Elokuu

Myöhäiskesää eletään, ilmassa tuoksuu syksy ja ensimmäinen syysvuokko avasi nuppunsa. Syysvuokko on lempikukkani. Kiitokset kesälle kukkasineen 💖  Tänä vuonna emme ole oikein puutarhan kanssa kukoistaneet. Toivottavasti ensi vuosi olisi hehkeämpi. Vaikea talvi, kevään puuttuminen ja kolean sateinen kesä on nakertanut iloa pois. Perhosia on ollut poikkeuksellisen vähän ja juttelinkin perhosasiantuntijan kanssa, joka totesi, että perhoskato on totisinta totta tänä vuonna. Kurjaa.

Ilonaiheita ovat tarjonneet siemenestä kylvetyt kuivuutta kestävät kärsämöt. Minua kun kiinnostaa oikeastaan enää kuivuutta kestävät kasvit (=ei tarvitse stressata sataako vai ei). Sävyt ovat puuterisen pehmeitä ja täydentävät kauniisti perennapenkkiä. Erityisesti vintage-sarjan värisävyt ovat osoittautuneet upeiksi. Tässä kuvassa on kuitenkin Achillea sibirica ssp. camtschatica 'Love Parade' - siperiankärsämö (ruots. krypröllika) hyötykasviyhdistyksen siemenistä. Värisävy on puuterinen hennonlila. Tänä kesänä olen ihan yllättynyt miten paljon tuota värisävyä löytyy kukkapenkeistäni ja ylipäätään niin paljon hempeää. En ollenkaan muistanut kukkapenkkieni olevan tälläisiä. Onkohan ne värikkäämmät kuolleet pois?

New vintage rose, vanhan roosan sävyinen sopii hyvin yhteen hopeisten sävyjen kanssa.

Colorado mix -kylvöksestä sain kauniita vanhan roosan ja kermanvaalean sävyisiä kärsämöitä. Tuoksu vie aina lapsuuteen, kirpeän mausteisena se muistuttaa kesistä niityillä ja pientareilla kukkia poimimassa. 

Achillea millefolium New Vintage Violet. 

Kesäisin teen usein puutarhan antimista metsämansikkakakkua ja ihmettelin, kun kaikki marjat on jatkuvasti syöty. Syyllinen löytyi pian. Ihana oravanpoikanen. 

Koko kesän pikkuinen ollut kaikessa mukana, käy juomassa uudesta lintukylvystä (hyvä hankinta oli). On ollut hauskaa seurailla oravan touhuja. 

Orava nukkui kukkapenkissä tai nurmikolla. Mamia ei näkynyt. Varjeltiin tätä koko kesä bengalinkisulta, kunnes eräänä iltana kissa tuli ja nappasi pienen tuija-aidasta. Itku tuli meille kaikille. Vaikka olen kissojen ystävä niin ehkä ei ole kovin hyvä juttu, että saavat vapaasti tallustaa?

The syyllinen...syötävän söpö pikkupeto.

Syyskimikki teki aikaisin kukkanuput, ehtii ainakin kukkia tänä sesonkina jälleen. Viime vuonna  lämpimän kesän jälkeinen kukinta oli erityisen hyvä. Ihastelin siemenkotia vielä lunta vasten kevätpuolellakin. 

Paviljonki on ollut aiempaa suojaisaisampi pensaiden ansiosta. Etoile violette -clematis on jo ohitse kukkinut. Verhot pesty ja taiteltu odottamaan uutta kesää. 

Japaninverivaahtera on kasvanut jo aika suureksi. 

Tummat liljat kukkivat & tuoksuvat hyvälle

Clematis viticella 'Mary Rose'

Clematis diversifolia 'Heather Herschell' (kellokärhö). Herschellin perheestä Oxfordshirestä on nimetty kolme kärhöä  (äidin mukaan 'Heather Herschell', tyttären mukaan 'Arabella', ja perheen isukin mukaan  'Lord Herschell', kärhömestari Barry Fretwellin tuotoksia (Peveril Clematis Nursery at Christow, Devon).  Sama hemmo on risteyttänyt myös kärhön 'Princess Diana'. 

Palaan vielä syysvuokkoihin, jotka kärsivät jäätalvesta, ennen oli 10 itsekseen levinnyttä kasvia, nyt enää 3. Onneksi edes niin. Taimistoilla huomasin, että kaikki syysvuokot on täysin loppu. Talvi tuhonnut varmasti monelta vuokot ainakin täällä pk-seudulla. Se kuukausien jäämassakausi oli vain liikaa. 

Punahatut ovat unelmieni kukkia, odotan aina malttamattomana niiden kukintaa. Kuin ihmeiden kaupalla tämä kerrottu taimiston ihme on selvinnyt taas yhdestä talvesta! 

Muut punahatut ovat omakylvämiä ja paljon kestävämpiä. Tänä kesänä kylvin kasvihuoneeseen lisää valkoisia ja istuttelin jo maahan. 

Se perinteinen Magnus

Talvituhoista puheen olleen; minulle tärkeistä ruusunätkelmistäkin jäi vain pari eloon. Kylvin kesällä uusia. 

Myös yli kymmenvuotias koristeomenapuu Erstaa kuoli. Se oli yllätys. Tuli kiire istuttaa uusi puu, koska koristeomppu oli näkösuojapuu naapuriin. Otin halvimman mitä löysin eli Malus Baccatan, marjaomenapuun. Sillä kauniit valkoiset kukat ja marjat. Olisi suotavaa, että kasvit jättäisivät jäähyväiskirjeen, jossa ilmaisisivat kuolinsyynsä selkeästi puutarhan omistajalle. Nyt saa vain arvuutella oliko syynä talvi/kuivuus/taudit vai mikä..

Jotkut kasvit ovat yllättäneet tänä vuonna, kuten megakorkea (2,5 metriä korkea Thalictrum delavayi 'Hewitt's Double')

Hikul-tyrni on ollut hehkeän hopeinen koko kesän. Korvasin näillä pensailla kurjenpolvia. 

Hopeapenkki tietysti kestää galantisti kuivuusjaksot. 

Eiffel siellä kukkien keskellä...

Hopeaa & ruusunpunaa

Huonolla kuvalla yritän demonstroida millaiseksi aidanteeksi tyrnien on tarkoitus kasvaa. Hieman kyllä mokasin ja ostin loppuun kaksi hietikkopajua säästösyistä, maksoivat vitosen kappale. Tyrnit ovat aika hintavia.

Tuoksuherneet olivat söpöjä, kuten aina. Tämä kermanvaalea lilareunuksinen on April in Paris. 

Elokuu on auringonkukkien. 

Vaaleanlilaa sävyä olen kovasti ihastellut kuunliljoissa & syreenileimussa. Alimmassa kuvassa on ekaa kertaa kukkivana tuoksukuunlilja. Hieman nikottelin kun kuulin, että jotkut leikkaavat kuunliljojen kukat pois...mielestäni hyvin kauniita ovat, maljakossakin. Tämä yksilö vielä tuoksuukin hyvälle. 

Kesäkukkien tilalle laitoin jo syyskukat. Keijunmekko vielä pinnistelee mukana. 

Olen yrittänyt karsia hieman huonolla menestyksellä ruukkupuutarhaa. Ehkä hieman oikeaan suuntaan menossa kuitenkin. Yritän pitäytyä kahdessa suuressa ruukussa. 

Upea peruukkipensas

Imeläkirsikoista tuli hyvä sato tänä vuonna. Ihanan pulleita ja kypsänä tälläisiä joulunpunaisia. 

Innostuin kivitöistä tänä kesänä aivan valtavasti. Rantakiveä ja muutama löydetty kivenpalanen pergolassa. Ajattelin vielä syksyllä asentaa liuskekiviä paviljonkiin. Kivistä tulee niin antiikkinen fiilis.

Olipa työlästä saada tämä kirjoitus aikaiseksi. Töiden jälkeen on aina aivot jotenkin lopussa ja jutut varmaan ihan sekavia. Nyt vain peukut pystyyn - lämmintä ja pitkää syksyä toivoen.