Alkavaa hehkua

Vasta havahduin syksyn saapumiseen. Ostin uuden kasvin, myrttikuusama lonicera nitidan. Se on ainavihanta ja talvenarka, kokeilen selviääkö talvesta paviljonkiin istutettuna. Jos selviää, leikkaan sen muotoon.  

Kasvi kuvassa etualalla. Mallailen mustia liuskekiviä kivipatioksi. Kivien hankinta jäi valitettavasti kesken, kun sulkevat arkisin niin aikaisin, ettei töistä ehdi. Ja viikonloppuisin pitävät suljettuna. Keväällä sitten. 

Lisäksi testailen pientä marjakuusiaidannetta omista pistokkaista. Rakastan yli kaiken marjakuusia ja niitä kasvaa puutarhassani eri puolilla, joten on helppoa ottaa pistokasmateriaalia. Ostin kuitenkin (vasemmalla) olevan Taxus x media Farmen (kartio- ja japaninmarjakuusen risteymä), koska sellainen kasvaa rutikuivan betonimuurin päällä ja hyvin kasvaakin. Nämä pienet vieressä ovat pistokasmateriaalia. 

Syysvärit ovat tulleet paljon myöhemmin kuin yleensä, tai ainakin tuntuu siltä. Paviljongin rusokirsikassa on vain aavistus punerrusta. Alhaalla minikasvihuoneessa kuivuudesta selvinnyt Japaninstoraksi. Satanut on hurjan paljon. 

Syysvärit ovat niin onnellinen juttu. Edellä mainitusta syystä istutan mieluusti syysvärittyviä kasveja. Perennoissa ei useinkaan ole niin prameita, mutta tässä niistä yksi. Pikkutöyhtöangervo  Aruncus

 aethusifolius. 

Aamu-usvassa kylpevä verikurjenpolvi on kaunis.

Euroopansorvarinpensas (Euonymus europaeus 'Red Cascade') on oma suosikkini syyspensaista. On vielä parempi kuin kirsikkasorvarinpensas, koska tässä pysyvät lehdet vielä pidempään. 

Kirsikkasorvarinpensas on hennompi. 

Syysmyrkkyliljoja olen istuttanut yli kymmenen vuotta yhden joka vuosi, joten niitä piisaa puutarhassa. Colchicum byzantinum 'Innocence'; viehättävintä on lilat pilkut terälehtien kärjissä.

Colchicum × agrippinum, ruudullinen myrkkylilja on täällä taas. Hieman jo sateen maahan piiskaamana.  

Syyskrookukset pilkistävät maan pinnalla. Rakastan näitä lokakuussa kukkivia kasveja, jotka kukoistavat silloin, kun ympärillä on väritöntä ja harmaata. Monia myrkkyliljoja on vasta nousemassa myös, joten tätä herkkua riittää tuleviksi viikoiksi. Pakkasiakaan ei ole ollut. 

Syyskimikin kukat paisuvat ja niissä vilahtaa jo valkoista eli pian ne kukkivat. Kukkanuppuja on tänä vuonna hurjan paljon, varmaankin kymmenkunta. 

Monet kasveista ovat vasta hiljalleen saamassa syyssävyjä, kuten rusotuomipihlaja ja isotuomipihlaja-aidanne.

Pergolassa Katsurakin alkaa olla vaaleanpunainen & hattaralta tuoksuva. Olen niin hulluna hyvältä tuoksuviin kasveihin, tahtoisin niitä paljon lisää pikkuiseen puutarhaani. Onneksi vihdoin tänä syksynä sain ostettua tuoksuatsalean ja nyt odotan malttamattomana ensi kesää, jolloin se kukkii toivon mukaan. Uudistin tämän pikkukaarteen tänä kesänä talvivihreille kasveille, mutta oh no, kuorikate ei alkuunkaan toimi meillä, kun linnut ja sammakot tauotta pöyhivät katteet yltympäri. 

Ensimmäisiä omppuja 7 vuotta sitten ostetussa kääpiöomenapuussa. Talviomena Amorosa ja maailman söpöimmät pinkit omput. 

Mansikkalaatikossa on tungosta

Syksyllä koristeomenapuiden omenat kaunistavat puutarhaa. Tammisaarella on upeat miltei mustat omenat. Nautin näistä väreistä niin paljon. 

Upeista upein amurinviini toimii pinkkinä kattona pergolassa

Malus toringo var sargentii 'Susanna' eli marjaomenapuun ensimmäinen kesä ja syysväri. Ihana on. Tulevaisuudessa keinuttelemme tässä omenankukkien varjossa. 

Repsahdin ostamaan uuden punahatun, vaikka juuri vasta sain istettua omakylvämäni taas maahan. Hirveän ihana tämä Echinacea 'Sunseekers Salmon'. 

Kuunliljat ovat muisto vain..kesällä löysin upean teräspallon puutarhaan kolmella eurolla. Happy siitä. 

Olen nyt hyyyvin innostunut pensaiden muotoon leikkelystä, mitä en tietysti osaa, mutta harjoittelen. Tässä on rinneangervo saamassa kyytiä. Ihan hirveän hauska harrastus on. 

Puutarha on täpötäynnä sieniä jälleen kerran. Sieniharrastajaduunikaverini sanoi tämän olevan herkkutatti ja pyysi tuomaan hänelle. Poimin muovipussillisen ja vein töihin. Tuli kuulemma hyvät herkut. Itse en voi sieniä syödä (trehaloosi) ja erityisen kurjaa on, kun kasvisruoat ikävän usein ovat sieniruokia. Olen kuusivuotiaasta ollut kasvissyöjä. 

Niin hentoa ja kaunista..Kanzan koristekirsikan syksy. Taustalla näkyy grande katastrofipuu Keltakaneli. En tiedä mitä sille tekisin...

Rusokirsikat aloittavat hehkuaan, mikä nautinto. 

Varjopenkin ei-niin-edustava-vasen puoli sai pienen täydennyksen alesta myös.

Japaninkellovaivero Carnival, kokeeksi. 

Tummaraunioinen (Asplenium trichomanes), ostin koska oli euron ja lapussa luki, että kestää kuivuutta. Uskoisko. Jotain tästä ehkä on menehtynyt, mutten muista mitä. 

Karvakonnanliljassa olisi kukkanuput, toivottavasti ehtii kukkia. Tästä värit ehtivät vielä puutarhassa syventyä grande finaleen ja sitten onkin jo talvi. Huomenna ajattelin vielä pyörähtää kukkatalon markkinoilla.