Usvan seasta piirtyvät puutarhan puut. On kulunut sata vuotta viime kerrasta kun kirjoitin tänne. On ollut kauniita aamuja, kylmiä aamuja, usvaisia aamuja ja kaikenlaista - en edes muista kaikkea. Muuta en oikeastaan ole ehtinyt kuin työn ja kodinhoidon. Hyväksyn, että elämä on tällaista nyt.
Tämä kuva kertoo tarinaa lämpimästä syksystä, kissankellot & myrkkyliljat kukkivat samaan aikaan. Puutarha on ollut omillaan, mutta silti ihan viehättävä.
Olen pikaisesti laittanut puutarhan talvikuntoon. Tänä vuonna en voi rahahuolien riivaamana istuttaa kukkasipuleja ollenkaan mikä masentaa todella.
Iloa syksyyn tuovat kaikki erilaiset syysmyrkkyliljat
Niin kauniita
Eri väreissä, olen keräillyt..
Yksinkertaisia ja kerrottuja kaunottaria
Syysväritystä on ollut näkyvissä jonkin aikaa. Eräät kuitenkin leiskuvat punaista.
Syksyllä kukkiva Mahonia nitens 'Cabaret' ei tänä syksynä tahtonut kukkia, mutta se on kaunis muutoinkin hentoisissa väreissään.
Aurinko kultaa vielä puutarhaa
Liukuvärjättyjä näkymiä on monella kulmalla, villiviinit lisääntyvät näköjään myös itsekseen.
Pallesorvarinpensas punertaa kevätkukkapenkissä, taikapähkinässä on pähkinöitä ja kukkanuppuja samaan aikaan.
Silosumakki selvisi talvesta! Se on yhä hyvin pieni pensas. Myöhemmin syksyllä siitä tulee kirkkaanpunainen.
Olen monesti ajatellut, että onneksi istutin kasveja, kun oli vielä rahaa ja kasvien hinnatkin olivat huomattavasti huokeampia. Olen nauttinut puista ja pensaista, jotka kasvavat puutarhassa hiljalleen isommaksi. Euroopanvalkopyökkiaidanne on juurtunut ja kasvaa sisäänkäynnin luona.
Pyökkiaidanteen voinnista inspiroituneena tein vielä yhden hiekkakenttäistutuksen; siirsin toisaalta lisää valkopyökkejä ja heiniä liuskekivien viereen. Jännittää miten talvehtiminen sujuu ja onko istutus ylipäätään hyvä idea..
Hemlokki on kasvanut hurjasti ja on aina yhtä söpö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti