Syyskuu

Niin saapui syys. Ensimmäistä kertaa helpotuksen tunteena siitä, että puutarhakausi alkaa olla ohitse. Ilmasto on ollut niin raskas tänä vuonna. Kesä loppui järkälemäisiin taivaalta sataviin jääpaloihin. Maailmantilanne saa mielen lentämään matalalla. 

Suuri kukkapenkkini oli niin kuin aina; hopeaa ja mausteisuutta. 

Eiffel hukkumaisillaan kasvien keskelle. 

Viime vuosina olen istutellut (toivon mukaan) kuivuutta kestäviä kasveja ja melko hyvältä toistaiseksi vaikuttaa niiden jaksamisen suhteen. Kauniilta näyttävät mielestäni yhdessä iisot, helminukkajäkkärät, kärsämöt..

Alimmaisena kuvassa on Origanum laevigatum 'Herrenhausen'  yhdessä peruukkipensaan kanssa, olen siihen tosi ihastunut. Kestää hyvin kuivuutta. 

Ihastelen yhä pergolan rantakivi-installaatiota

Kiveyksen vierestä alkaa kivikko jossa kasvaa värikästä ja kaunista, japaninvaahtera, neilikka, mantelikirsikka & happomarjoja. Haaveilen hankkivani lisää happomarjoja. 

Varjopenkki on hieman monen vuoden tauon jälkeen edistynyt. Keväällä se laajeni ja sai kompostimultaa, kasvit vaikuttavat tyytyväisiltä. Tässä olisi pyrkimyksenä saada erilaisia lehtivihreitä & kauniita muotoja. Alkuvuosien perennojen sijaista olen halunnut tähän enemmän pensaita ja mieluiten talvivihreitä kasveja; alppiruusu, atsalea, kotakuusama, mustilanhortensia, jouluruusu, kuunlilja, katvio ja varjohiippoja ainakin tässä asustelee. Toinen puoli varjopenkistä ei ole kovin edustava nyt, pitää pohtia siihen täydennystä. Pensaita varmaan, niiden kuivuudenkestokin on parempi kuin pienten perennojen. 

Ulkona olleita kasveja olen pelastanut kuistille, yöt ovat niin koleita. 

Lyijykukka lukeutuu kuistilla talvehtijoihin, sillä on kukissa hyvin poikkeuksellinen sinisävy.

Ensimmäistä kertaa kasvattelin valkoisia auringonkukkia, viehättäviä olivat

Piippuköynnös karkasi kuusiaitaa pitkin naapuriin, toivottavasti eivät hermostu. Tässäkin lehtiperennoja ja puita, monimuotoista vihreää. 

Syksyllä, vielä ennen syysvärejä on muutamia kauniita asioita puutarhassa. Kuten valkokukkaiset punahatut. 

Ja valkokukkainen syysvuokko Honorine Jobert, joka ei ole moneen vuoteen kukkinut ja jostain syystä nyt innostui. Kaunotar. 

Aralia cordata eli hertta-aralia, jos oikein muistan. Syksyllä aika söpö, lehdet myös upeat. Tässä kuvassa kylläkin pensasmagnolian lehtiin nojaillen. 

Metsäasteri kukittaa syksyn kukkapenkkiä

Monivuotinen auringonkukka ja nauhus ovat ihan viimeisten joukossa

Ensimmäinen syysmyrkkylilja kukkii parhaillaan ja ennustaa lopun alkua. Krookusten pienet alut ovat myös juuri kurkistaneet maan pinnalle. 

Paviljongissa roikkuu Swenson Red-rypälelajikkeen rypäleterttuja🍇

Syksyllä kauniisti punertuva Weigela florida My Monet®. Jäädyttää oksiaan talvisin, mutta elpyy hyvin. Musta kasvi kuvassa on käärmeenparta. 

Syksyn havu- ja talvivihreäkuumeiluun, joka yllätti jo alkukeväästä tänä vuonna (talvi jatkui ja jatkui). Olen tarkkaillut miten saisin rutkasti talvivihreyttä lisättyä pikkuiseen puutarhaani ja kokeiluja on käynnissä eri puolilla pihaa. Erityisesti talvivihreiden kasvien kuivuudenkesto on koetuksella. 

Pihan perälle siirretyt hopeakuuset ovat virkistyneet kesän aikana, kun saivat paremman paikan ja kompostimultaa. Hopeiset havut ovat ihan huippukasveja. 

Chamaecyparis obtusa 'Nana Gracilis' eli japaninsypressin hankin tänä keväänä uuteen kukkapyörylään pergolassa

Olen pohtinut paljon talvivihreitä kasveja - ihan järjettömän paljon - ja kokeilussa on nyt kaikkea kivaa. Tässä talvihreä Japaninorjanlaakeri Green hedge ja sen alle siirsin myös talvivihreää Nuuk-grönlanninhanhikkia, varjoisan pergolan käytävälle. Japaninorjanlaakerin talvenkestävyydestä ei ole vielä kokemusta, mutta tavallinen orjanlaakeri on talvehtinut. 

Kesäkukkana ruukussa ollut halpis-alppiruusu päätyi samalle kujalle liuskekivi-kuunliljapolun varrelle. Lajike on itse asiassa upea; Marie Fortier, tumma. 

 

Mielestäni eräs aliarvostetuimmista kasveista on tämä paraatipenkin pikkupolun oikealla puolella kasvava talvivihreä Rönsyansikka. Se on mahtava kasvi. Aina samannäköinen, keltainen kukinta on lyhyt hetki keväällä. Kasvi on kestänyt tuulet, lumikuormat ja tuiskut vihreänä. Lovely. Koska se on levinnyt mukavasti, olen pitkään ottanut jakotaimia sinne tänne. Ja mikä parasta, se kestää hyvin myös kuivuutta ja on hyvin kaunis!

On niin häirinnyt tämä pikkupolun vasempi puoli, joka ei koskaan ole edustava. Nyt kokeilen tehdä siitäkin puolesta vihreän koko vuodeksi. Siirtelin tähän kaikki pienet puksipuut muualta kukkapenkeistä, ennestään tässä on pari puksipuupalloa (aika pieniä) ja ostin tähän vielä yhden havun eli   Pikkukanadanhemlokin - Tsuga canadensis `Jeddeloh`. Tätä olen himonnut ja nyt sen alesta löysin. Jalka näköjään tullut kuvaan mukaan. Keijunkukkia tässä tietysti on myös, ne viihtyvät hyvin pikkuisessa puutarhassa. 

Alennuksen sai kun osti kolme havua. Ei tullut ongelmia. 

Chamacyparis Blue moon, pieni hopeinen havu mätsää hopeakartiovalkokuuseen. 

Ja se kolmas on sinertävä tapaus Abies koraiensis, joka päätyi minimetsäpuutarhaan. 

Eri puolilla puutarhaa on käynnissä myös näitä murattikokeiluja, nyt istutin kokeeksi pergolaan yhden

Kasvihuoneeseen istutin Hedera hibernican heti kun huone saatiin pystyyn. Nyt se on hiljalleen valloittanut koko lasikopin. Mikä on hyvä, voin jatkuvasti ottaa pistokasmateriaalia juurtumaan. Kuvassa myös kasvihuoneen Blossa-kokoelma. 

Syksy on parasta aikaa taimistoalen vuoksi. Löysin myös haaveilemani tuoksuatsalean alesta. Lajike on Juniduft, olen pökerryttävän ihastunut tiettyjen atsaleojen tuoksuun, tällä tuoksu muistuttaa neilikkaa. 

Mieheltä sain Kalukkipensaan lahjaksi (joku vitsi nimessä ehkä).

Erityisesti havut ovat niin kalliita, että ostan heti jos löydän kohtuuhintaisen ja muutoin keskitän ostot syysaleen. Tänä syksynä olen tehnyt jo monta kivaa löytöä pilkkahinnalla. Kukkasipuleita en taida nyt jaksaa istuttaa ollenkaan. Ehkä vielä kerran voisi piipahtaa taimistolla, jos löytyisi jotain edullista & kivaa. 

Tunnelmallisia syyspäiviä toivotellen🍁