on vielä työn alla se katoavien kasvien haaste, kun en millään muista mitä kaikkea onkaan kuollut..Tuo kuolleen näköinen pikkupuska keskellä on Kotakuusama MyMonet, se on kyllä hengissä vaikkei siltä näytä...lehdet vasta rullautumassa auki. Eli näiden istuttamisen jälkeen pystyn hyvin vastaamaan haasteeseen! Kiitokset Riitta http://puutarhaeloa.blogspot.com/

Huhtikuussa hommaamani Valkohikkori avasi lehtensä viimein, onpa eksoottinen!