Persikkainen syksy

Syksyn kohokohtia; taikapähkinä kukkii

Hurjan myrskyn jälkeen paistaa aurinko. Nyt on niin paljon herkullisia syysvärejä puutarhassa ja ympäröivässä luonnossa. Ystävän kanssa tehtiin puutarhakierrosta ja ihasteltiin kuinka tänä syksynä monet kasveista ovat saaneet persikan sävyjä. Japaninvaahtera näyttää mallia. 

Mantelikirsikka, japaninvaahtera & happomarjat ovat aina tosi cool syksyllä. Mantelikirsikan syysväritys on silkkaa persikkaa. 

Punamarjakanukka on myös yksi näistä persikkaisista syksyn tullen. Se ei vielä kukkinut, mutta joka kevät odotan..Muutoin saunan luo tekemäni kukkapenkki missä kanukkakin oleilee oli vähän floppi, ei kovin onnistunut. Pitäisi ehkä purkaa se vain pois. Toisen seinustalla olleen kukkapenkin purin tänä kesänä pois. Laittelen siihen hissukseen kivetystä. 

Rusotuomipihlaja on todella kaunis ja  lämpimänsävyinen tänäkin syksynä. Se on vihdoin ottanut kasvuspurtinkin, huolimatta surkeista kasvuolosuhteista soralla. 

Pihan perällä, leikkimökin takana on jotain ihanaa - se on Kiinasta kotoisin oleva Kellokuusama. Aasialaisilla on kyllä aina näteimmät syysvärit. 

Villiviini on myös tänä syksynä persikansävyinen. 

Varjopenkin yllä jotain jännittävää; värinvaihtaja

Koreanvaahtera ♥️

Kaikki sorvarinpensaat ovat syksyllä kirkkaanpunaisia ja upeita. Pallesorvarinpensas. 

Helmimarja ei kukkinut tänä kesänä, mutta kukoistaa muutoin. Syysväri on aika herkkä. 

Amurinviini on yhä mieletön. Pinkkiä, punaista & persikkaa. Näkyy kivasti pergolasta olkkariin. 

Rusokirsikat hehkuvat punaisina

Yläkerran makkarista näkyy kirpakkaa punaista

      Keltaista ja punaista. Elämä ilman puita olisi tylsää. 

Leiskuvat värit antavat energiaa ja piristävät mieltä.

Syksyn ainut aleostos: upea heinä, jolla pronssinsävyiset lehdet (Sara 'Prairie Fire'). Talvenkestosta ei ole tietoa tosin. Hinta pari euroa. 

Budjettikransseja puutarhasta.

Ihan minipieni kurpitsa omaa tuotantoa, hädin tuskin näkee. Jätän blossan maistelun väliin tänä vuonna. Whisky ei ole minun juttuni. 

Puutarha on reilussa 15 vuodessa kasvanut niin, ettei kuistia enää näy puskien keskeltä, onnenpensaan välistä kurkistellessa. Joka päivä vastassa on uusi maisema, kun värit vaihtuvat.